Hitler, Petsamon nikkeli ja Suomen itsenäisyys

En kritisoi omakustanteina maailmaan saatettuja amatöörimäisiä julkaisuja, jos ne on tehty hyvässä tarkoituksessa ja parhaansa yrittäen. Erkki Niemisen kirjan Hitler pelasti Suomen (omakustanne 2023) kohdalla mietin pitkään, mihin kategoriaan se kuuluu. Kirja on todella amatöörimäisesti koottu, vanhoja valokuvia ei ole osattu käsitellä julkaisua varten, useimmat kartat ovat käyttökelvottomia ja oikolukija tai kustannustoimittaja ei ole kirjan käsikirjoitukseen koskenut. Kaikki asioiden toistot, kirjoitusvirheet ja epäloogisuudet ovat siirtyneet erittäin paksulle paperille, joka lienee valikoitunut painomateriaaliksi muutaman värikuvan takia. Kirja olisi helppo jättää ryhmään "ei yleistä hyötyä tai mielenkiintoa", ellei siinä olisi yhtenä elementtinä tekijän vuonna 1988 kirjoittamaa pro gradu -työtä, joka sisältää sosiologisesti pohdittua aineistoa Petsamon Kolosjoen kaivosyhteisön elämästä, myös aikalaismuistelijoiden kertomana. Tämä osio täydentää suhteellisen runsasta Petsamo-aiheista tutkimuskirjallisuutta vähemmän huomiota saaneesta näkökulmasta.

Otan tässä Niemisen kirjan ruodittavaksi kuitenkin muusta syystä. Tuo syy on Niemisen kirjansa otsikkoonkin nostama väite siitä, että Adolf Hitler pelasti Suomen itsenäisyyden Petsamon nikkelin takia. Väitteessä sinänsä ei ole mitään yllättävää. Nieminen ei ole ensimmäinen suomalainen, joka muistelee kaiholla Hitleriä Neuvostoliiton mahtavana vastustajana ja vastapainona. Tälle porukalle Nieminen lienee kirjan ajatellutkin. Kirjakaupan tuotekuvauksen mukaan "Kirjassa on oma lukunsa kansainvälisestä kiinnostuksesta Euroopan rikkaimpiin nikkelivaroihin Petsamon Kolosjoella. Niitä tavoittelivat Kanada, Englanti, Neuvostoliitto ja Saksa. Suomi tasapainoili taitavasti tässä vuosien 1939-1944 suurvaltojen paineessa osoittaen suurta suomalaista sisukkuutta. Vaikka Suomi lopulta menettikin Petsamon, se pystyi kuitenkin säilyttämään itsenäisyytensä Petsamon Kolosjoen ansiosta." Nieminen esittää kirjassaan, että Hitlerin ratkaisu suojella Kolosjoen nikkelimalmia hintaan mihin hyvänsä (koska Saksalla ei ollut pääsyä Ison-Britannian hallitsemille muille nikkelimarkkinoille) ja tähän perustunut tiukkuus Neuvostoliittoa kohtaan välirauhan aikana pelasti jotenkin Suomen itsenäisyyden.

Erkki Nieminen on seniori-ikäinen lahtelainen demarivaltuutettu, jolla on Facebook-sivunsa mukaan "ylivertainen koulutus", koska hän on rakennusmestari, sosiologi ja tohtori. Viimeksi mainittu titteli tosin lienee kunnia-tyyppiä, ainakin kirjan nimiösivun vieressä olevan komean värikuvan alla lukee "Rkm, VTM, KT". Olennaisempaa lienee, että Niemisellä ei ole historiantutkimuksen tai poliittisen historiaan liittyviä opintoja tai oppiarvoja. Sen myös havaitsee ikävä kyllä nopeasti, kun yrittää selvittää logiikkaa, jolla Nieminen on päätynyt kirjansa epäilemättä kyllä myyntiä edistävään, mutta muuten epäuskottavaan päätelmään. (Minäkin lainasin kirjan puhtaasti otsikon takia.)

* * *

Petsamon nikkelin roolista poliittisen historian käänteissä on esitetty monenlaisia tulkintoja, mutta lienee kiistatonta, että varsinkin sodan loppupuolella Kolosjoelta saatu nikkeli oli elintärkeätä Saksan Wehrmachtin taistelukyvylle (1939 Saksan nikkeliomavaraisuus oli vain 5 prosentin luokkaa). Sitäkin pidetään faktana, että Hitler suhtautui Petsamon nikkeliin lähes pakkomielteen omaisella kiihkolla ja että vaikka Neuvostoliitolla oli muitakin nikkelin lähteitä, Kolosjoen alue oli niin Saksan kuin Ison-Britannian ja Neuvostoliiton intressien piirissä. Suomi kääntyi viimeistään kesällä 1940 tukemaan Saksan vaatimuksia ja tarpeita, tietenkin osana yleisempää Saksan sotilaalliseen voimaan tukeutumista.

Mutta mikä rooli nikkelikaivoksella ja sen hyödyntämisratkaisuilla oli Erkki Niemisen mainostamassa "Suomen pelastamisessa" eli oletettavasti siinä, että vaikka Suomi joutui luopumaan merkittävistä maa-alueista, antamaan Porkkalasta ison alueen vuokralle ja myymään Jäniskosken voimalan alueen Neuvostoliitolla, itsenäisyys säilyi? Nieminen ei kovinkaan pontevasti yritä perustella asiaa selkein asia-argumentein, vaan keskittyy väitteeseen, että Hitler torjui kesällä 1940 ulkoministeri Molotovin vaatimukset saada "likvidoida Suomi Molotov-Ribbentroppin sopimuksen perusteella". Nieminen ei vaikuta pohtineen ollenkaan asioiden ajallista järjestystä saati kausaalisuhdetta. Suomihan säilytti itsenäisyytensä talvisodankin jälkeen, koska Neuvostoliitto otti vain jo ns. Jartsevin neuvotteluissa jo määritellyt Leningradin ja Murmanskin rautatien vaatimat suoja-alueet. Stalinilla ei ollut Suomen "likvidoimisen" tavoitetta.

Myöskään jatkosodan jälkeen Neuvostoliitto ei pyrkinyt Suomen miehittämiseen, vaan tyytyi pääosin talvisodan jälkeisiin rajansiirtoihin ja merkittäviin sotakorvauksiin. Tutkijat eivät liene yksimielisiä syystä tai syistä, joiden takia Stalin ei kohdellut Suomea kuten esimerkiksi Baltian maita ja jätti mm. Mannerheimin sotasyyllisyyssyytteiden ulkopuolelle. Niin Stalin kuitenkin päätti toimia. Miltä siis Hitlerin pelasti Suomen torjuttuaan Molotovin vaatimukset? Ajatus, että Petsamon nikkelin päätymisen saksalaisten käyttöön johti Stalinin pidättäytymiseen Suomen miehityksestä, ei ole ainakaan historiantutkijoiden valtavirran näkemys. En myöskään ymmärrä, miksi Stalin olisi "totellut" tätä väitettyä ohjausta vielä 1944 Hitlerin jo hävittyä sodan ja Suomen haluttua aselepoa.

* * *

Vaikuttaa vähän siltä, että poliittisen historian amatööri Erkki Nieminen on löytänyt aiheesta väitöskirjan 1990 tehneen Esko Vuorisjärven näkemykset Petsamon nikkelistä Suomen itsenäisyyden takaajana ja levittää niitä, että sai kirjalleen myyvän otsikon ja kirjoituksilleen yltiöisänmaallisia ostajia. Jos teemme ajatuskokeen, ettei Petsamosta olisi koskaan löytynyt nikkelimalmiota, miten se olisi voinut vaikuttaa Suomen valtion ratkaisuihin suurvaltojen puristuksessa? Talvisotaan Kolosjoen löytymättömyydellä ei ainakaan olisi ollut mitään vaikutusta. Jatkosotaan Saksan rinnalla Suomi olisi myös epäilemättä ryhtynyt täysin riippumatta Petsamon nikkelistä, ei väiten Suur-Suomen tavoittelun takia. Miksi Stalin olisi suhtautunut Suomeen toisin vain siksi, ettei kiistoja Petsamon nikkelin hallinnasta olisi koskaan ollut, vaan alue olisi viettänyt jatkosodan ajan unohdettuna maailmankolkkana?

Vaikka Petsamon nikkelimalmio oli Saksan sodankäynnille tärkeä raaka-ainelähde, se ei määrittänyt sen paremmin Hitlerin kuin Stalinin laajempaa sotilaallista strategiaa. Hitler ilmeisesti arvosti suomalaisia puhtaiden arjalaisten kelpo apulaisina, mutta ei Suomi olisi ollut Hitlerin voittaman maailmansodan jälkeen itsenäinen. Ehkä alueeltaan nykyistä laajempi, mutta ei itsenäinen, vaan Saksan vasallivaltio. Toteutunut historia puolestaan osoitti, ettei Stalinia kiinnostanut Suomen miehittäminen, joten siltä pelastuminen on spekulatiivista historiafantasiaa, jota harrastavat lähinnä pinttyneet russofobit ja antikommunistit, joiden isänmaallisuus ei kumpua rakkaudesta omaan maahan vaan vihaan naapurimaata kohtaan.

En tiedä, miksi Erkki Nieminen päätti kirjansa koota ja julkaista, kaikesta päätellen omalla kustannuksellaan, sillä mitään ulkopuolista kustantajaa ei kirjan sivuilta löydy. Sitäkään en tiedä, miksi Nieminen päätti vanhan gradunsa lisäksi julkaista poliittisen historian piiriin luettavan tekstinsä, jonka osio "Johtopäätelmiä" päättyy seuraavasti: "PNO oli erittäin tärkeä tasapainottava tekijä suurvaltojen taistelussa nikke-limalmista. Suomi pystyi säilyttämään itsenäisyytensä. Petsamon nikkelin vaikutus on ollut Suomen kansakunnan tuleville sukupolville korvaamaton. Suomi on vapaa maa!". Hitler on unohtunut kirjoittajalta, nyt itsenäisyyden ja vapauden takasikin itse nikkeli. Pitäisikö samalla logiikalla koota kirja Stalin pelasti Suomen?

Kirjan kannessa on Petsamon läänin 1921 hyväksytty virallinen vaakuna. Sinä on "mustassa kentässä päälletysten kolme halkaistua kullanväristä turskaa. Kilpeä ympäröivät sianmustikkakiemurat, joissa on 41 mustikkaa ja jotka lähtivät kilven yläreunasta." Sianmustikan tavallisempi nimi on variksenmarja ja tarkemmin katsottuna vaakunassa ei ole kolmea turskaa vaan kolme päätöntä puolikasta. Silti hyvin mielenkiintoisen näköinen vaakuna.