Ihminen ennen historiaa

Tiedämme, vaikka emme sitä hevin myönnä, että koulukirjojen kertomus ihmisen menneisyydestä on pääosin kulloisenkin valtiaan kunniaksi kirjoitettua sepitettä. Miksi ei olisi, kun jopa aivan tuore menneisyys, johon osallistuneita on edelleen hengissä ja keskuudessamme, voidaan tarjoilla täysin valheellisesti, tietoisena tai tahattomana propagandana. Tomuksi muuttunutta ja pääosin unohdettua menneisyyttä on silti aivan erityisen helppo vääristellä, koska todistusaineistoa on niukasti ja se on melkein aina tulkinnanvaraista. Tätä mieltä ovat ainakin antropologi David Graeber (kuoli 2020, mutta ehti nähdä kirjan valmiina) ja arkeologi David Wengrow, joiden massiivinen kirja The Dawn of Everything (Anna Tuomikosken moitteeton suomennos Alussa oli... – Ihmiskunnan uusi historia, Teos 2022) on ehtinyt järisyttää jo satojentuhansien tuhansien ihmisten hellimää kuvaa ihmisestä ennen meidän aikaamme. Graeber ja Wengrow (jatkossa G&W), kaksi älyllisesti uteliasta, valpasta ja kriittistä menneisyyden tutkijaa päätyivät toteamaan, että syvään pinttyneet mielikuvamme ihmisen menneisyydestä ovat peräisin 1700-luvulta, mutta eivät suinkaan minään valistuksen riemujuhlana, vaan pikemminkin konservatiivisena reaktiona kritiikkiin, jota erityisesti Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen edustajat esittivät eurooppalaista elämäntapaa ja ajattelua kohtaan.

Huomio oli niin häiritsevä, että G&W päättivät ottaa itse selvää siitä, mitä nuo useimmille meistä tuntemattomat ajattelijat kuten wandit-älykkö Kandiaronk oikeastaan olivat meitä kritisoineet ja miksi tuon ajan vanhoilliset piirit tutkijoita myöten olivat niin hermostuneet. Tuloksena oli pitkä tutkimusmatka ja valtavansuuruisen vanhan ja modernin aineiston läpikäynti, jonka tuloksena oli täysin uusi näkökulma ja tulkinta siitä, millainen viimeisen jääkauden jälkeisten ihmisten kehitys oikein on ollut. Ei ole liioittelua sanoa, että G&W osoittavat kirjassaan jokseenkin kaiken arkeologisen ja antropologisen uskomme olevan tyhjän päällä, harhaa tai pahimmassa tapauksessa tietoista valhetta valheen perään. G&W eivät väitä näkemystensä olevan "totta", koska emme yleensä voi tietää täsmällisesti, miten asiat ovat olleet, voimme vain loogisesti tulkita ja päätellä. G&W ovat kuitenkin sitä mieltä, että kun tutkimusaineistoa arvioi ilman 1700-luvulta peräisin olevia silmälappuja ja eurooppalaisen valkoisen miehen ylivertaisuutta tai eurooppalaisten uskontojen auktoriteettia, piirtyvä kuva on vääjäämättä aivan toinen kuin mihin meidät on totutettu.

Tässä uudessa kuvassa romuttuvat ennen muuta deterministiset (tai evolutionistiset, kuten G&W sanovat) näkemykset siitä, miten minkä tahansa ihmisryhmän kehitys johtaa vääjäämättä metsästys- ja keräilyvaiheen jälkeen maanviljelyn omaksumiseen ja sen myötä syntyvään eriarvoisuuteen, kuninkaisiin ja muihin hallitsijoihin, orjuuteen ja vähitellen, varsinkin Euroopassa, teollistumisen kautta kapitalistiseen talousjärjestelmään (G&W ja eivät käytä tätä sanaa) ja sen myötä – ja vasta sitten – länsimaiseen demokratiaan, joka on ihmiskunnan kehityksen huipentuma. G&W osoittavat, osin heikommin, osin erittäin vahvoin perustein, että nuo näkemykset eivät ole totta, vaan ihmisen vaiheista on rakennettu valheellinen historia sillä tarkoituksella, että kaikki tapahtumat ja käänteet todistaisivat nykyisen globaalin valtajärjestelmän vaihtoehdottomuuden ja eräänlaisen luonnollisen oikeutuksen. G&W eivät esitä poliittisesti radikaaleja iskulauseita, mutta se sarja iskuja, joita valkoisen eurooppalaisen miehen ylivaltaa puolusteleva historiantulkinta saa, vastaa hyvinkin aidon vallankumouksen voimaa.

* * *

Tällaisessa lyhyessä tekstissä on mahdotonta tehdä oikeutta kirjan kymmenille kiintoisille teemoille ja vielä vähemmän niille sadoille ihmeellisille esimerkeille, joita G&W uudestaan ja uudestaan asettavat luettavaksi ja tajuttavaksi. Kirjoittajien lukeneisuus ja asiantuntemus on häkellyttävää, kirjan tiivis lähdeluettelo vie yli 50 sivua. G&W eivät ole antaneet mielikuvituksensa liihotella fiktiosta toiseen, vaan pikemmin todistusaineistosta toiseen. Olennaista on se, että he tarkastelevat koko asuttua maailmaa ilman ennakko-oletuksia. Tarkastelun tuloksena on huikaisevia uusia väitteitä, joiden mukaan ihmisen eri ryhmät ovat päätyneet hyvin moniin ratkaisuihin, vaihtaneet usein suuntaansa egalitarianismista (G&W:n termi kansanvaltaisuudelle tai tasa-arvoisuudelle) kuningas- tai diktaattorivaltaan, leikitelleet maanviljelyllä hyläten sen usein ja tarttuneet siihen taas myöhemmin, rakentaneen kaikenlaisia asutuksia ja kaupunkeja, joista joissakin on ollut keskitetty hallinto, toisissa ei ollenkaan. G&W romuttavat täydellisesti kuvan alkeellisista villi-ihmisistä, jotka eurooppalaisen piti kesyttää ja sivistää. Käykin ilmi, että juuri eurooppalaiset olivat niitä sivistymättömimpiä, julmimpia ja huonointa elintasoa asukkailleen tarjoavia yhteiskuntia, kun samaan aikaan muualla maailmassa elettiin usein sopuisasti, ympäristön ehtoihin sopeutuen ja niitä kunnioittaen. 

Ylimieliselle eurooppalaiselle tämä kirja on masentavaa luettavaa. Nykyinen hegemoniamme perustuu tuhansien meille vieraiden ihmisyhteisöjen häikäilemättömään tuhoamiseen, maiden varastamiseen ja eloon jääneiden alkuperäisten ihmisen orjuuttamiseen tai tunkemiseen johonkin reservaattiin. Näin kävi varsinkin Amerikan mantereella, jonka monipuolista ja rikasta kulttuuria eurooppalaiset kolonialistit eivät kyenneet ymmärtämään eivätkä yleensä edes yrittäneet. Kullan ja muiden rikkauksien himon hintana oli alkuperäisasutuksen romahtaminen ja entisten vahvojen heimokulttuurien katoaminen. Samoin kävi Australiassa ja Afrikassa, mutta vähemmän Aasiassa, jonka asutushistorian pidempi ikä oli tuottanut eurooppalaisia vastustamaan kykeneviä rakenteita. G&W:n tarina ei kuitenkaan ole ensi sijassa kolonialismin tuhojen luettelemista, vaan ennen muuta näillä alueilla kukoistaneiden kulttuurien tapojen ja ajattelun esittelyä. Ratkaisu on radikaali, koska meidät on opetettu uskomaan, ettei oikeaa kulttuuria ole koskaan ollut Euroopan ulkopuolella. Se kuva, jonka G&W meille piirtää, on tyystin toinen.

Arkeologiaa vähemmän tunteva voi häkeltyä siitä, miten paljon G&W lukevat vanhoista jäänteistä, rakenteista, savitauluista, säilyneistä taideteoksista ja parhaissa tapauksissa jollain kielellä laadituista dokumenteista. Kirjoittajat muistuttavat tuon tuostakin, että hekin joutuvat kollegoidensa tavoin tekemään valistuneita arvoituksia. Mutta arkeologia on paljon muutakin, se on myös aidosti kovaa tiedettä varsinkin nykyään, kun silmämääräisiä arvioita voidaan tarkentaa teknisillä menetelmillä, jotka eivät ole altistuneet ennakkoluuloille. Tämä tiede todistaa, että sen jälkeen, kun Afrikan alkukodista liikkeelle lähteneet ihmisryhmät alkoivat viimeisen jääkauden jälkeen täyttää "tyhjää" tilaa, kehitys alkoi rönsyillä ja monimutkaistua hyvin nopeasti. Samantyyppisissäkin luonnonympäristöissä ihminen päätyi hyvin erilaisiin ratkaisuihin syistä, joit emme enää tiedä. Kaikki ne tuottivat rakennettua kulttuuria ja sen vähän perusteella, mitä muuta on kulttuureista säilynyt, ihminen on aina ollut luova, taidetta rakastava ja uutta keksivä. 10 000 vuotta sitten ihminen oli aivan yhtä luova, kekseliäs ja älykäs kuin nykyään.

* * *

Rakastin lukea tätä kirjaa, vaikka ajoittain G&W hyppivät niin nopeasti paikasta ja ajasta toiseen, ettei lukija meinaa pysyä perässä. Mutta kirjoittajien oma innostus kantaa ja heidän pohdiskelujaan on ilo lukea, vaikka ei aina olisi yhtä mieltä. Jäin esimerkiksi kaipaamaan ihmisen yhteisen afrikkalaisen alkuperän merkitystä globaalin asutuksen myöhempiin vaiheisiin. Itse arvelen, että sillä on voinut olla vaikutusta niihin ajatuksellisiin ehtoihin, joiden varassa eri alueille kulkeneet ja vähitellen eriytyneet ihmisryhmät toimivat. Esimerkiksi Neandertalin ihmisten geneettistä vaikutusta G&W eivät näytä pohtineen, vaikka voisi ajatella, että sillä on ollut vaikutusta myös yhteiskunnalliseen kehitykseen. Kirjoittajat ovat selvästi omaksuneet jonkinlaisen feministisen ajattelutavan, joka näkyy naisten rooliin liittyvien aihevalintojen paljoutena. Ehkä hiukan yllättäen G&W eivät kuitenkaan pohdi syvällisemmin ns. patriarkaatin historiaa ja roolia mm. eurooppalaisen ajattelun ja myöhemmän kehityksen osana. Patriarkaatin piirteitä on esiintynyt monissa muissakin kulttuureissa, mutta missään muualla se ei ole ollut yhtä voimakas ja hallitseva yhteiskunnallinen piirre.

Kuten todettua, G&W eivät ole kiinnostuneet tuomaan pohdintojaan nykyhetkeen, vaikka välillä sen suuntaan joitakin ajatuksia viskovatkin. Rivien välistä voi silti lukea, että he pitävät nykyistä valkoisen rodun ylivaltaan ja hegemoniaan perustuvaa valtajärjestelmää sekä kulttuurisesti, sivistyksellisesti että elossa pysymisen näkökulmasta hengenvaarallisena. G&W eivät sorru sellaiseen naivismiin, että "ennen" olisi kaikki ollut hyvin, kun nykyään kaikki on huonosti. He osoittavat kuitenkin, etteivät nykypäivän vaaralliset tendenssit ole historiallisen todistusaineiston perusteella millään lailla väistämättömiä, vaan pikemmin päinvastoin. Pääosan historiastaan ihminen on suosinut pieniä, perusajatukseltaan tasa-arvoisia yhteiskuntia, joissa ovat toteutuneet kolme G&W:n määrittämää perusvapautta: vapaus lähteä tiehensä, vapaus olla tottelematta ja vapaus kehitellä juuri sellaisia elämäntapoja kuin halutaan eli viljellä tai olla viljelemättä, kumartaa kuningasta tai harrastaa tasa-arvoa. G&W muistuttavat, että kaikkialla maailmassa on esiintynyt väkivaltaa ja toisaalta väkivallattomuutta, yksinvaltiutta ja tasa-arvoisuutta, julmuutta ja hellyyden ihannointia. Ihmisellä on ollut vaihtoehtoja, mahdollisuus mennä eri suuntiin, ja niin myös tehtiin pitkään.

Moderni maailma on monella tavalla aivan toisenlainen kuin ennen. Ihmisryhmien etäisyys on kutistunut ja tietoverkkojen myötä itse asiassa kadonnut. Elämme maantieteellisesti kaukana toisistamme, mutta se ei estä liikkuvuutta, ei ihmisten eikä ideoiden. Tästä ei ole kuitenkaan seurannut, että G&W:n kolme vapautta olisivat yleistyneet, täysin päin vastoin. Modernissa maailmassa vain varakkaalla on vapaus lähteä, vapaus olla tottelematta ja tehdä tulevaisuutta koskevia suunnitelmia. Maailman köyhillä, joista useimmat ovat köyhiä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden takia, eivät esimerkiksi luonnonolosuhteiden takia, elämä on hyvin yleisesti paljon kurjempaa kuin tuhansia vuosia aikaisemmin samoilla seuduilla eläneillä. Moderni ihmiskunta on tuottanut pienelle vähemmistölle käsittämättömän paljon hyvinvointia ja vapauksia, mutta se on tapahtunut alistamalla ihmiskunnan suuri enemmistö pysyvään alistuksen ja ei-vapaan elämän tilaan. G&W eivät tarjoa mitään kaiken hyväksi muuttavia loitsuja, mutta muistuttavat jatkuvasti siitä, että näin ei ole pakko olla, ihmisellä on aina ollut vaihtoehtoja ja niin pitäisi olla myös nyt. Se ei ole toimintaohje, mutta silti eräänlainen lupaus siitä, että maailma voisi olla kaikille ihmisilleen ja eläimilleen hyvä paikka elää ja kuolla.