Juhlintaa ilman hyvää syytä

Luulin jo selviäväni vuoden 2024 Linnan juhlista tavanomaisella piittaamattomuudella. Minua ei suuremmin liikuta jonkun persukansanedustajan halu profiloitua mieluummin äärioikeiston soihtumarssin kuin eliitin kekkereiden tukijana. Yläpeukutin – turvallisesti omassa somekuplassani – Magdalena Hain julkista poisjäänti-ilmoitusta sen poliittisesti radikaalin sisällön takia. Siinä oli sentään avoimesti ilmoitettu, miksi taiteilija ei halua osallistua. Kun sitten presidentti Tarja Halonen ilmoitti hoitavansa juhlien aikaan YK:n hyvän tahdon lähettilään tehtäviä, aloin aavistella pahinta. Se toteutui, kun Yle lähti kysymään "tapakouluttajalta" (ei, sellaiset eivät kadonneet Kaarina Suonperän mukana), että onko tällainen itsenäinen ajattelu ja päätöksenteko sopivaa. Huomasin ärtyväni tästä kuviosta normaalia enemmän, koska pinnanalaisen kritiikin kohteena oli sopivasti maamme historian ainoa vasemmistolainen presidentti ja vielä nainen.

Mirva Saukkola, tuo Ylen käyttämä tapakouluttaja, kommentoi hänelle asetettua kysymystä sinänsä maltillisesti ja sanansa diplomaattisen taitavasti asetellen. Ärtymyskynnykseni ylittyikin siksi, että toimittajat – tai heitä ohjastava pomo – pitivät ylipäätään tarpeellisena ruveta kyselemään tällaisesta asiasta. Jos me elämme vaalidemokraattisessa ja muodollisesti edelleen itsenäisessä tasavallassa, niin onhan se nyt pirua, jos entinen presidentti ei saa kaikessa rauhassa ja ilman piilotellunkaan moittimisen uhkaa priorisoida omia tehtäviään oman harkintansa mukaan. Kun ihminen on kahdesti valittu suoralla kansanvaalilla hoitamaan tasavallan presidentin tehtävää, on hänellä varmasti riittävästi harkintakykyä ratkaista itsenäisesti, onko jokin muu tehtävä tärkeämpi kuin tulla ex-presidentin roolissa istuvan presidentin järjestämään itsenäisyyspäivän juhlaan valokuvattavaksi ja tyhjänpäiväisten haastatteluiden kohteeksi.

Minusta on täysin asiallista ottaa Linnan juhliin torjuva kanta ihan millä tahansa perusteella. Kohtelias kutsujaa kohtaan on toki syytä olla, eikä tyytyä pelkkään keskisormen nostamiseen. Ehkä tasavallan presidentillekin tekee hyvää lukea asiallisesti perusteltuja kutsusta kieltäytymisiä, sillä niitä, jotka vonkuvat ja anelevat kutsua itselleen, on taatusti paljon enemmän ja vielä varmemmin haitaksi asti. Jos nyt TP Stubb olisi keksinyt järjestää veteraanien lisäksi erillisen vastaanoton niille, joiden omasta mielestään olisi ehdottomasti pitänyt saada kutsu viralliseen tapahtumaan, olisi sitä varten täytynyt kai varata jokin Messuhallin kokoinen foorumi (tiedän, se on nykyään "Töölön kisahalli" eli Kisis). Koska meitä tapatasavaltalaisia lienee enää vähän, muotoilen oheen mallikirjeen lähetettäväksi tasavallan presidentin kansliaan siinä hyvin epätodennäköisessä elämäntilanteessa, jossa postiluukusta kolahtaa arvovaltainen kutsukirje.

* * *

Arvoisa tasavallan presidentti,

kohteliaimmin ilmoitan, etten saavu järjestämäänne juhlatilaisuuteen presidentin linnassa tulevana itsenäisyyspäivänä. Äidiltä saamani kotikasvatuksen myötä tiedän, että tällainen torjunta herättää kutsujassa sekä hämmennystä ja surua että myös oikeutettua uteliaisuutta. Olisihan ollut paljon niitä, jotka olisivat ilomielin tulleet paikalle. Selitän siksi lyhyesti, miksi vietän joulukuun kuudetta päivää arkisesti kotona ja nostan symbolisen maljan "Suomelle" vasta Jean Sibeliuksen syntymäpäivänä 8.12., jota myös suomalaisen musiikin päivänä nykyään juhlitaan, jos juhlitaan.

Sen lisäksi, että olen vanhemmiten kovin mukavuudenhaluinen, enkä viihdy kaoottisesti ahtautuneiden ja törmäilevien ihmisten muodostamissa väkijoukoissa, olen myös vanhanaikaisella tavalla tasavaltalainen. En löydä mielekästä syytä, jonka takia poliittisen eliitin täytyisi juhlia itsenäisyyspäivää näyttävästi keskenään ja samalla symbolisesti kaikkien kutsumattomien puolesta nostaa boolimaljoja. En löydä, koska kaiken saamani informaation perusteella itsenäisyytta juhlitaan täysin irrallaan todellisuudesta, pelkästään muodon vuoksi ja pahimmillaan tosiasioista täysin piittaamatta.

Suomihan ei enää ole itsenäinen kansakunta tai valtio, ihan miten asian haluaa hahmottaa. Olemme luopuneet omasta rahasta, merkittävästä osasta lainsäädäntövaltaa sekä itsenäisestä ulko- ja sotilaspolitiikasta. Voisin nyökätä kevyesti, jos puhuttaisiin rehellisesti "osittaisen itsenäisyyden päivästä". Sellaista puhetta ei kuitenkaan kuulu nyt eikä tulevaisuudessa. Kansakunnan eliitti teeskentelee luontevasti, että luopuminen kansainvälisesti arvostetusta sitoutumattomuudesta olisi ollut jotenkin "hyvä" asia. En halua juhlia siten ajattelevien kanssa.

Periaatteellisena pasifistina en voi myöskään hyväksyä sitä, että itsenäisyyspäivän vietto tarkoittaa käytännössä kahden hävityn sodan muistelemista sankarillisina voittoina. Militarismi erottamattomana osana suomalaista itsenäisyysajattelua estää minua liittymästä juhlijoiden joukkoon nyt ja tulevaisuudessa. Harkitsen asiaa uudelleen, jos valtiovalta lopettaa kaiken sotilaallisen pullistelun itsenäisyydestä puhuttaessa. Lupaudun jopa kaikesta edellä sanomastani riippumatta tulemaan sen presidentin juhlille, joka julistaa Suomen toteuttavan yksipuolisen aseistariisunnan. Se riittää minulle, vähempi ei.

Suomen osittain itsenäisen tasavallan kansalainen jne.

* * *

Jos ei halua hienostella, voi tietysti ilmaista asian myös lyhyemmin. Esimerkiksi näin:

Kiitos kutsusta, mutta en jouda tulemaan, on saunvuoro.