Kamala Donald

Olin jo ajatellut palata Yhdysvaltain presidenttikuvioihin vasta sitten, kun molemmilla isoilla on ehdokkaat ja heidän Sancho Panzansa nimettyinä (Trumpin valinta J. D. Vance, vain 39-vuotias senaattori, on outo lintu, joka riitautunee jossain vaiheessa pomonsa kanssa americanafasismin yksityiskohdista; Harrisin rinnalle nostetaan todennäköisesti joku vanhoillinen valkoinen mies, jonka nimi ja persoona ovat äänestyskopissa empivälle toissijaisia asioita) . Mutta kun Joe Bidenin ilmoitus jättää leikki kesken ja Donald Trumpin korvaan tullut nirhama johtivat kokonaiskuvion muuttumiseen, kai tässä on harrastettava jälleen kansainvälisen politiikan ennustelua diletantin näkökulmasta. Samalla tulee tilaisuus muistuttaa siitä, miten huonosti Yhdysvaltain vaalijärjestelmä heijastaa kansalaisten mielipidettä myös vaalissa, jossa valitaan yksi ainoa ihminen neljäksi vuodeksi liittovaltion johtoon. Olen myös hitusen huolissani siitä avoimesta riemusta, jota varapresidentti Kamala Harrisin todennäköinen nousu demokraattipuolueen ehdokkaaksi on herättänyt suomalaisten antitrumpistien joukossa. Mielestäni he eivät ole ajatelleet asiaa kovinkaan pitkälle, jos riittää, että Donald Trump ei voita.

Kun 81-vuotias Biden pudottautui kilvasta (emme tiedä, emmekä välttämättä koskaan saa tietää, missä määrin ratkaisu oli Bidenin oman harkinnan tulosta vai hänen lähipiirinsä pontevan painostuksen seurausta; itse en usko, että jääräpäisenä tunnettu Biden päätyi astumaan sivuun jalo yhteinen etu mielessä, vaan hänet jouduttiin ratkaisuun pakottamaan), suurin häviäjä oli ilman muuta Donald Trump. Trump oli kuvitellut pääsevänsä höseltämään vaalikampanjan läpi vastassaan tuttu dementikko, jonka rinnalla jopa ylipainoinen Trump näytti melkein sporttiselta (golf ei hänen pelaamanaan kyllä ole erityisen sporttista seurattavaa) ja Danny-kampauksessaan selvästi nuoremmalta. Kaikki gallup-kyselytkin osoittivat Bidenin häviävän tällä kerralla selvästi ilman vaalien väärentämistä, jota Trump pontevasti yritti 2019.

Kun Biden siirtyi sivuun, vaaleissa olikin ehdokkaana enää vain yksi vanhus eli Trump itse. Harrisin tukijoukot ovat jo ehtineet käynnistää tähän tosiasiaan pureutuvan kampanjan. Ennen Harrisin valikoitumista puolueen ehdokkaaksi Trump saattoi vain toivoa, että Bidenin tilalle kaivetaan joku toinen hoitokodin potilas. Kun sitten aika nopeasti kävi ilmeiseksi, ettei puolueella ole varalla ketään muuta hyvin tunnettua nimeä kuin Kamala Harris, Trumpin kannalta painajaismainen tilanne alkoi hahmottua. Bidenin sijasta Trumpilla onkin yhtäkkiä vastassaan nuorehko (59-vuotias, täyttää 60 juuri ennen vaaleja) mustaihoinen naispoliitikko, joka on aiemmin toiminut syyttäjänä, Kalifornian oikeusministerinä ja senaattorin. Kaikki valmistellut pilkkanimet ja vihapuheet piti kirjoittaa uusiksi, kun vastassa ei olekaan Sleepy Joe, vaan Laughing Kamala.

* * *

Bidenin vaihtuminen Harrisiin on Trumpin kampanjakoneistolle todellinen ongelma. Vaikka Harris puhuu usein aika sekavia, hän on rutinoitunut väittelijä, joka on jo ehtinyt väläyttää tulevia raatelukynsiään vihjaisemalla, että hänellä on kokemusta toimia tuomittujen seksuaalirikollisten hoitelemisesta (Trump on vastikään tuomittu raiskauksesta ja alustavien paljastusten perusteella hän oli Jeffrey Epsteinin vakituinen vieras tämän seksiä alaikäisten kanssa tarjonneella lomasaarella). Kun Trump saattoi ensimmäisen yhteisen vaaliväittelyn perusteella ajatella olevansa vahvoilla, hän joutuu nyt pelolla odottamaan tulevia kohtaamisia, joita tuskin kokonaan pystyy välttämään, vaikka varmasti sitä yrittää. Kyse ei ole siitä, että MAGA-äänestäjät yhtäkkiä ryhtyisivät ihailemaan Harrisia vaan siitä, että vaalien tuloksen ratkaisevien liikkuvien äänestäjien näkökulmasta Harris näyttää varmasti paljon turvallisemmalta ja freesimmältä kuin Trump, jonka valehtelusta varmasti moni epävarma on saanut kyllikseen. Niille demokraattipuolueen uskollisille kannattajille, joille Biden oli yksinkertaisesti liian vanha ja sekava, Harris on mieluinen vaihtoehto.

Tässä tilanteessa Trumpin ainoa keino yrittää päihittää Harris lienee yrittää rakentaa hänestä mahdollisimman epäilyttävä olkiakka. Lähiviikkoina näemme, mihin täsmälleen ottaen Trumpin tukijoukot yrittävät turvautua. Todennäköisesti sekä rasismi että naisviha tulevat käyttöön (Bidenin kohdalla niitä oli vaikea hyödyntää), eikä Harrisin taipumusta purskahtaa näkyvään nauruun milloin mistäkin syystä varmaankaan jätetä hyödyntämättä, vaikka "Laughin' Kamala" tai "Laughin' Harris" eivät ole aidosti solvaavia, vaan voivat kääntyä myös Harrisin eduksi. MAGA-väen on pakko yrittää kaivaa Harrisista esiin jotain sellaista, mitä voidaan kuvata "wokeismiksi". Siksi mikä tahansa näkyvä aborttioikeuden puolustaminen tai vastaava tullaan käyttämään lyömäaseena. Itse arvelen, että juuri aborttioikeus tulee olemaan trumpistien lokakampanjassa keskeisellä sijalla, koska Trumpilla ei ole varaa menettää ainuttakaan evankelikaalisten kristittyjen ääniä.

Sen sijaan Israelista ja tuesta sionistiselle kansanmurhalle ei tule vaaliteemaa, koska molemmat ehdokkaat ovat tiukasti pro-Israel-väkeä. Kumpikin on saanut tärkeimmältä Israel-lobbyltä eli AIPAC-järjestöltä miljoonia lahjusrahoina (Harris selvästi enemmän), eikä kummankaan tuoreesta historiasta löydy julkista Israel-kriittistä lausuntoa. Presidenttikaudellaan Trump profiloitui yli-innokkaana Israel-fanittajana, joka pyrki mielistelemään Israelin johtoa jopa yli vaaditun. Emme tiedä, miten tiukasti Harris on sionistien tukija (ainakaan hän ei tiettävästi ole julkisesti leperrellyt Bidenin tavoin olevansa itsekin sionisti), mutta kun vaalikassaan on jo kilahtanut ainakin 6 miljoonaa dollaria AIPAC:n tukirahaa, tuskin tulemme kuulemaan yhtäkään kriittistä sanaa Israelia kohtaan Harrisin suusta (AIPAC nostaa ja pudottaa tunteilematta lahjotun arvon perusteella). Trump ei välttämättä piittaa sionisteista ja Israelista tippaakaan eli nuoleskelee heitä pelkästään opportunistisista syistä, mutta kun sionisteilla on paljon rahaa, se riittää motivoimaan Trumpin.

* * *

Pidän täysin mahdollisena, että Kamala Harris tulee voittamaan Donald Trumpin selvin numeroin, koska Trump ei pysty muuttamaan julkista esiintymistään, vaikka se olisi nyt tarpeen. MAGA-äänestäjät eivät rikostuomioista piittaa, mutta ne liikkuvat, epävarmat äänestäjät siirtyvät todennäköisemmin Harrisin taakse. Myös dem. puolueen "vasemmisto", jolle tuli Bidenista suoranainen inhoreaktio, palannee nyt kiltisti ruotuun tukemaan ensimmäisen mustan naisen valintaa presidentiksi. Trumpin ainoa toivo on, että Harrisista löytyy jotain sellaista "törkyä", jollainen valuu Trumpin pinttyneestä nahasta, mutta värjää kenet tahansa normaalin ihmisen kelvottomaksi. Kun Trump ei onnistunut päihittämään vanhus-Bidenia 2019, miten hän tyyliään muuttamatta voisi sen tehdä Harrisin kohdalla? "Musta nainen" presidenttinä on varmasti useimmille MAGA-äänestäjille kauhistus, mutta Trumpia kammoksuville todennäköisesti aito vaihtoehto. Siksi veikkaisin, jos olisi pakko, Harrisin voittoa.

Kokonaan eri asia on, haluaisinko Harrisin voittavan. Minusta ainoa ehdokas, jota itse voisin äänestää, on Green Partyn Jill Stein, tiukasti Gazan kansanmurhaa vastustava Yhdysvaltain juutalainen, ainoa, joka ei ole ottanut vastaan AIPACin lahjusrahaa. Myös Cornel West olisi mahdollinen (ei kai hänkään ole AIPACin listoilla), vaikka ajatus mustasta filosofista presidenttinä on jossain määrin epäuskottava. En voisi äänestää Kamala Harrisia, koska tämä tukee ehdoitta Israelin toimia ja parhaillaan käynnissä olevaa kansanmurhaa. Ei hän tietenkään itse ilmaise asiaa näin, mutta on silti Israel-lobbyn ostama, korruptoitunut poliitikko, joka näyttää suomalaisittain "hyvältä" vain siksi, että Donald Trump on niin kauhistuttavan ala-arvoisesti käyttäytyvä sosiopaatti. Haluaisin siis seuraavaksi presidentiksi Jill Steinin, vaikka tiedän, että se on tehty käytännössä mahdottomaksi. Stein ei pysty keräämään niin paljon vaalirahaa, että nousisi marginaalista. Hänellä voisi olla mahdollisuuksia nuorten äänestäjien keskuudessa joissakin osavaltioissa, mutta kun kaikki lahjusrahat menevät suurten puolueiden ehdokkaille, isompikaan kannatus ei riitä. Viime kädessä Yhdysvaltain äänestysjärjestelmä varmistaa sen, ettei kannatus realisoidu valitsijahenkilöinä. Lait on laadittu juuri jillsteinien estämiseksi. Voittaja vie kaiken, eikä siinä pelissä edes jossain osavaltiossa suosittu ehdokas pärjää.

Trumpia on Suomessa pienen fanijoukon ulkopuolella haukuttu paljolti siksi, että Venäjän presidentti Vladimir Putin toivottaa Trumpin uudelleenvalinnan tervetulleeksi. Ei tietenkään siksi, mitä Trump edustaa vaan siksi, että häneen on helppo vaikuttaa imartelun ja muiden halpojen temppujen avulla. Putinin näkökulmasta Trump presidenttinä todennäköisesti lopettaisi sodan Ukrainassa nopeastikin (helpointa se olisi, jos Putin antaisi kaiken kunnian sodan loppumisesta Trumpille), eikä ole takeita siitä, että Trumpia kiinnostaa edistää Kiinan vastaisen sodan seuraavia askeleita (hänellä ei liene bisnestä aseteollisuuden piirissä). Todennäköisempää on, että Trump keskittyisi kotimaan säädösten kiristämiseen fasistisen valtiomallin tarpeisiin tyydyttääkseen verenhimoisimpia MAGA-äänestäjiä ja suurimpia rahoittajiaan. Ukrainan sodan vastustajille Trump voisi siis olla hyvä valinta, mutta on hyvin epätodennäköistä, että hän muuttaisi maansa suhdetta Israeliin, Siinä suhteessa molemmat pääehdokkaat ovat yhtä huonoja valintoja, ainakin jos piittaa palestiinalaisten ihmisoikeuksista tai kannattaa Yhdysvaltain hegemonian rajoittamista ja moninapaista tulevaisuutta ympäristötuhon uhkaamalle maailmalle.