Aseita hipelöivät huijarit

Olen kirjoittanut usein asevarustelun lopettamisen puolesta. Minulla on vahva pasifistinen peruseetos, jonka lisäksi pidän aseisiin käytettäviä resursseja pahimmanlaatuisena tuhlaamisena. Puheet aseteollisuuden työllistävästä tai maksutasetta parantavasta vaikutuksesta ovat minulle tyhjiä valheita; millään siedettävällä arvoasteikolla ei aseiden hirvittävää saldoa voi muuttaa myönteiseksi. Tällä hetkellä pieni piiri pyrkii jatkamaan jo 1990-luvun alussa aloitettua (kun Neuvostoliitto oli sortunut, siksi tuolloin) vimmaista alistumista Yhdysvaltain poliittiseen, sotilaalliseen ja taloudelliseen ylivaltaan. Hävittäjälentokoneet ovat keskeinen elementti tässä epäisänmaallisessa vedätyksessä.

Nimellä HX kulkeva hanke toistaa Hornet-hankinnan epädemokraattista ja uskoakseni myös laitonta tai laillisuuden rajoja hipovaa linjaa. Taustalla armeijan jonnet yhdessä siviilipuolen luotettujen militaristien ja atlantistien kanssa tekevät kaikkensa, jotta suomalaisten niukoista verovaroista saataisiin siirretty maksimaalinen määrä miljardeja euroja tukemaan Yhdysvaltain yksityistä aseteollisuutta, joka on vuosikymmeniä ohjannut maan ulkopolitiikkaa enemmän tai vähemmän yksinvaltaisesti. Jopa nättejä muuten puhunut Barack Obama oli täysin aseteollisuuden talutusnuorassa. Donald Trumpin rahoittajat eivät ole pelkästään aseteollisuudesta, mutta kaikesta päätellen symbioosi on edelleen kiinteä.

Kyynikko ymmärtää, että jenkit painostavat suomalaisia tuhlaamaan rahansa jenkkiaseisiin lähinnä taloudellisista syistä. Jostain on löydettävä hölmö, joka on houkuteltavissa absurdin suuruisiin asekauppoihin. Nato on tietysti edelleen pystyssä, mutta sen tärkein tehtävä on piiskata jäseniään ostamaan aseensa Yhdysvalloista ja tottelemaan kyselemättä. Venäjän rajalla sopivasti sijaitseva Suomi on ollut aktiivisen houkuttelun kohteena, koska puolustusdoktriinimme on talvisodan hengen perintöä ja YYA-sopimuksen raukeamisen jälkeen moni maltillinenkin porvari on halunnut hinkata jenkkiaseen pintaa.

* * *

Olen paljon miettinyt niitä suomalaisia miehiä ja naisia, jotka ovat antaneet jos eivät kaikki koko sydäntään, niin ainakin täyden tukensa Yhdysvaltain aseteollisuudelle. Kuinka moni heistä kuvittelee aidosti, että suurvalta piittaisi Suomen kaltaisesta pläntistä niin paljon, että myisi aseita edullisesti hyvää hyvyyttään? Voiko näin moni - Iiro Viinanen, Esko Aho, Elisabeth Rehn, Juhani Kaskeala, Aimo Pajunen jne. - olla tietoisesti mieluummin vieraan vallan aseteollisuuden kuin oman maan veronmaksajien puolella? Voiko näin moni uskoa Suomen sotilaalliseen doktriiniin, vaikka heillä pitäisi olla informaatiota ymmärtää, että se kaikki on tarkoitettu taviksille?

Omasta näkökulmastani kaikki jenkkiaseiden suomalaiset lobbarit ovat jonkin sortin isänmaanpettureita, syvimmästä motiivista riippumatta. Varustautuminen sotaan Venäjää vastaan ei voi olla kenenkään suomalaisen isänmaanystävän asialistalla. Huonosti on käynyt jo kahdesti, vaikka toisella kerralla oli aseveljenä Saksan kaltainen suurvalta. Voiko kukaan vakavissaan uskotella, että Suomen jenkkiaseilla voitaisiin sotia Venäjän armeijaa vastaan missään olosuhteissa? Minusta ei voi, joten kysymys on huijauksesta, vedätyksestä. En väitä, että kaikki vedättäjät ovat henkilökohtaisesti hyötyneet, kuten todennäköisesti Lockheedin palvelukseen kiirehtinyt Jarmo Lindberg. Ehkä monille on riittänyt Yhdysvalloista saatu taputus päälaelle.

Militaristin mielestä aseistariisuntaa ajava pasifisti on joko hullu tai vastuuton, todennäköisesti molempia. Lisäksi hän on kommunisti tai jonkin sortin vasemmistolainen, aito porvarihan rakastaa sotimista ja ymmärtää sen välttämättömyyden niin militarialle kuin taloudelle. Mutta onko aidon porvarin tunnusmerkki myös vimmainen halu (a) tuhoutua sotimalla yhden suurvallan puolella toista vastaan ja (b) tuhlata hirvittäviä määriä kansantalouden tarvitsemia verovaroja ulkomailta ostettaviin aseisiin? Jos on kyvytön täydeksi pasifistiksi, voisiko sitä kuitenkin pyrkiä pysyttelemään mahdollisimman etäällä sotilaallisista konflikteista ja pitämään asevarustelun välttämättömän rajavalvonnan tasolla? 

* * *

Olen saanut elämässäni haukkuja mm. sen takia, että häpäisen militarisminvastaisilla puheillani paitsi upseeri-isäni, myös isänmaan vapauden puolesta kuolleet (todennäköisesti myös tulevaisuudessa kuolevat) ja heidän muistonsa. Reservin pasifistiluutnanttina huitaisen kädelläni moisille typeryyksille. Toisen maailmansodan taisteluissa ei kaaduttu omasta halusta vaan siksi, että muuta vaihtoehtoa ei ollut tai sattuma iski ikävästi. Neuvostoliitto voitti sekä talvi- että jatkosodan. Ehkä pakkouhri kannatti, minusta molemmat sodat olisi kannattanut yrittää välttää. Samoin kaikki tulevat. Ei ole mitään järkeä uhrata yhtään henkeä Yhdysvaltain tai Venäjän suurvaltapoliittisten tavoitteiden hyväksi.

Aseille taputtavat henkiset militaristit ovat yleensä oikeistolaisia, mutta kyllä näitä vasemmaltakin löytyy ihan liikaa. Aidon aseistariisunnan kannatus on myös vasemmalla häkellyttävän vähäistä. On kuin ihan oikeasti uskottaisiin, että pienen maan asevarustelulla voidaan luoda turvallisuutta. Ei voida. Mikään määrä kalliilla ostettua jenkkiaseistusta ei estä Suomea tuhoutumasta seuraavassa sodassa, jos siihen joudutaan. Minusta on hirveätä, että demaritkin tyytyvät pohtimaan, kuinka pienellä hävittäjämäärällä voitaisiin "pärjätä". Kuinka sokea voi poliitikko olla, kun hän uskoo kansan loputtomasti istuvan talvisodan poteroissa. Ei nuoriso enää istu eikä usko aseisiin. Aseet ja niihin tuhlatut rahat ovat ilmastonmuutoksen kanssa pahin uhka nuorison tulevaisuudelle.

Koko Suomen poliittinen kenttä militarisoitui 2000-luvulla, vaikka kansan selvä enemmistö torjuu sitkeästi Suomen liittämisen Naton käskyläiseksi. Jokainen ilmailun tekniikkaa seurannut ymmärtää, että lentävät aseet muuttuvat nopeasti miehittämättömiksi. Suomi on tuhlaamassa - typeryyttään tai kuuliaisuuttaan - kymmeniä miljardeja asetyyppiin, josta tulee 10 vuodessa poistolaaritavaraa ja korkeintaan militarististen näytösten rekvisiittaa. Se ei haittaa asekauppiasta, päinvastoin. Hän myy meille mielellään saman tuhoaseen kahteenkin kertaan. Meitä huijaavat sekä omat että vieraat militaristit. Poliitikot varovat rauhantekijän leimaa, sillä ei etene uralla. Siksi jää meidän kansalaisten vastuulle sanoa loppuun asti EI. Ei aseille, ei tuhlaukselle, ei isänmaan myymiselle.

PS. Pentti Sainio - joka ei ole ollenkaan pasifisti - on kirjoittamassa kriittistä kirjaa HX-hankkeesta. Esimakua siitä saa hänen artikkelistaan Tuleeko hävittäjähankinnasta Suomen kallein virhe (Le Monde diplomatique 2/2020). Suosittelen lämpimästi taustatiedon saamiseksi.