Samalla kun Yhdysvaltain imperialistinen sotakoneisto pyrkii kuluttamaan Venäjän voimia Ukrainassa mahdollisimman intensiivisesti ja pitkään, se myös valmistautuu sotaan Kiinaa vastaan. Ei siksi, että sota olisi paras talouden tukija, vaan koska muita keinoja ei sillä enää ole. "Länsi" (jolla tarkoitan tässä tekstissä kaikkia niitä valtioita, jotka ovat hyväksyneet Yhdysvaltain hegemonian ja alistuneet tukemaan sen ylläpitoa; myös Israel, Etelä-Korea ja Japani kuuluvat tähän "länteen") on vääjäämättä eristäytymässä suurimmasta osasta maailmaa ja sen asukkaita, joihin sillä on vain hyödyntäjän ja alistajan suhde. On vaikea nähdä, millä tavalla länsi voisi mitenkään estää sitä, että tulevaisuus kuuluu Aasialle, Afrikalle ja latinalaiselle Amerikalle. Lännen tappiota symboloi erinomaisesti Brasilian tuoreen presidentin Lulan vastaus Yhdysvaltain presidentille Joe Bidenille, kun tämä yritti taivutella Lulaa liittymää Venäjän vastaiseen sotaan Ukrainassa. Lula totesi, ettei Brasilia tue kenenkään sotaa, vaan pelkästään rauha tavoittelua.
Lännen alamäestä on paljon välillisiä todisteita, vaikka virallinen propaganda, joka täyttää maailman median ylivoimallaan, uhoaa Yhdysvaltain voimaa ja hegemonista asemaa. Myös Joseph Goebbels uhosi Saksan voittoa siihen asti, kunnes surmasi itsensä ja viattomat lapsensa ennen neuvostojoukkojen ehtimistä Berliiniin. Yhdysvallat esittää edustavansa jonkinlaista ihmiskunnan enemmistöä, mutta se on pelkkää propagandaa. YK:ssa Yhdysvallat jää jatkuvasti yksin tukemaan Israelin apartheid-hallintoa ja monissa äänestyksissä sitä tukevat vain lännen yhdet ja samat vasallit sekä muutama Tyynen valtameren mikrovaltio, oletettavasti sievoista rahasummaa vastaan. Asukasmäärin mitattuna Yhdysvaltojen sotapolitiikalla on selkeä vähemmistö takanaan. Pääosalle maailmaa Yhdysvaltain sijaissota Ukrainassa on merkityksetön konflikti jossain kaukana.
Yhdysvallat on liittovaltiona sisällissodan partaalla. Maan hallinto on toistuvasti lamassa kahden valtapuolueen keskinäisen taistelun takia. Vain onnekas sattuma pelasti muodollisen demokratian fasistiselta vallankaappaukselta tammikuussa 2020. Mike Pence ja Nancy Pelosi olisivat yhtä hyvin voineet joutua lynkkausintoisen äärioikeiston hirttämiksi. Kumpikaan valtapuolue ei etsi sopua, puhumattakaan siitä, että ne olisivat todellisia vaihtoehtoja toisilleen. Kysymys on enemmän siitä, ketkä superrikkaat ovat kummankin puolueen johtajien taustalla ja rahoittajina. Raha hallitsee liittovaltiota, osavaltioissa rahan lisäksi kiihkeät ideologiat ja antidemokraattinen väkivalta. Yhdysvallat on lännen sisällä pahalta haiseva anomalia, kun puhutaan kansalaisten hyvinvoinnista, sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta, suhtautumisesta kuolemantuomioon, aseväkivallasta, poliisiväkivallasta tai rasismista ylipäätään.
* * *
Onko länsi vääjäämättä sidottu Yhdysvaltain tulevaan romahdukseen, joka voi olla taloudellisesti taantunut entinen suurvalta tai keskenään taistelevien, vahvasti aseistettujen alueellisten valtablokkien viidakko? Perustuuko lännen muiden maiden alistuminen Yhdysvaltain rikkaitten etujen puolustamiseen harkintaan ja tietoiseen valintaan, vai onko kyseessä kalteva pinta, jota pitkin valtiot ovat valuneet toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltain apureiksi ja Neuvostoliiton kadottua maailmasta jääneet ilman realistista vaihtoehtoa? Tällä hetkellä Yhdysvaltain valtiollinen propaganda hallitsee kaikkea mediaa lännessä, sille ei ole minkäänlaista vastapainoa tai kilpailijaa. Isossa-Britanniassa valtiovalta lähinnä kilpailee siitä, pystyisikö se kohtelemaan kansalaisiaan vielä tylymmin kuin Yhdysvallat omia ei-valkoisia ja ei-varakkaita ihmisiään.
EU on teoriassa rakennettu vahvistamaan Euroopan maiden taloudellista kilpailua myös Yhdysvaltoja vastaan. Käytännössä tällaista ei enää tapahdu, EU on alistunut palvelemaan Yhdysvaltain etuja myös taloudessa. Kun korskea imperialisti tuhoaa NordStream 2:n kaasuputken aiheuttaen ihmiskunnan ehkä suurimman metaanipäästön ja ympäristörikoksen ja pakottaen EU:n suurimman talouden eli Saksan luopumaan edullisesta Venäjän kaasusta (NordStream 2 oli myös Saksan hanke), EU:n reaktiona on ensin syyttää räjähdyksestä Venäjää ja sitten vaieta täydellisesti. Kun EU:n pitäisi esittää Yhdysvalloille miljardien dollareitten lasku, se vaikenee täydellisesti nöyryytettynä ja alistettuna. Sen päälle länsi myös kaivelee kaikki asevarastonsa täydentääkseen Yhdysvaltain tarpeita Ukrainassa, vaikka yksikään EU:n valtio ei sodasta ole hyötynyt eikä tule hyötymään. Ukrainan kaikki jälleenrakennushankkeet on jo luvattu jenkkifirmoille. Ukrainalaiset joutumaan kuolemaan, ettei yksikään jenkkisotilas joutuisi.
Mutta pidemmällä tähtäimellä Yhdysvallat ja muu länsi ovat heikoilla. Imperialistinen sodankäynti on aina merkki siitä, että taloudellinen pakotuskyky ei riitä. Siinä missä Yhdysvallat paimentaa liittolaisiaan tukemaan inahtamatta sotaa Ukrainassa, Kiina ja Venäjä lisäävät yhteistyötään, Intian ja Brasilian kaltaiset jättivaltiot kieltäytyvät liittymästä lännen sotarintamaan. Yhdysvallat ilmoittaa jo melko suoraan sodan Kiinaa vastaan alkavan kahden vuoden sisällä, ampuu alas kiinalaisen sääpallon ja kolme harrastelijioiden 12 dollarin ilmapalloa pelkän pelottelupropagandan takia. Kiina moittii, mutta ei provosoidu. Ei provosoidu, koska sillä ei ole kiirettä, aika on Kiinan puolella. Kiina on jo pitkään rakentanut rauhanomaisesti tulevaa hegemoniaansa. Sillä ei ole kiire eikä se kaipaa sotimista, vaikka onkin siihen hyvin varautunut.
* * *
Lännen valtioilla on edessään aika, jolloin niiden on lopullisesti valittava puolensa: vajoava Yhdysvallat vai nouseva Kiina, Afrikka, Intia ja Brasilia. Suomen valtiojohto on hätiköiden lukinnut maamme Yhdysvaltain aseenkantajaksi. Meillä ei ole enää mitään toivoa. Yksikään EU-valtio ei ole tosissaan pyrkinyt itsenäiseen ulko- ja talouspolitiikkaan. Yhdysvaltain sotilastukikohdat täplittävät puolta maailmaa, myös Eurooppaa. Vaikka Kiina nyt ojentaisi pelastavan käden, lännen valtiot eivät uskalla siihen tarttua, koska pelkäävät Yhdysvaltain kostoa, rangaistusta. Uncle Sam tiedetään äärimmäisen julmaksi, verenhimoiseksi ja pitkävihaiseksi. Julian Assange paljasti kiusallisia sotarikoksia, mutta kunniamitalin sijasta häntä kidutetaan ja kohdellaan rikollisena, jonka Uncle Sam haluaa mätänemään vankikoppiin, koska salamurhahankkeet eivät onnistuneet. Edward Snowden joutui hakemaan turvapaikan Moskovasta, koska lännen valtiot eivät uskaltaneet sitä antaa USA:n rikollisen urkinnan paljastajalle.
Kysymys ei ole siitä, ovatko Kiina ja muut länttä vieroksuvat suurvallat vähemmän tai enemmän pahoja kuin Yhdysvallat. Kysymys on historiasta, joka ei tunne sellaista ilmiötä kuin pysyvä hegemonia, pysyvä suurvalta. Jokainen sellainen on lopulta romahtanut, syystä tai toisesta. Yhdysvaltain hegemonia tulee romahtamaan, koska se ei tavoittele tavallisen ihmisen hyvää, vaan toteuttaa kapitalismin kieroutuneinta pakkomiellettä eli kaikkein rikkaimpien muuttamista vielä enemmän kaikkein rikkaimmiksi 99 %:n kohtalosta piittaamatta. Yhdysvallat tulee romahtamaan, koska se ei tavoittele ihmisarvoista elämää jokaiselle. Kaikki suurvallat ovat "pahoja", mutta juuri tällä maailmanhistorian hetkellä Yhdysvallat on ylivoimaisesti vaarallisin ja useimmilla tavoilla pahin suurvalta. Se on myös ainoana valtiona maailmassa käyttänyt ydinasetta. Sillä on eniten menetettävää, joten se on valmis ottamaan riskejä, joita kukaan muu ei halua.
Ei tällaista ole hauska kirjoittaa. Kirjoittaisin paljon mieluummin toiveikkuudesta, jonka taustalla on kaikkien suurvaltajohtajien ja EU:n vakava pyrkimys säilyttää rauha, ratkaista ilmastonmuutoksen ja luontokadon kaltaiset globaalit ongelmat yhteisvoimin ja poistaa eriarvoisuuden ja nälän kaltaiset painajaiset maailmasta. Mutta en voi kirjoittaa sellaisesta, mitä ei ole eikä ole edes näköpiirissä. Elämme globaalin kylmän sodan maailmassa, jonka osat (Ukraina, Syyria, Jemen j.n.e.) ovat jo tulessa ja jota uhkaa lopullinen tuho kolmannen maailmansodan ydinasehelvetin muodossa. Ei sitä kukaan voi aidosti haluta, mutta sitä kohti mennään, jos alistutaan Yhdysvaltain maailmanhegemonian kuolinkouristusten tarpeille. Nurkkaan ahdistettu imperialismi reagoi äärimmäisellä väkivallalla, on aina reagoinut. Se voidaan tehdä vaarattomaksi vain kaikkien muiden yhteistyöllä, kärsivällisellä kansainvälisen oikeudenmukaisuuden tavoittelulla.