Biden ei tarkoita edistymistä

Tiedän, ettei kukaan kaipaa kansainvälispoliittisia kommenttejani. Kirjoitan silti pari ajatusta Donald Trumpin nelivuotiskauden päättymisestä ja sen synnyttämistä näkymistä lähitulevaisuudessa. Olen muiden tavoin helpottunut ja ilahtunut siitä, ettei Trump saanut toista nelivuotiskautta, mutta tilanne on kaukana tyydyttävästä. Joe Biden oli demokraattipuolueen ainoaksi osoittautunut tapa estää Bernie Sandersin nousu presidentiksi. Biden tulee kiittämään siitä jatkamalla rikkaan valkoisen miehen puolesta tehtävää työtä, jota puolue on tehnyt vuosisatoja. Biden ei ole "liberaali", hän vain näyttää sellaiselta Trumpin kaltaisen fasistisen hahmon rinnalla. Sen ei pitäisi kuitenkaan hämätä ketään, jota kiinnostavat maailman suurimman sotilasmahdin seuraavat askeleet.

On odotettavissa, että Biden normalisoi hallinnon toimintakulttuuria ja palauttaa ns. presidentilliset käytöstavat. Yhtä odotettavissa on, ettei Biden vähennä Yhdysvaltain sotilaallista läsnäoloa maailmalla, tukea Israelin apartheid-hallinnolle tai ylipäätänsä omavaltaista puuttumista muitten valtioitten ja kansakuntien elämään. On mahdollista, että Biden palauttaa maansa Pariisin ilmastosopimukseen, mutta epäuskottavaa, että hän ryhtyisi tehokkaisiin toimiin ympäristönsuojelua romuttaneiden Trumpin päätösten perumiseen. Öljyliuskeen särötys tulee jatkumaan Bidenin suojeluksessa, jos se muista syistä pysyy taloudellisesti mielekkäänä toimintana.

Mitään odotuksia ei kannata rakentaa sen varaan, että Bidenin hallinto ryhtyisi pontevasti lisäämään kansalaisten tasa-arvoisuutta tai vahvistamaan heidän perusturvaansa. Jos senaatti pysyy republikaanipuolueen hallussa, mikä on todennäköistä, Biden voi tehdä näennäisiä aloitteita, jotka eivät kuitenkaan johda mihinkään, mikä rajoittaisi rikkaan eliitin valtaa. On äärimmäisen epätodennäköistä, että Biden uskaltaisi koskea rikkaimpien Trumpilta saamiin etuisuuksiin. Meksikon vastaisen rajan aitaaminen ei varmaankaan edisty, mutta tuskin myöskään rikkaimman promillen rikastuminen hidastuu. Biden ei ole "liberaali" eikä varsinkaan "edistyksellinen" (progressive), jolla käsitteellä nykyään kutsutaan demokraattipuolueen ns. vasenta laitaa ja sen ulkopuolella olevia hyvinvointivaltion ajajia.

* * *

Trumpin ja Bidenin mittelön taakse jäi monta muuta taistelurintamaa, joista yksi tärkeimmistä on em. progressiivisten ruohonjuuritason taistelu poliittista korruptiota ja rikkaiden valtaa vastaan. Sen johtohahmoja ovat olleet Sandersin lisäksi kutsumanimellä The Squad tunnettu neljän ei-valkoisen kongressiedustajan ryhmä, johon kuuluvat Alexandria Ocasio-Cortez eli AOC (New York), Ilhan Omar (Minnesota), Ayanna Pressley (Massachusetts) ja Rashida Tlaib (Michigan). Erinomaisesti vaaleissa pärjänneen nelikon suhtautuminen Joe Bideniin on pysynyt kriittisenä ja haastavana, vaikka hänelle annettiinkin tuki Trumpin kaadossa. AOC on kritisoinut puoluetta surkeasta kenttätyöstä, jonka takia puolue menetti joitakin edustajainhuoneen paikkoja ja todennäköisesti ei saa senaatin enemmistöä.

Puolueen sisäinen tilanne on kireä, koska puoluejohto on republikaanien kanssa yhtä mieltä useammista peruskysymyksistä kuin oman puolueensa vasemmiston kanssa. Olen itse pitänyt todennäköisenä, että puolue hajoaa jossain vaiheessa, kuten normaalisti toimivassa demokratiassa olisi aikoja sitten tapahtunut. Samoin republikaanipuolueen sisällä on niin eri suuntiin vetäviä voimia, että myös sen hajoaminen olisi demokratialle helpotus. Mutta kun Yhdysvaltain poliittinen järjestelmä on rakennettu näennäisesti eri mieltä olevien kahden puolueen varaan, myös säilyttävät paineet ovat vahvoja. Demokraattijohdon on kuitenkin ollut pakko ottaa sisäinen kritiikki huomioon, koska ilman progressiivisten tukea se ei pärjää julkisissa vaaleissa.

Kiinnostuksemme Yhdysvaltain poliittista elämää kohtaan on monella tavalla luonnotonta. Tällainen "kremnologian" vastine on kuitenkin perusteltua, koska Yhdysvallat ei toimi globaalisti kuten tavanomainen valtio, vaan kuten imperialistinen suurvalta ja nykyään kuten ainoa supervalta. Euroopassa on kannettava huolta Atlantin takaisista asioista, koska ongelmat siellä näkyvät vääjäämättä sekä taloudessa että kansainvälisessä politiikassa. Emme yksinkertaisesti voi sulkea usein painajaismaiselta tuntuvaa "Amerikan kansiota" ja teeskennellä, ettei sitä ole. Esimerkiksi pasifistin näkökulmasta demokraattipresidentit ovat olleet jopa pahempia sotijoita kuin Trump, joka enemmän uhosi kuin paineli ohjusten lähetysnappeja. Joe Biden tulee jatkamaan asekauppiaitten lobbarina, siitä olen valmis lyömään vaikka vetoa.

* * *

Aiheuttaako Trumpin häviö eurooppalaisille trumpisteille ja fasisteille tappiomielialaa vai synnyttääkö se pikemminkin revanssihenkeä ja kasvattaa halua "näyttää" suvakeille? Viron EKREn johtaja Mart Helme ehti jo eläytyä Trumpin tunnelmiin niin täydellisesti, että hänet painostettiin ulos hallituksesta. Suomessa persut ovat olleet vaisuja, mitä nyt Jussi Halla-aho päässyt Helsingin Sanomissa puolustelemaan Trumpia, mutta esimerkiksi Venäjän hallinnon etuja ajava Johan Bäckman on suoltanut somessa fantasiatekstiä, joka jättää oppi-isä Trumpinkin kakkoseksi. Bäckmanille maltilliset oikeistodemaritkin ovat "kommunisteja", kuten Yhdysvaltain fasisteille. Onkin mahdollista, että persujen on jatkossa tukeuduttava enemmän Vladimir Putinin arvokonservatismiin, kun Trump on kadonnut vallan huipulta. Suomalaiset trumpistit luultavasti jatkavat juttujaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Vaarallisinta on tuudittautua kuvittelemaan, että Trumpin kadottua "kaikki on taas hyvin". Asiat eivät olleet hyvin myöskään Barack Obaman aikana. Joe Biden ei edusta muutosta, vaan paluuta entiseen epätyydyttävään. Väheneekö poliisin värillisiin kohdistama väkivalta itsestään? Saavatko Yhdysvaltain köyhät edes välttävän sosiaaliturvan? Demokratisoituuko maan rikkaita suosiva vaalijärjestelmä mitenkään? Ryhtyykö Yhdysvallat oikeasti toimiin ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Joe Bidenin siirtyminen Trumpin paikalle antaisi mahdollisuuden, mutta itse en odottaisi näissä asioissa mitään edistystä. Yhdysvallat on jyrkästi jakautunut yhteiskunta. Yli 70 miljoonaa äänestäjää olisi halunnut Trumpin jatkavan painajaismaista hallintoaan toiset neljä vuotta. Se kannattaa muistaa koko ajan.

Joe Biden ei ole Trumpin kaltainen narsistinen öykkäri. Mutta ei hän mikään "edistyksellinenkään" ole, kaukana siitä. Siksi on syytä seurata edelleen tarkasti sitä, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu ja ei tapahdu. Bidenin on pakko tarttua koronan tuottamiin ongelmiin, muuten hänen legitimiteettinsä alkaa horjua nopeasti. Mutta muihin uudistuksiin hänet voi pakottaa vain kansalaisten aktiivinen toiminta. Siis se, mistä The Squad saa voimansa. Mitään muuta vastavoimaa ei rikkaimmalla promillella Yhdysvalloissa ole. Ei asetelma demokraatit vastaan republikaanit ole todellinen, se on vain sitä kulissia, jota valtaeliitti pitää pystyssä voidakseen sen takana ajaa omia etujaan kulloisenkin näennäisen vallan haltijan kautta. Trumpin yllyttämät ja kiihottamat äärioikeistolaiset riehujat eivät ehkä palaa koteihinsa rauhanomaisesti. Sisällissodan kauhistuttava mahdollisuus säilyy, jos eriarvoisuus ei vähene nopeasti. Pelkät kauniit puheet eivät enää riitä.