Vagina johdossa

Kyllä maailma on muuttunut paremmaksi - ainakin joiltain osin. Helsingin Sanomat julkaisi juuri värikkäästi kuvitetun jutun naisille tarjolla olevista dildoista otsikolla Naisten masturbointi on nyt kätevämpää kuin koskaan (Sandra Järvenpää, HS 3.7.2019).  Ei niin, että dildot ja muut "seksilelut", kuten leikkisä kiertoilmaisu kuuluu, olisivat tyystin uutta perhelehtienkään sivuilla. Asenteet ovat kuitenkin muuttuneet melkoisesti. Häpeästä tai noloudesta ei ole jälkeäkään, kuten ei tietysti pitäisikään.

Sandra Järvenpään juttu on hyväntuulinen, mutta myös asiallinen ja kuluttajanäkökulmaa korostavan tietopitoinen siihen määrään, että jutusta voi lukea suoranaisia vinkkejä, kuten imevät vibraattorit, lasiset dildot ja hyvin moottoroidut sauvat. Juttu on niin luonteva, että luultavasti moni vanhemman polven nainen huokailee helpotuksesta, kun raskas kivi harteilla vierähtää tai suorastaan murenee pois. Ihan turhaan hävetty kaikki nämä vuosikymmenet. Tämä on mukavaa ja tämä on sallittua.

Edellä kirjoittamassani ei ole vähäisintäkään satiirin tai ironian elementtiä. Pidän arvokkaana sitä, että Suomen suurin sanomalehti julkaisee tällaisen jutun. Sen tarve joissakin nuoremmissa ikäryhmissä ei ehkä ole polttava, mutta aivan varmasti ainakin suuriin ikäluokkiin kuuluvista monille tällainen teksti on helpottavaa. Toki on niitäkin, joiden asenne seksuaalisuuteen on niin kielteinen tai passiivinen, että tällainen ohitetaan tuhahtaen tai kiivastuen. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että edes Kristillisdemokraattien riveistä syntyy tuohtunutta kyselyä oikeusministeri Anna-Maja Henrikssonille. (Ei niin, etteikö prosessin seuraaminen olisi herkullinen ajatus.)

* * *

En muista koskaan törmänneeni Hesarissa tai missään muussakaan isossa mediassa juttuun, joka suhtautuisi miesten autoerotiikkaan samanlaisella empatialla, kuluttajaa valistavalla asenteella ja tietopaketilla. Toivottavasti olen väärässä, mutta äkkituntumalta sanoisin, että jos miesten masturbaatiosta on 2000-luvulla puhuttu, on puhuttu lähinnä tietoverkon synnyttämästä pornoriippuvuudesta, pornoteollisuuden naisia haittaavista rakenteista ja korkeintaan miehille myytävien peniksenpidentäjien ja -paksuntajien hyödyttömyydestä - niiden ilmeisen naurattavuuden lisäksi.

Itse asiassa ei tule muunlaista julkista puhetta mieleen koko elämäni ajalta, vaikka esimerkiksi 1970-luvulla yleiset seksiasenteet olivat paljon sallivammat kuin 2000-luvulla. Näyttäisi ainakin yhden ihmisen muistin varaisesti, että vaikka miesten taloudellis-hallinnollinen hegemonia on edelleen kiistaton (EU:n tuoreimmat nimitykset ovat vielä vahvistamatta), peniksen ja vaginan välisen maratonin johdossa näyttäisi olevan selkeästi vagina.

Siinä, missä nuoren polven naiset pystyvät esittämään naisten autoerotiikan ongelmattomana asiana (siis yleisestä näkökulmasta, itse asiassa voi toki esiintyä erilaisia ongelmia), ajatus jostain kolmikymppisestä Terosta kirjoittamassa ajankohtaista opasjuttua meille miehille tuntuu utopistiselta. Voin tietysti olla aivan väärässä ja tällainen juttu julkaistaan ensi viikon NYT-liitteessä. Peniksen ylistyksen tiellä on nimittäin yksi iso ongelma. Kiitos evoluution, sillä voidaan aiheuttaa kivuliaita ja traumaattisia ongelmia muille. Raiskaajan työkalupakin kunnossapito ei ole toimituksen MUST-listalla luultavasti ylimpänä. Ymmärrän ja en ymmärrä.

* * *

Naiset saattavat kuvitella, että miehet tietävät jotenkin luontaisesti kaiken masturboimisesta. Se on väärä kuvitelma. Naisten lähtökohta on sitä paitsi biologisesti aivan ylivoimainen. Kiihottua täytyy, kuten miehenkin, mutta sen jälkeen voi keskittyä itse asiaan. Sitä voi tehdä käytännössä huomaamatta vaikka julkisessa tilassa, jos ei ole kova huokailemaan. Laukeaminen ei tarkoita hauskuuden loppua, kuten useimmille miehille, uusiksi voi ottaa heti tai aika heti - ilman välisiivouksen tarvetta. Ennen kaikkea ei tarvitse murehtia hetkeäkään sitä, (a) kehkeytyykö riittävä erektio ja (b) kestääkö se riittävän kauan. Jos olen kuulemani ja lukemani oikein ymmärtänyt, naisille myöskään ikääntyminen ei ole mikään todellinen ongelma, kuten monille miehille. Kiinnostus ja kyky voi säilyä vaikka kuinka pitkään.

Miehillä on siis kaikki syyt kadehtia naisten orgasmivarustusta, jos toki asia on paljon monimutkaisempi. Myönnän julkisesti, että kokeilisin tässä asiassa mielelläni seuraavat 5-10 vuotta naisena olemista. Biologialle emme tietenkään voi mitään, joten me peniksen kera syntyneet saamme luvan kadehtia vaginoita ja klitoriksia ilman toivoa paremmasta. Usein mainittu "peniskateus" on uskoakseni pääosin harhanäky, eivätkä naiset Sigmund Freudin pakkomielteistä huolimatta kadehdi hankalasti reisien välissä retkottavaa elintä. Viimeistään ensimmäisen orgasmin jälkeen he todennäköisesti kiittävät onneaan isän ja äidin taannoisissa kromosomiarpajaisissa.

Miesten keskinäinen peniskateus on sen sijaan täyttä totta. Kun vaginaa ja klitorista ei voi saada, useimmat meistä haluaisivat edes riittävän kookkaan, riittävän jäykän ja riittävän kestävän peniksen, josta olisi iloa niin itselle kuin kumppanille. Sellaisen, joka ei hervahda pienestäkin jännityksestä, ei tyhjennä lähdettä pelkästä ajatuksesta mutta ei myöskään jätä ilman kiitosta. Kaikki miehet eivät ole siitossonnin tai -oriin inhimillisiä vastineita, joten vilkaisut naapuripisuaariin ovat refleksinomaisia. Tiedetään, että penis voi olla hankalan kookas, mutta se on harvinaisempaa kuin subjektiivinen pienuus. Älkää naiset uskoko heppoisia juttuja, kyllä vagina johtaa ja penis vikisee.