Modernin luddiitin saarna

Minun helvetissäni on erityinen osasto ihmisille, jotka käyttävät sanaa digi, kun pitäisi puhua verkoista, palveluiden mobiiliudesta, teknologian automatisoitumisesta ja globaalin big datan hallinnan ongelmista. Pekka Vahvanen kuuluu tuolle erikoisosastolle ilman muuta, vaikka hänen kirjansa Kone kaikkivaltias : Kuinka digitalisaatio tuhoaa kaiken meille arvokkaan (Atena 2018) on paljon muutakin kuin "digin" väärin käyttämistä. Pekka Vahvanen voisi testata oman digipakkomielteensä asteen korvaamalla termin "digi" kaikissa kymmenessa käyttömuodossaan ilmaisulla "digitaalinen koodaustapa" ja pohtimalla, millaista tuhoa CD-levy maailman ensimmäisenä "digilaitteena" on musiikin puolella saanut aikaan. 

Vahvanen ilmoittautuu konservatiiviksi, joka ei omista älypuhelinta. Osittain sekavan teknopessimistisen terminologian takana on Vahvasella vahva usko siihen, että maailman verkottuminen, some ja riippuvuus modernista viestintäteknologiasta ovat enemmän uhka kuin mahdollisuus. Pohjimmiltaan Vahvanen onkin perinteinen teknologiavetoisen kehityksen kriitikko, joka haluaisi pysäyttää vimmaisena kiitävän muutoksen, joka uhkaa jo heikentää ihmisen subjektiivista elämänlaatua ja onnen tunnetta. "Meistä on tulossa oman menestyksemme uhreja", kuten kirjan takakansiteksti tiivistää.

Vahvanen ei ole tutkija vaan toimittaja. Hän on perehtynyt laajasti kritisoimiinsa ilmiöihin, eikä varsinaisesti huutele tyhjän päältä. Välillä lukijaa ehkä kiusaa Vahvasen opettajamainen ote, joka luettelee jokaisen sivistyneen lukijan muutenkin hyvin tuntemia asioita. Näissä kohdissa lukisi paljon mieluummin Vahvasen omia näkemyksiä ja perusteluja. Omaperäiset ajatukset ovat tunnetusti harvinaisia, eikä niitä mielestäni myöskään tästäkään saarnasta oikein löydy. Vahvasen huolenaiheiksi pukemat väitteet ovat kuitenkin niin apokalyptisia, ettei niitä tee mieli päästää kritiikittä läpi.

* * *

Pekka Vahvanen kuuluu selkeästi niihin uuden teknologian vastustajiin, joitten mielestä "on menty liian pitkälle" ja joiden mielestä teknologian tuottamasta mielihyvästä "maksetaan liian kova hinta". Mikään linkolalainen Vahvanen ei kuitenkaan ole, pikemminkin nostalgiaromantikko, joka haluaisi pysäyttää kehityksen internetiä ja kännyköitä edeltäneeseen aikaan - suunnilleen. Ydinkysymys on "edistyksen" määrittely. Vahvanen kritisoi yleistä tapaa nähdä tieteen ja teknologian liitto edistyksen ehtona ja takeena. Modernina luddiittina Vahvanen korostaa teknologisen edistyksen haittapuolia.

Mutta kyse ei ole vain haitoista, joista monissa tapauksissa voidaan olla helposti yhtä mieltä. Vahvasella on voimakas näkemys siitä, että kehitys ja edistys merkitsevät suoranaista uhkaa ihmiselle ajattelevana ja tietoisena lajina. Kuten luvun 3. Aivovuoto alaotsikko asian ilmaisee: "Kuinka digilaitteet tuhoavat ajattelua, näivettävät älyllistä kulttuuria ja uhkaavat demokratiaa." 

Tässä kohdassa tulee Vahvasen saarnan heikoin lenkki selkeästi näkyviin. Hän on kyvytön tai haluton ajattelemaan, että ongelmana ei ole laite tai tekniikka. Ihmisen historia on täynnä teknisiä harppauksia, jotka eivät pelokkaiden ennusteiden mukaisesti ole tuhonneet ihmiskuntaa. Vahvasen sinänsä perustellusti esiin nostamat ongelmat näyttävät usein teknologialähtöisiltä, mutta eivät mielestäni sitä kuitenkaan ole. Kun keskittyy haukkumaan teknologiaa ja laitteita, jää varsinainen ongelma helposti tunnistamatta ja huomaamatta.

* * *

Vahvanen kyllä puhuu kapitalismista ja sen edellytyksistä. Hän ei kuitenkaan näytä halukkaalta erittelemään, mikä kapitalismin ja teknisen kehityksen liitossa on vaarallista, mikä tarpeen ja hyväksi ihmiselle. Erityisesti pakkomielle "digitaalisuuden" tuhoisuudesta luultavasti estää Vahvasta havaitsemasta, että ihmiskuntaa eivät uhkaa niinkään Googlen & Co kaikenkattava valta tai supertekoälyn epäinhimillinen vallankumous, vaan kapitalismin kyvyttömyys tyytyä kohtuulliseen ja siihen liittyvä rahan valta, joka ei ole enää kenenkään hallinnassa. Tehokkaita toimia ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ei saada aikaan, koska ne edellyttäisivät kapitalismin logiikan hylkäämistä.

Kun Vahvanen kritisoi "digilaitteita", hänen pitäisi kritisoida kapitalistista kasvuajattelua, joka on sekä ekologisesti kestämätön että sosiaalisesti tuhoisa. Isojen mediajättien valta romahtaa, kun mainostajien raha loppuu. Googlet ovat liikeyrityksiä, ei niistä ole todellisiksi maailmanpoliiseiksi. Mutta fossiilipolttoaineisiin perustuva kapitalismi ei romahda, ellei sen tilalle rakenneta uskottavaa ja toimivaa vaihtoehtoa. Sen täytyy olla jotain parempaa kuin toisen maailmansodan molemmin puolin elänyt ns. reaalisosialismi. Mutta sen täytyy kuitenkin sisältää nykyisen rahakapitalismin kieltäminen.

Vahvasen ajatus "Käsi, joka hallitsee Googlen algoritmeja, hallitsee koko maailmaa" kuulostaa pelottavan uskottavalta, mutta ei ole mielestäni totta. Google, Facebook ja Amazon ovat muokanneet modernin viestinnän maailmaa, mutta eivät ne kapitalismin ytimeen ole koskeneet. Mikään niistä ei toimi esimerkiksi ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun eturintamassa, koska ne ovat palasia kapitalistisen kakun jakotaistelussa. Vahvasen "kone" on pääosin kapitalismin synnyttämä ilmiö, jonka yöpuoli voidaan saada kuriin vain puuttumalla kapitalismin perusvikaan: se ei lähde ihmisestä vaan ahneudesta.