Liukkaita liikemiehiä Keskustan täydeltä

Sitä kuvittelee olevansa jo paatunut politiikan seuraaja, jota on vaikea värisyttää hyvällä tai pahalla. Silti Jyri Hännisen ja Jarno Liskin kirja Keskustan valtakunta : Kertomus rahasta, vallasta ja korruptiosta (Into 2019) oli henkisesti niin masentavaa luettavaa, että tällainen puhdistautuminen blogitekstin muodossa on suorastaan välttämätöntä, vaikka mieli tekisi pysytellä asioista mahdollisimman kaukana. Hänninen ja Liski ovat toimittajina sen verran paatuneita, että kertovat tarinaa suuremmin puhkumatta. He myös korostavat, ettei kirja Keskustan piirissä tapahtuvasta rötöstelystä tarkoita, että muut puolueet olisivat sitä puhtaampia. Keskustalla on kuitenkin maakuntien Suomesta ote, jota pääkaupunkiseudulla ei aina muisteta tai ymmärretä.

Suurinta moraalista pahoinvointia ei aiheuta niinkään se, että häikäilemättömät liikemiehet käyttävät verkostojaan juonitellakseen julkista rahaa itselleen. Sehän on bisneksen ääneen lausumaton henki ja elämä. Masentavinta on, että koijarit joutuvat näistä vedätyksistä ani harvoin todelliseen vastuuseen ja käryn käytyä pahimmassa tapauksessa jatkavat rötöstelyään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Sitten ovat vielä erikseen Juha Sipilän kaltaiset valtaeliittiin päässeet, jotka eivät ainoastaan selviä ainakin moraalittomista tempauksistaan vaan nauttivat lisäksi valtamedian suojelua.

Keskustan valtakunta ei ole tietokirjana täydsin onnistunut. Kahden kirjoittajan yhteispeli ei ole mennyt ihan nappiin, osa asioista toistuu ilman pätevää syytä ja kirjasta puuttuu kokonaiskaari (ellei sellaiseksi lasketa oletusta poliittisten pelureitten loputtomasta epärehellisyydestä). Se ei onneksi estä pääviestin muodostumista. Asiat eivät todellakaan ole sitä, miten ne halutaan julkisuudessa näyttää, kun täyspimittäminen (vakuutuskuori) ei onnistu. Kuten kirjoittajatkin muistuttavat, myös Keskustassa toimii rehellisiä, yhteisellä asialla olevia ihmisiä. Mutta häkellyttävän moni johtotehtäviin valittu on ollut mukana bisneksissä, jotka tämän kirjan valossa näyttävät häpeällisiltä vedätyksiltä aina samassa tarkoituksessa: auttaa puoluetta rahavaikeuksissa, mutta ennen muuta tarjota moraalittomille toimijoille mahdollisuus sujauttaa omaan taskuun mehevä siivu jonkun muun rahaa.

* * *

Keskustan valtakunta kattaa varsin monta julkisuudessakin ollutta tapausta. Ison osan sivuista vie Nuorisosäätiö ja muut rakennuttamiseen liittyvät korruptiokuviot. Herkullisesti näytetään, kuinka opposiopoliitikko Juha Sipilän ankara puhe veroparatiiseja vastaan muuttuu pääministeri Juha Sipilän täydelliseksi toimettomuudeksi, ehkä solidaarisuudesta Anne Berneriä, tuota puolueitten kilpailutuksen tuloksena Keskustalle langennutta kultakimpaletta kohtaan. Sivumennen hutkitaan Esko Ahon toiminta Venäjän valtion palveluksessa, mutta loppuosan kirjasta saa liikemies Juha Sipilän vaiheiden valotus, joka ainakin itselleni oli pääosin uutta tietoa.

Jarno Liskin Sipilästä kokoama kuva ei ole kaunis. Melkein kaikki nousevaan Keskustan tähteen liitetyt mainesanat osoittautuvat joko vahvasti liioitelluiksi tai pötypuheeksi. Liskin mukaan Sipilä ei ole vaurastunut menestyvänä yrittäjänä, vaan häikäilemättömänä ja osittain onnekkaana (hyvät suhteet ovat olennaisia bisnesonnessa) sijoittajana. Liski ei edes yritä peitellä näkemystä, että Sipilän menestyksestä merkittävä osa on seurausta hänen "hengellisistä yhteyksistään" eli Oulun seudun lestadiolaisten keskinäisestä pelistä. Ei-uskovaisten rahojen nappaaminen ei taida olla niissä piireissä merkittävä synti. Voi olla suorastaan maineteko.

Sipilä tuli pääministerikaudellaan tunnetuksi miehenä, jolla oli kahdet kasvot. Julkisuutta varten oli se rehti insinööri, joka omalla työllään oli noussut sekä taloudellisesti että poliittisesti huipulle. Sitten oli se perheenpää, uskovainen ja yrittäjä, joka tuntui saavan
raivokohtauksen aina, kun joku teki kiusallisia kysymyksiä. Sipilä ei oppinut koskaan poliitikolle välttämätöntä itsehillintää, vaan hän suorastaan haki konfliktia toimittajien kanssa. Jos Sipilä ei vie Liskiä raastupaan, hän myöntänee, että nolostuttavan tarinan käänteet ovat totta. Ainakin valtamedia on ollut kirjasta todella hiljaa.

* * *

Hänninen ja Liski eivät ole järin optimistisia. Poliittista korruptiota on aina ollut ja tulee aina olemaan. Keskusta on Suomen oloissa "politiikan zombi", joka ei näytä millään kuolevan, vaikka kohta kaikki suomalaiset asuvat kaupungeissa. Keskusta hallitsee edelleen yli 200:a kuntaa. Vaaleissa tuli kunnolla turpiin, mutta niin vaan Keskusta on nykyisessä hallituksessa mukana. Sipilä istuu edelleen Keskustan puheenjohtajana, eikä tunnu millään lailla edes nolostelevan tilannetta syksyä odotellessaan. Voi vain kuvitella, kuinka Keskustan "alkiolaisia" potuttaa katsella Sipilää, tuota nousun ja tuhon arkkitehtia puolueen johdossa. Puoluekokouksesta tulee mielenkiintoinen.

Monet taloustoimittajat tuntuvat ajattelevan, että liukkaitten liikemiesten toimintaa on turha moralisoida. Jos yhden laittaa linnaan, tilalle tulee heti kaksi uutta toiveikasta yrittäjää. Keskustan kohdalla tosin näyttää myös siltä, että samat nimet toistuvat vuodesta ja rötöstelystä toiseen, vaikka ilmeisesti Nuorisosäätiön tyhjäksi puhaltaneet Aki Haaro ja Perttu Nousiainen ovat sentään joutuneet luopumaan Keskustan tuottoisista luottamustehtävistä. Mutta useimmat nimet "eivät ole tehneet mitään laitonta", kuten kirjoittajatkin joutuvat toteamaan Juha Sipilästä. Niin, eivät ehkä laitonta, mutta silti moraalisesti hävettäviä, itsekkäitä ja ahneita toimia.

Mutta näin kapitalismi toimii. Osa rahan liikkeestä on aina laittoman ja laillisen rajamailla. Riippuu usein pienistä muotoseikoista, mille puolelle se oikeudessa lipsahtaa. Matti Vanhasen lautakasasta nousi kauhea poru, mutta ei Vanhanen käräjille uskaltanut koskaan lähteä mainettaan puhdistamaan. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko Juha Sipilän nauttima julkisuudensuoja myös julkisen vallan menetyksen jälkeen. Omat hengellistaloudelliset piirit suojelevat tietysti loppuun asti, mutta voi niitä tutkivan journalismin juttuja ruveta ilmestymäänkin. Keskustan valtakunnan tarjoaman yleiskuvan perusteella syitä on riittämiin.