Alkuperäistä - niin paljon melua tyhjästä

Ihan tavalliselta kuulostava suomen kielen sana, tuo alkuperäinen. Mutta paljon mittaansa isompi ja kiihkeyttä sisältävämpi kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Voisi jopa väittää, että kyseessä on varsin epätavallisen voimallinen iskusana, varsinainen kiistojen äiti ja isä tämä kirjainten tusina.

Ehkä vaarattomimmillaan sana esiintyy vanhojen rakennusten väreistä kinasteltaessa. Saahan sitä olla mitä mieltä tahansa, eikä makuasioista kiistelystä seuraa mitään merkittävää. Mutta jos joku pystyy paukauttamaan keskusteluun alkuperäisen värin, kyllä siinä kiistakumppani kalpenee. Miten voi pärjätä, jos toinen tietää, minkäväristä maalia niille laudoille ihan ensimmäiseksi levitettiin. Onneksi tämän ihka ensimmäisen värin todistaminen ihka ensimmäiseksi voi ottaa koville. Vanhojen valokuvien väreistä voi aina riidellä ja mustavalkoinen jättää viimeisen sanan sitkeimmälle.

Monta kertaa vaarallisemmasta alkuperäisyydestä puhutaan, kun kiistellään siitä, mitkä lajit ovat niitä alkuperäisiä suomalaisia kasveja ja eläimiä. Muuten aivan järkevänoloiset tutkijat ovat saaneet toisensa ja lähiympäristöstä kiinnostuneet kansalaiset kiihdyksiin sellaisilla käsitteillä kuin kotoperäisyys, tulokaslajit ja vieraslajit, joista pahimpia lienevät turistilajit. Suomessa on endeemisiä lajeja niin vähän, ettei kiistoja ole oikein saatu aikaiseksi tästä näkökulmasta, joten tunturisopuli, saimaannorppa ja saimaanlohi saavat kotoperäisyytensä pitää jatkossakin.

Mutta hyvin vaikeaksi on osoittautunut määritellä nämä ei-alkuperäisiksi tuomitut lajit, varsinkin kun tieto lukemattomien lajien esiintymishistoriasta on ymmärrettävän huonosti dokumentoitu. Se nyt on selvää, että kanadanmajava ei ilman ihmisen apua olisi Suomeen osannut uida. Mutta toiko joku onneton ensimmäisen lupiinin tänne tarkoituksella vai ihanko omin luvin hiipi rajojemme yli, sitä ei kukaan tiedä saati pysty todistamaan. Joukko lajeja on joka tapauksessa saanut vieras- tai tulokaslajin ikävän leiman, eikä tietysti omin voimin sitä pysty otsastaan pyyhkimään. Siinähän puistopökkösieni yrität olla kuin mikäkin "alkuperäinen suomalainen sieni", vaan etpäs olekaan! (Kainuulaisilla on puistopökkösienen ihmiskohtalontovereille nimitys, josta ei ole valitusoikeutta: tientuoma).

Mutta pientä on eliömaailmassa käytävä alkuperäisyysnokittelu verrattuna ulottuvuuksiin, joihin voidaan yltää kiisteltäessä siitä, mikä ihmisryhmä on jonkin alueen alkuperäistä väestöä. Tästä on leikki kaukana, vaikka samaa voivat väittää myös jättiputkia tai liljakukkoja sukupuuttoon jahtaavat. Maailmasta on vaikea löytää niin mitätöntä kolkkaa, ettei sen "omistusoikeudesta" saataisi aikaan vähintäänkin arvovaltakiistaa, jossa keskeistä valuuttaa on väite "alkuperäisistä asukkaista".

Kuolemanvakavaksi asia muuttuu, kun kiistaa käydään alueesta, jolla on liikemiehiä kutkuttavia luonnonvaroja tai kenraaleja kutkuttava strateginen sijainti. Vielä vakavammaksi asia muuttuu, jos alueella on molempia. Kuten nyt vaikka Krimillä. (Seuraava ei ole tarkoitettu poliittis-maantieteelliseksi alustukseksi nykyisen Krimin kansainvälis-oikeudellisiin kiistoihin, vaan ainoastaan pohtimaan "alkuperäisen" problematiikkaa.)

* * *

Aina kun maantieteellisen alueen "kuulumista" jollekulle tai johonkin perustellaan tämän tai tuon "alkuperäisyydellä", joudutaan nopeasti semanttiseen ansaan. Mihin hetkeen tämä termi oikein kiinnitetään? Kuinka kauas menneisyyteen täytyy mennä, että asia on kiistaton? Suomenkielinen Wikipedia ilmaisee Krimin kohdalla asian näin: "Alunperin Krimin nimi oli asukkaidensa mukaan Tauris eli Chersonesus taurica." Tämän porukan määrittelee englanninkielinen Wikipedia kimmerialaisiksi ja skyyteiksi. Kreikkalaiset maahanmuuttajat saapuivat alueelle noin 2600 vuotta sitten. Tataarit valtasivat alueen 1400 vuotta myöhemmin, mutta joutuivat antamaan sen mongoleille ja turkkilaisille jo muutaman sadan vuoden kuluttua. Nimi "Krim" on joka tapauksessa tataarien antama, vaikka tilapäisten "omistajien" luetteloa voisi jatkaa vielä puolellakymmenellä kansallisuudella ja hallinnolla.

Vaikka uskottaisiin, että Krimin "alkuperäisimmät" eli ensimmäiset ihmisasukkaat (eläinten valloituksistahan ei ole ollut tapana pitää kirjaa tai tehdä ainakaan numeroa) olivat noita skyyttejä ja kimmerialaisia, tiedosta ei ole tämän päivän kiistelijöille mitään hyötyä, koska kyseiset kansat ovat kadonneet historian hämärään eivätkä istu tänä päivänä neuvottelupöydässä vaatimassa Krimin aluetta itselleen "alkuperäisyyteensä" vetoamalla. Mutta miksi millään myöhäisemmälläkään kansallisella ryhmällä ja vain sillä olisi skyyttejä tai kimmerialaisia suurempi "oikeus" Krimiin?

Venäjän valtaa Krimillä vastustavat hellivät tänä päivänä tataareja "alkuperäisinä krimiläisinä", mutta historian valossa se on yhtä hyvin tai huonosti perusteltua kuin vaatia Krimiä kreikkalaisille, turkkilaisille tai vaikka mongoleille. Tataari-Krim vastaan venäläis-Krim on päivänpolitiikkaa, ei asutus- tai edes poliittista historiaa. Eiväthän suomalaisetkaan olen nykyisen Suomen "alkuperäisiä" asukkaita, vaikka on mahdollisuuksien rajoissa, että saamelaisemme olivat viimeisimmän jääkauden jälkeen veden alta paljastuneen "Suomen" ensimmäisiä asuttajia tai ainakin heidän kaukaisia jälkeläisiään.

* * *

Kuten mahdollinen lukija varmaan jo arvaa, suhtaudun itse tähän "alkuperäisyyden" käsitteeseen hyvin nihkeästi. Minusta se on jokseenkin kelvoton adjektiivi kuvaamaan yhtään mitään kaupallisten tuotemerkkien maailman ulkopuolella (on esimerkiksi olemassa vain yksi alkuperäinen Sisu-pastilli). Se ei ole koskaan tieteellinen tai edes neutraali, vaan aina läpipolitisoitunut (kyllä, myös taistelu lupiineista on syvästi poliittinen!) ja vallankäyttöön sidottu käsite

Sanan "alkuperäinen" käyttäminen tulisikin kokonaan kieltää poliittisessa maantieteessä sekä eläin- ja kasvitieteissä. Jokainen eliölaji on maapallolla "tulokaslaji". Jokaisen maapläntin on joku ihminen joskus muinoin ensimmäisen kerran saanut käpälänsä alle, mutta noista aidoista "alkuperäisistä" ei ole eikä tule koskaan olemaan mitään tietoa saati todisteita.

Hyväksyn pitkin hampain ilmaisun "varhaisin tunnettu", kunhan väite on uskottavasti todistettavissa ja myös todistettu (kuten esimerkiksi maorien Uuden-Seelannin asuttamisen kohdalla näyttäisi olevan). Vielä pitemmin hampain hyväksyn "vahingollisen lajin" käsitteen, sillä olen lupiinien suuri ystävä ja pidän niitä esteettisenä siunauksena tienpenkoilla, jotka inhojen autojen takia on luontoon rakennettu.Mutta  kaukasianjättiputki on kyllä minunkin mielestäni aika epämiellyttävä laji. Se toisaalta maistuu vaarattomasti naudoille, sioille ja lampaille, joten...