Olen huomannut ajatusteni Israelin olemassaolon oikeutuksesta muuttuneen Gazan vuoden 2023 tuhoamissodan aikana ja takia paljon aiempaa kriittisemmiksi. En ole aikaisemmin tajunnut, kuinka jyrkästi ja millä perusteilla ns. toorajuutalaiset torjuvat sionismin juutalaisuudelle vieraana ideologiana. Koko sionismihan on ollut asianakin pääosin pelkkä sana ilman todellista, ymmärrettyä sisältöä. Tiedostan sen, miten valikoivaa Twitterin kuvavirta on, mutta häkellyttävän paljon siellä on sekä ministereitä, sotaväen edustajia, rabbeja että aivan tavallisia israelilaisia, joilla ei ole mitään estoja vaatia naama ja ääni kohti kameraa suunnattuna palestiinalaisten täydellistä hävittämistä eli käytännössä täsmälleen samaa, mitä Hitler vaati juutalaisten suhteen tehtäväksi. Ajattelin ennen, että sionismi on Israelin juutalaisille jokin etäinen "valtioaate", mutta olen joutunut myöntävään, että se on syvästi rasistinen ja fasistinen ääriaate, joka on vetänyt puoleensa valtavan joukon ihmisistä niitä ikävimpiä. Israelin valtio on perustettu sionismin kodiksi, ei juutalaisuuden.
Twitterissä on liikkunut paljon sionistien itsensä kuvaamia pilkkavideoita, joissa tavalliset kansalaiset esittävät (yleensä aika huonosti) typeriä palestiinalaisia tai sitten sionistiset kansalaiset juhlivat riemukkaasti tanssien ja huutaen jotain äärimmäisen raakaa ihmisoikeusrikosta. Kun tätä kaikkea katselee epäuskoisesti, alkaa tuntua täysin perustellulta se joidenkin palestiinalaisten jyrkän linjan edustajien ajatus, ettei sionistiselle Israelille ole oikeutusta Palestiinassa, jos missään. Israelin sionistinen osa näyttääkin koostuvan pääosin muista kuin Palestiinan juutalaisista ja heidän perillisistään. Netanjahun isä oli puolalainen Milelkowsky, Israelin armeijan johtaja muutti Romaniasta. Moni sionisti on myös syntynyt Israelissa, mutta ei polveudu Palestiinan juutalaisista vaan ympäri maailmaa kerääntyneistä diasporajuutalaisista, joilla ei ole Palestiinaan mitään todellista historiallista suhdetta vaan he ovat toisen polven maahanmuuttajia. Jostain syystä näillä ihmisillä ei estoja väittää, että Palestiina kuuluu heille, ei siellä tuhansia vuosia asuneille.
Minusta on aivan selvää, ettei nykyisillä asenteilla mikään yhden yhteisen valtion ratkaisu ole mahdollinen, vaikka periaatteessa pitäisi olla. Eivät nämä kansanmurhaa juhlivat sionistit ja eloonjääneet palestiinalaiset voi koskaan elää rauhanomaisesti rinnakkain. Palestiinalaiset eivät sitä halua eivätkä sionistit sitä halua tai siihen suostu. Israelin pääministeri Benjamin Netanjahu on julkisesti onnitellut itseään kahden valtion ratkaisun tuhoamisesta. Sionisteille ainoa kelvollinen ratkaisu on palestiinalaisten (ja afrikkalaisperäisen väestön) täydellinen poistaminen Suur-Israelin maaperältä. Kaikki tämä on tarkemmin ajatellen järkyttävässä ristiriidassa sen kuvan kanssa, joka meille eurooppalaisille on syntynyt täysin oikeutetusti juutalaisten valtavasta panoksesta tieteiden ja taiteiden alueella. Eurooppaa ei olisi ilman juutalaisten osallistumista sen rakentamiseen. Tästä näkökulmasta Israelin valtion perustaminen on ollut järkyttävä, historiallinen virhe ja epäonnistuminen. Sionismin takia Israelista ei ole tullut juutalaisen sivistyksen, kaupankäynnin ja suvaitsevuuden kotia, vaan maailman jyrkin apartheidia ja murhaamiseen ulottuvaa rotusortoa harjoittava irvikuva, jolla on oma ydinase ja Yhdysvaltain täysi tuki siellä olevan erittäin vaikutusvaltaisen Israel-lobbyn ansiosta.
* * *
Huomaan olevani kauhistunut siitä, mitä juutalaisuudelle on itse asiassa juuri Israelin takia tapahtunut. Samalla kun perinteinen antisemitismikin on edelleen elossa, on syntynyt – Israelin valtion sionistisen politiikan takia – globaali antisionistinen liike, joka voi aikojen kuluessa koitua myös Israelin valtion tuhoksi. Ei maailma voi hyväksyä ja sietää sionistisen Israelin kaltaista kansainvälistä anomaliaa loputtomiin. Ilman Yhdysvaltain pakonomaista tukea Israel olisi jo nyt jokseenkin yksin. Israelin "ystävät" kuten Jordania, ovat sitä selkeästi pelkästään valtapoliittisista syistä. Sionistista Israelia on mahdotonta hyväksyä tai rakastaa olematta itse ideologinen sionisti. Kansanmurhaa ihannoivaa yhteiskuntaa ei voi loputtomasti sietää maailmassa, joka edes teeskentelee toimivansa YK:n ylevien periaatteiden mukaisesti. Tällä hetkellä Israelin toimia vastustavat jo YK:n pääsihteeri ja paavi sekä maailman valtioiden suuri enemmistö, mutta eivät USA, UK ja EU. Maailma on jakautumassa kahtia niin, että Suomi on jäämässä sinne lastenmurhaajien voimakkaaseen, mutta arvoiltaan kestämättömään puoliskoon. Miten siitä voi sanoutua ja ilmoittautua irti?
Itselleni on käynyt täysin selväksi, ettei Gazaa murskata Hamasin tai edes palestiinalaisten takia. Gazaa pommitetaan tyhjäksi, jotta se voidaan muuttaa – täysin kansainvälisen lain ja sopimusten vastaisesti – kaasunporauksen ja kiinteistökeinottelun avulla vaurautta liikemiehille tuottavaksi osaksi Suur-Israelia. Sionistien johto ei ole kiinnostunut edes palestiinalaisten kansanmurhasta, se näyttää olevan vain yksi mahdollinen väline, jonka avulla Gazan ja Länsirannan alueet siirretään kokonaan israelilaisten yrittäjien ja siirtokuntalaisten tieltä. Menetelmät olisivat varmaan samat, vaikka palestiinalaisten tilalla olisi portugalilaisia, skandinaaveja tai brooklyniläisiä ei-sionisteja. Sionismi tähtää Suur-Israelin rakentamiseen, Lähi-Idän kiistattomaksi johtajavaltioksi, joka ei nojaa omiin luonnonvaroihin vaan omaan ydinaseeseen ja Yhdysvaltain tukee. Ilman niitä Israel romahtaisi nopeasti ja perusteellisesti. Juutalaisuudesta ei ole Israelin perustamisessa ollut kysymys, eikä ole varsinkaan nykyään. Sekin on vain väline, jonka avulla poliittinen kritiikki torjutaan nostamalla vähäisimmästäkin arvostelusta antisemitismi- tai holokaustikortti. Uudelleen ja uudelleen, mitään muuta merkitystä juutalaisuudelle ei sionismilla näytä olevan.
Maailma on jo kerran pakottanut julman ja voittamattomalta vaikuttaneen apartheid-hallinnon antautumaan. Etelä-Afrikassa apartheid murtui, koska Yhdysvallat ei loppujen lopuksi nähnyt sen strategista tukemista elintärkeänä omille eduilleen. Mutta murtumista ei olisi tapahtunut ilman kansainvälistä painostusta ja voimakasta boikottia. Sama on toivon mukaan edessä myös sionisteilla, joiden rooli poikkeaa perinteisistä kolonialisteista sikäli, että muodollisesti Israel perustettiin Palestiinan alueelle Ison-Britannia "luvalla", vaikka todellisuudessa mitään tällaista oikeutta ei olisi ollut ilman kolonialistista alistussuhdetta. Ehkä juuri siksi sionistit ja heidän tukijansa esittävät "ratkaisuna" alkuperäisväestön uudelleensijoitus ympäröiviin arabivaltioihin. Ehdotettu ratkaisu on yhtä typerä, vastuuton ja kestämätön kuin olisi ehdottaa kaikkien suomalaisten asuttamista Norjaan, Ruotsiin, Viroon, Tanskaan ja
Latviaan, jotta Venäjä voisi perustaa Suomeen jonkun
oligarkin yksityisen valtion.
* * *
Miten käy juutalaisuuden ja juutalaisten, jos sionistinen ylivalta-ajattelu tallaa lopulta myös kaikki juutalaisuuden ydinasiat, kuten esimerkiksi uskon koulutuksen voimaan? Miten käy juutalaisuuden maailmassa, jota kauhistuttaa ja ällöttää seurata suorana lähetyksenä Israelin armeijan systemaattista siviilikohteiden ja niissä asuvien palestiinalaisten murhaamista. Miten myönteisesti voidaan jatkossa suhtautua juutalaisiin, kun Israelin armeija, poliisi ja aseistetut siirtokuntalaiset kohtelevat barbaarisen väkivaltaisesti kaikkia vähänkin erimielisiä uskontoon, sukupuoleen, ikään ja muuhun taustaan katsomatta? Kun Israelin armeija tuhoaa Gazan koulut, sairaalat, hallintorakennukset, kirkot ja historialliset muistomerkit niiden taustasta riippumatta, miten kukaan enää koskaan voi ajatella, että juutalaiset ovat tärkeä osa maailman kulttuuria, tiedettä ja taidetta? Kysyn näin ihmisenä, jolla on isän puolen suvussa toistaiseksi tuntemattomia juutalaisia esivanhempia, mutta joka näkee juutalaisuuden ennen muuta tietoa ja taidetta arvostavana kulttuurina, ei uskontona saati etnisenä asiana ja joka vastustaa yhtä vahvasti sekä sionismia että antisemitismiä, jotka ovat molemmat antihumaaneja, rasistisia ideologioita.
Oikea vastaus on tietenkin se, että opimme lopultakin kutsumaan asioita niiden oikealla nimellä. Israelissa ei ole kysymys juutalaisista tai juutalaisuudesta. Israel on perustettu sionisteille, ei juutalaisille. Israelin arvot ovat sionistien arvoja, eivät juutalaisten. Kun sanotaan, että israelilaisten suuri enemmistö tukee hallituksen politiikkaa, se ei tarkoita, että juutalaisten suuri enemmistö tukisi sitä. Se tarkoittaa vain Israelin väestöä, joka koostuu pääosin muista maista tulleista sionistisista maahanmuuttajista. Israelin kammottava sotahistoria, apartheid-politiikka ja avoimesti rasistinen arvomaailma eivät edusta juutalaisuutta vaan pelkästään sionismia. Israelissa asuu noin 7 miljoonaa juutalaista. Israelin ulkopuolella heitä asuu paljon enemmän. Yhdysvalloissa juutalaisia on 6-11 miljoonaa, Ranskassa ja Kanadassa molemmissa puoli miljoonaa, Isossa-Britanniassa ja Venäjällä vain vähän vähemmän. Suurin osa juutalaisista ei ole halunnut muuttaa Israeliin, vaikka siihen on ollut heillä oikeus vuodesta 1950 lähtien. Noin joka kymmenennellä Israelin juutalaisella on kaksoiskansalaisuus, jonka turvin he voivat palata lähtömaahansa käytännössä milloin vain. Gazan takia kymmenet tuhannet ovat näin jo tehneetkin.
On perusteltua ajatella, että Israeliin ovat muuttaneet lähinnä sionistisesti ajattelevat juutalaiset, kun taas antisionistisilla juutalaisilla ei ole mitään motiivia muuttaa Israeliin. Tällä hetkellä se on myös turvallisuuskysymys, koska antisionistista juutalaista kohdellaan yhtä huonosti kuin palestiinalaisia. Kysymys ei olekaan uskonnosta, vaan rasistisen ideologian kannattamisesta tai vastustamisesta. Samasta on kysymys siinä mystisessä riippuvuussuhteessa, joka Yhdysvalloilla näyttää olevan Israelin valtioon. Osa vastikkeettomasta tuesta johtuu tietenkin Israelin geopoliittisesta sijainnista. Israel on USA:n Lähi-Idän toimisto, tukikohta ja vallan symboli. Mutta liitto on muutakin. Joe Bidenin hallituksessa on noin 30 ministeriä, joista selvällä enemmistöllä on juutalainen tausta. Biden itse ei ole juutalainen, mutta hän on valinnut hallitukseensa sionistisen enemmistön. Hänen on ollut pakko, koska Yhdysvaltain sionistit ovat ratkaisevan tärkeitä rahoittajia ja hallitsevat myös merkittävää osaa maan mediasta. Kukaan ei kiistä, että Israel romahtaisi nopeasti, jos Yhdysvallat lopettaisi massiivisen tukensa, jonka ansiosta Israelin kansalaisilla on paljon sellaisia hyvinvointivaltion palveluita, joita Yhdysvaltain kansalaisilla ei ole. Sionistien valta tarkoittaa, ettei tähän tule myöskään muutosta. Israelissa ei äänestämällä voi saada muutosta aikaan, mutta Yhdysvalloissa se on periaatteessa mahdollista. Joe Bidenin jatkokausi tarkoittaisi sionisteja tukevan politiikan jatkumista.
* * *
Onko ainoa ratkaisu nykyisen Israelin valtion lakkauttaminen? Mahdollisesti, koska ei ole mitään merkkejä siitä, että sionistisen Suur-Israelin tavoitteesta olisi Israelissa luovuttu tai että edes sionistinen apartheid-politiikka haittaisi väestön suurta enemmistöä. Palestiinalaisten kansanmurha ei sionistista väestöä huoleta, sille nauretaan ja sitä kannustetaan kaikin tavoin. Toisaalta on selvää, että vaikka palestiinalaisten vastarinta ei varmastikaan lopu nopeammin kuin sionistinen maananastuspolitiikka, Yhdysvaltain tuki sionistiselle Israelille takaa sen, ettei maailmassa ole mahtia, joka asettaisi Israelin olemassaolon realistisesti kyseenalaiseksi. Toisaalta on yhtä selvää, että Israel ja Yhdysvallat ovat jääneet maailmassa yksin. Niiden kauhistuttavaa liittoa ei aktiivisesti tue enää mikään muu maailman valtio, vaikka Yhdysvaltain perinteiset liittolaiset varovat visusti tuomitsemasta sionistista politiikkaa tai Yhdysvaltoja suoraan. Mutta esimerkiksi YK:n äänestyksissä Israelin ja Yhdysvaltain kanssa äänestää enää Nauru.
Vaikka sionistit ovat valmiita kansanmurhaan, antisionistisen maailman politiikkana ei tietenkään voi olla sionistien tuhoaminen samalla kuin heidän luomansa Israelin valtio lakkautetaan. Israelissa elää 7 miljoonan juutalaisen lisäksi yli kaksi miljoonaa muihin väestöryhmiin kuuluvaa ihmistä. Kaikki Israelin juutalaisetkaan eivät kannata sionismia, vaikka he haluavatkin asua Israelissa. Vaatimus israelilaisten karkottamisesta jonnekin muualle ei olisi humanistista vaan sionistista politiikkaa. Kiihkeimmälläkin sionistisella siirtokuntalaisella on oikeus turvalliseen elämään ja asumiseen. Siitä ei voi tinkiä, siitä ei voi edes keskustella, jos ei olla valmiita alentumaan tyypillisesti sionistiseen tapaan jakaa ihmiset "meihin" ja "niihin" (ei edes "heihin"). Benjamin Netanjahu, se puolalainen maahanmuuttaja, on ylpeillyt sillä, että hän on tuhonnut kahden valtion mallin. Voi silti olla, että ainoa kestävä ratkaisu sionistien synnyttämään ongelmaan edellyttää sellaista ratkaisua, jossa sionistit asuvat keskenään ja kaikki muut toisessa valtiossa keskenään.
Palestiinan alue ei ole suuren suuri, mutta se olisi ehkä jaettavissa niin, että toisen osan muodostaisi sionistinen, ydinaseista riisuttu ja rauhanomaisiin kansainvälisiin suhteisiin sitoutunut Israel, toisen perinteisen monikulttuurinen ja suvaitsevainen Palestiina. Molemmilla valtioilla tulee olla pääsy merelle ja riittävään määrään viljelykelpoista maata. Myös alueen vähät makean veden varannot on jaettava asukasluvun mukaan tasapuolisesti naapurivaltioita (Libanon, Syyria, Jordania, Egypti) unohtamatta. Kahden valtion ratkaisua ei voi eikä saa rakentaa kummankaan osapuolen pysyvän katkeruuden ja kostonhimon varaan. Palestiina oli ennen Israelin perustamista eri kulttuurien ja uskontojen rinnakkainelon maa. Vain sellaisena se voi tulevaisuudessakin kukoistaa. Voiko etnisesti puhdistettu sionistinen valtio pysyä pystyssä ja menestyä? Sitä emme tiedä. Mutta ehkä sitä täytyy joskus vielä kokeilla ja todeta, että ei pysy, ei menesty, koska elämä syntyy sovusta ja yhteistyöstä, ei ryöstämisestä ja tappamisesta. Se voi tarkoittaa, että sionismi ei ole elinkelpoinen ideologia. Se ei olisi ihmisen historiassa uusi tai dranmaattisen yllättävä havainto.
