Tapaus Jari Rosenberg

Ärtyminen ja kiivailu ovat inhimillisiä reaktioita, joihin jokainen meistä ajoittain lankeaa. Harva kuitenkaan tykkää ihmisistä, jotka ovat koko ajan ärtyneitä ja kiivaita. Kuten nyt esimerkiksi professori Tiina Rosenberg ja kirjailija Jari Tervo tuntuvat olevan. Kumpikin on onnistunut herättämään poikkeuksellisen voimakkaita vastareaktioita, mutta kumpikin myös poikkeuksellisen ärtyneellä ja kiivaalla tekstillä.

Kun Jari Tervo kirjoittaa "valkoisesta roskaväestä" tai "kotoperäisestä paskasakista", on hän vain tyylillisen loikan päässä Tiina Rosenbergistä, joka kirjoittaa masentuneista tai vähintään puolimasentuneista 50-, 60- tai 70-vuotiaista miespuolisista asiantuntijoista, joiden ikävistä seurauksista ollaan mitään sanomattakin selvillä.

Molemmat ovat oman tulkintansa mukaan taistelussa rasismia vastaan vähemmistöasemassa olevien, varsinkin naisten puolesta. Heillä näyttäisi olevan pitkälti sama kohdekin, vaikka professori puhuu fiinimmin fasisteista, ei vapaan kirjailijan tavoin paskasakista. Rosenberg tunnustautuu vasemmistolaiseksi, vaikka moni vasemmistolaisena itseään pitänyt ei ehkä yhdy näkemykseen, jonka mukaan äärimmäinen feminismi edustaisi perinteisiä vasemmistolaisia tasa-arvotavoitteita. Jari Tervon nimittäminen vasemmistolaiseksi edellyttää puolestaan kommentoijan asemoitumista suhteellisen äärimmäiseen oikeaan nurkkaan.

* * *

Voiko ihminen olla samaan aikaan suvaitsevainen ja kiivas "antifasisti" tai "antipaskasakkilainen"? Tätä huomaan miettiväni yrittäessäni ymmärtää professori Rosenbergin Helsingin Sanomille myöntämässään haastattelussa esittämien ajatusten sisäistä logiikkaa. Muuttuuko Suomeen pyrkivä pakolainen ei-suojeltavaksi, jos hän osoittautuu naisten oikeuksia systemaattisesti polkevaksi pikkunatsiksi? (Oletettavasti sellaisiakin joukossa on, ihan tilastomatemaattisin perustein.) Nauttisiko Ruotsiin pakolaisena pyrkivä, naispuolinen, islaminuskoinen, homoseksuaalinen latentti pedofiili Rosenbergin täyttä tukea ja ymmärrystä, hänhän kuuluisi samaan aikaan ainakin viiteen eri vähemmistöryhmään?

Entä jos Jari Tervosta ei olisikaan tullut kaikin puolin menestynyttä kirjailijaa, joka on Wikipedian mukaan saanut suomalaisista kirjailijoista eniten kirjastoapurahoja vuosina 2004-2010 ja jolla on varaa asua Helsingin Katajanokalla? Jos hän olisi hyvistä pyrkimyksistään huolimatta jäänyt etsiskelemään Rovaniemelle jotain töitä vailla arvostusta ja taloudellista turvallisuutta? Olisiko hänen kiukkunsa kohteiden valikoima tänä päivänä jossain määrin toinen kuin se nyt on?

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, ettei sen paremmin professori Rosenberg kuin kirjailija Tervo ole mainostanut omaa suvaitsevaisuuttaan. He vastustavat avoimesti, jyrkästi ja varauksitta erittäin monia asioita, joten "suvaitsevaistoon" heitä ei tosiaankaan voi sijoittaa. Siksi tärkeämpi kysymys kuuluukin, onko heidän arroganttiin, karkeasti monia ihmisiä halveksivaan ja leimaavaan puhetapaansa kuitenkin kätkettynä arvokas totuus.

* * *

Saattaa hyvin olla. Ongelmana on vaan juuri tuo kätkeytyminen. Kun kieli on tarpeeksi häijyä, adjektiivit tarpeeksi solvaavia ja loppupäätelmät kuin kristityn helvetin porteilta, nouseeko se arvokas ollenkaan näkyviin ja vaikuttamaan? Modernissa viestinnässä kuorrutuksella on merkitystä. Rosenberg ja Tervo ovat molemmat tottuneita sanan ja julkisuuden käyttäjiä. Voisivatko he olla viestintätaktisesti näin tomppeleita?

Professori Rosenberg väittää, että Suomi voisi ottaa vastaan miljoona pakolaista:"Metsiä ja kyliä kyllä riittää." Täytyyhän professorin tietää, etteivät maailman pakolaiset halua asettua Pudasjärven takamaille vaan sinne, missä on aurinkoa, lämpöä ja kielitaidottomankin ulottuvilla olevia töitä ja asumismahdollisuuksia. Jos hän ei tätä tiedä, hän puhuu vailla alkeellistakin asiantuntemusta. Jos hän tällaisia sanoo vastoin parempaa tietoa, hän harrastaa halpaa propagandahöpinää.

Jari Tervon purkaus saattoi olla primitiivireaktio. Eihän hänen tarvitse tykätä "huonosti koulutetun, epäterveellisesti syövän, homoja ja muukalaisia vihaavan, kulttuuria inhoavan ja omasta pseudo- ja kiihkoisänmaallisuudestaan jäykistyvän kansanosan" näkemyksistä saati tuhmista teoista, mutta oliko se oma inho ihan pakko näin leimaavasti ilmaista? Ei hyväkään tarkoitus muuta häijyyttä hellyydeksi.

Olen monista asiasisällöistä aivan samaa mieltä kuin Rosenberg ja Tervo. Mutta heidän puheistaan kuultava itseriittoinen toisenlaisten ihmisten halveksunta ja viha tuntuvat erittäin vastenmieliseltä. Kuin pataa ja kattilaa kuuntelisi.

(En ole pyytänyt enkä saanut lupaa tämän Yhdysvalloissa uran tehneen loistavan pilapiirtäjän Erkki Alasen piirroksen julkaisemiseen. Pyydän oikeudenhaltijoilta ymmärrystä!)