ELOKAPINAA!

Ruotsalainen avaruuskuvastoilla leikkivä elokuvaohjaaja Erik Wernquist toteaa tuoreessa Tähdet ja avaruus -lehden 4/2024 haastattelussa:

"Toivon, että ihmiskunta pysyy järjissään ja elinvoimaisena, jotta pystymme yrittämään. Vähitellen meidän täytyy saada elämää myös muihin maailmoihin tai niiden välille säilyäksemme sivilisaationa. Mikään muu kuin avaruuden asuttaminen ei mielestäni ole hyvä vaihtoehto."

Wernquistin näkemys on tässä edustamassa ajattelua, joka on äärimmäisen kaukana omasta analyysistäni maailman tilasta, tulevaisuudesta ja tämän hetken tehtävistä. En pysty keksimään mitään vaarallisempaa "vaihtoehtoa" kuin yrittää levittää elämää ja ihmisen laji Maan ulkopuolelle sen sijaan, että keskitytään pelastamaan Maa ihmisen toiminnan tuottamalta uhalta. Ensinnäkin se tarkoittaisi voimavarojen siirtämistä Maan nykyisten ongelmien ratkomisesta avaruusteknologiaan, joka suurella todennäköisyydellä ei tule viemään ihmistä edes tämän aurinkokunnan ulkopuolelle. Jo miehitetty lento Marsiin tulee olemaan todella haastavaa, eikä kyse ole pelkästään rahasta vaan myös ihmisyksilön kelpaavuudesta. Yhden vaivaisen lähiplaneetalle suunnatun menopaluulipun hinnalla voitaisiin ruokkia valtava määrä nyt nälkää näkeviä ihmisiä (nyt ne rahat käytetään pääosin aseiden valmistamiseen ja tuhoamiseen ihmisten tuhoamisen seurauksena).

Huomion kiinnittäminen Maan katastrofaalisista ongelmista jonnekin ulkoavaruuteen kelpaa epäilemättä hyvin pelkurimaisille päättäjille, jotka eivät uskalla tarttua toimeen ja tehdä mitään konkreettista sen paremmin ilmastonmuutoksen ja luontokadon kuin köyhyyden ja eriarvoisuuden torjumiseksi (en edes mainitse sotien lopettamista, koska se lienee nykyiselle ihmiselle kaikkein vaikeinta). Pidän suorastaan rikollisena edes puhua jonkun Elon Muskin tavoin miehitetystä Mars-lennosta aikana, jolloin ainoa maailmamme voi huonommin kuin koskaan ihmislajin olemassaolon aikana. En ole kieltämässä tieteistarinoita yhtenä viihteen lajina, mutta jos joku vakavissaan pitää ulkoavaruuden asuttamista ihmiskunnan tärkeimpänä tavoitteena, pidän häntä vastuuttomana höperehtijänä. (Lisäys 18.6.2024: Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmisen munuaiset eivät todennäköisesti kestä edes matkaa Marsiin! https://yle.fi/a/74-20094491).

Jos kysyttäisiin mielipidettä muilta elonkehän asukkailta, he tuskin ilahtuisivat ajatuksesta, että ihmiset tuhoavat ensin oman Maansa ja lähtevät sitten avaruuteen etsimään uusia maapalloja, jotka voisi ensin asuttaa ja sitten tuhota. Olen muun eliökunnan rinnalla vahvasti sitä mieltä, ettei ihmiskunnalla ole mitään asiaa Maan ulkopuolelle, ennen kuin elonkehää on opittu kohtelemaan kestävällä tavalla ja ennen muuta opittu elämään sotimatta. Ei ole tyhjästä syntynyt se tieteistarinoiden vakiojuonne, jonka mukaan vieraan älyllisen sivilisaation edustajat pitävät Maan ihmisasukkaita äärimmäisen alkeellisina ja vaarallisina olentoina, joita ei missään tapauksessa saa päästää leviämään muualle avaruuteen. Olen aivan samaa mieltä.

* * *

Kuten otsikosta jo saattoi päätellä, Wernquistin kaltaiset vaaralliset uneksijat eivät ole tämän tekstin pääasia vaan aasien silta siihen, millä ihmeellä tämä Maa oikein voidaan pelastaa ylikuumenemiselta, lajikadolta ja ihmisten väliseltä ydinsodalta. Tiedämme varmuudella, ettei se ihme synny ainakaan teollisuusmiesten ja lyhytnäköisten päättäjien tyhjistä puheista ja turvallisesti tulevaisuuteen ajoitetuista lupauksista. Se ei voi syntyä myöskään ilman jonkinlaista kapitalistisen tuhokoneen kepittämistä ja hiekoittamista, niin selkeästi useimmat eksistentiaaliset uhkamme kietoutuvat harjoitetun talousjärjestelmän ja sen missään hyväksymättömien lakien tuhoisaan voimaan. Miten kapitalismin tuhokone kesytetään, on toissijaista sen rinnalla, että se todellakin kesytetään. viedään siltä kyky suistaa järkevätkin ihmiset levittelemään käsiään ja toistelemaan katteettomia lauseita "kasvu on välttämätöntä" tai "markkinoiden näkymätön käsi ratkaisee kaikki ongelmat".

Olen osallistunut nyt kesäkuussa kahteen Elokapinan järjestämään mielenilmaisuun Helsingin keskustassa. Ensimmäisessä vallattiin 7.6. Kauppatorin ja Korkeimman oikeuden rakennuksen välinen katutila. Kaikki sujui lämpimän kesäauringon valossa leppoisasti, koska poliisi oli päättänyt sallia Esplanadin pään sulkemisen ja ohjannut liikenteen muille reiteille jo etukäteen. Oletettavasti poliisilla oli käynnissä myös PR-kampanja taannoin oikeudessa häviämänsä elokapinallisten pippurisumuttamisjutun takia. Poliisilaitos voi muun oikeistorintaman tapaan vihata Elokapinaa, mutta se ei halua hävitä oikeusjuttuja, joissa toisena osapuolena on elokapinallisia, Siksi teräsnyrkki on päällystetty silkkihansikkailla ja pakotetulla kohteliaisuudella.

Tiistaina 11.6. olikin sitten kellossa uusi ääni, kun eriväriset elokapinallisten sormet lähtivät kulkemaan kohti Kaisaniemen liikenneympyrää. Meidät pinkit tukimielenosoittajat sumputettiin Kaisaniemen puistoon ja kiellettiin jatkaminen kulkueena perille. Mikään ei kuitenkaan estänyt elokapinallisia siirtymästä tapahtumien keskelle "yksittäishenkilöinä". Poliisin lukumäärä ja varustelutaso kertoivat heti, että tänään otetaan kiinni elokapinallisia, jotka saivat yöpyä Espalla (tosin ilman telttoja, ne poliisi kävi riipimässä pois; kiusa se on pienikin kiusa). Mutta siihen ei poliisi ollut varautunut, että elokapinallisten rohkea puheenpitäjä kiipesi ensin megafoninsa kanssa bussikatoksen päälle ja poliisin yrittäessä saada häntä alas siirtyi vieressä odottaneen pidätysbussin katolle pitäen sieltä käsin todella upean puheen samalla kun poliisi toi paikalle palokunnan tikasauton ja aloitti kolmessa kohdassa autoväylät sulkeneiden elokapinallisten pidätykset. Syynä "niskurointi" eli poliisin poistumiskäskyn noudattamattomuus.

Oikeistossa ja osin myös ihan tavallisten kansalaisten keskuudessa autoilun estämistä pidetään selvästi maailman vaarallisimpana asiana, vaikka juuri siitä olisi Maan pelastaminen helpointa aloittaa. "Kannatan kyllä Elokapinan tavoitteita, mutta menetelmät ovat vääriä" on huolettoman porvarin yleisin reaktio. Järki sanoo, että Elokapina on oikeassa, mutta ahne ja laiska paha henki muistuttaa, että Maan pelastaminen tarkoittaa saavutetuista eduista luopumista, mihin ei tietenkään voida suostua. Kuitenkin on niin, että kun esittää vasta-argumentin "Me yritämme näillä keinoilla, mitkä ovat sinun keinosi?", vastassa on hiljaisuus tai epämääräinen viittaus eduskuntaan, joka parhaillaan äärioikeiston johtaman hallituksen voimin tekee kaikkensa, ettei Maan pelastaminen voisi onnistua. Ikävä juttu, mutta puheet eivät muuta mitään, tarvittaisiin tekoja, joita ei itsetyytyväinen porvari halua tehdä, vaikka voisi omat jälkeläisensä sillä tavalla pelastaa.

Elokapina ei ole puoluepoliittinen millään tavalla ja juuri se huolestuttaa Maata tuhoavaa eliittiä. Puolueilla ei ole mitään vaikutusvaltaa Elokapinaan osallistujiin, jotka ovat pääosin aika nuoria, mutta eivät suinkaan kaikki. Itse asiassa elokapinalliset koostuvat hyvin erilaisista ihmisistä, joita yhdistää vain päätyminen toteamukseen, että puheet eivät kerta kaikkiaan enää riitä, nyt tarvitaan käytännön toimia ja ripeästi. Jokainen tuhlattu päivä tuo lähemmäs sen hetken, jonka jälkeen luisua kohti globaalia katastrofia ei ihmisvoimin enää kyetä estämään tai edes hidastamaan. Jos emme toimi nyt, emme pysty toimimaan myöhemmin, vaikka silloin haluaisimmekin. Elokapinalaisuus onkin mitä loogisinta ja järkevintä toimintaa juuri nyt ja tavalliselle ihmiselle, jolla ei ole muuta voimaa kuin oma äänensä ja elopainonsa kahden poliisin kantotuolissa. Tätä ei muuta räyhäoikeiston alatyylinen häiriköinti Twitterissä ja muussa somessa. Se vain vahvistaa Elokapinan rivejä.

Olemmeko me yksilöinä vastuussa siitä, että päättäjät ja ei-valitut vallankäyttäjät saavat tuhota meidän kaikkien yhteisen maailman? Mielestäni olemme, sillä vaikka emme voi valita yhteiskuntamme valtajärjestelmää saati muuttaa sitä helposti, on meillä aina velvollisuus toimia oman parhaan lisäksi myös yhteisöllisesti, yhteisvastuullisesti. Kun taistelemme omien jälkeläistemme paremman tulevaisuuden puolesta, taistelemme myös kaikkien muiden jälkeläisten tulevaisuuden puolesta. On järkevää yhdistää voimat, jotta ei vain minulla vaan meillä kaikilla on tulevaisuus. Kapitalismi tekee meistä sairaalloisen itsekeskeisiä, eikä siihen ole muuta lääkettä kuin yhteisöllinen toiminta. Tämä on tajuttu hyvin myös Elokapinan piirissä. Sen voima ei ole mieltään osoittavien lukumäärässä, vaan keskinäisessä luottamuksessa, solidaarisuudessa ja yhteishengessä. Mikä parasta, se on meistä jokaisen ulottuvilla. Tule mukaan!