Ulkosivilisaatioiden terveisiä?

2000-luvulla on julkaistu suhteellisen tasaisena virtana suomenkielisiä ufo-teemaisia kirjoja. Useimmat ovat aiheen harrastajayhteisöjen kustantamia, aktiivisimpina ehkä UFO-Finland ry ja Anomalia Kustannus. Tartuin yhteen uutuuteen sen otsikossa olevan termin "ulkosivilisaatiot" takia. Kirjan Ulkosivilisaatioiden läsnäolo : Kielletyn tieteen areena (UFO-Finland 2024) tekijä Juhani Tarkkonen on esipuheen mukaan yhteiskuntatieteiden tohtori, filosofian tohtori ja insinööri, jolla on myös "ylin arvosana psykologiasta". Valitettavasti näinkään mittava tieteellinen koulutus ei aina takaa, että tietokirjallinen teksti on sisäisesti koherenttia tai julkaisun nimelle vastinetta antavaa. Tässä tapauksessa ainakin itse odotin Tarkkosen jollain tasolla todistelevan, että Maassa syntyneiden lisäksi täällä liikkuu "ulkosivilisaatioiden" (huomaa monikkomuoto) edustajia ja että ufo-tutkimus on "kielletyn tieteen" areena, mitä se sitten tarkkaan ottaen tarkoittaakin.

Todellisuudessa Tarkkosen kirja on laaja valikoima tapauskertomuksia, joiden välissä on tekijän omia tulkintoja ja johtopäätöksiä. Tässä suhteessa kirja ei tarjoa mitään erityistä uutta, sillä kirjan kuvitus on laajaa, mutta koostuu pääosin todistajalausuntojen antajien henkilökuvista, fiktiivisistä piirroksista ja suuresta joukosta ns. "kuvituskuvia". Kuvia, joissa esiintyy väitetysti ufoja, on kirjassa erittäin vähän. Muutamat niistä ovat selkeitä, suurin osa tyypillisiä kaukaa otettuja ja epäteräviä otoksia. Kännyköiden ilmaantuminen havaintoja tekevien käsiin ei näytä vaikuttaneen mitenkään Tarkkosen kuvatarjontaan. Voisi kuvitella, että internet on pullollaan kännykkäkameroiden taltioimia ufo-kohtaamisia. Vaikuttaa siltä, ettei Tarkkonen ole osannut tuoreita kuvia löytää tai sitten niitä ei olekaan niin paljon kuin voisi olettaa. Neliväripainatetut kuvat eivät lievästikin ilmaisten tue mitään kirjassa esitettyä.

Kun muistetaan, että Tarkkonen on kahden lajin tohtori, insinööri ja vielä psykologi, on hämmentävää havaita, että hänelle on ufojen toimista kerrotun perusteella tullut todistetuksi, että ne ovat "ulkosivilisaatioiden läsnäolon ilmentymiä" (s. 25). Tarkkosella on itsellään ollut ufo-kokemus 17-vuotiaana Ylä-Keiteleen Pihkurin selällä tammikuussa 1968. Kokemus muutti Tarkkosen maailmankuvan ja oletettavasti synnytti elämänmittaisen paneutumisen ufojen maailmaan. Hän toteaa itseironisesti identifiotuvansa paitsi sosiologiksi, myös ufologiksi, vaikka jälkimmisellä ei kykene tienaamaan eikä saamaan uskottavuutta. Onkin selvää, että Tarkkosta voi kuvailla ns. "ufouskovaiseksi", jolle kokemusperäiset havainnot ja tapauskertomukset riittävät todisteeksi sellaisesta, mitä perinteinen luonnontiede (tai psykologia) ei pysty tai ole halukas myöntämään tai todistamaan.

* * *

Tarkkonen antaa ymmärtää, että hänen edustamansa ufologia on "kielletyn tieteen" aluetta. Taustalla on se tosiasia, että suurin osa ns. kovien tieteiden edustajista ei ole valmiita pitämään Tarkkoselle riittäviä todisteita sellaisina, joiden perusteella voitaisiin tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tarkkonen varmaan tietää, ettei jonkin ufologian kaltainen toiminta ole oikeasti kiellettyä, mutta hän tarkoittaakin sitä, että ufologiaa ei ole päästetty vakavasti otettujen tieteiden piiriin. Arkisesti sanoen häntä kuten useita muitakin ufologeja pännii se, että heitä pidetään hurahtaneina eikä ylistettyinä totuuden löytäjinä. Tällainen reaktio ympäristön nuivuuteen on epäilemättä tuttua psykogian ylimmän arvosanan haltijalle, mutta ainakaan tämän kirjan perusteella ei vaikuta siltä, että Tarkkonen hyväksyisi edes sitä, etteivät esimerkiksi fyysikot tai kemistit voi julistaa miljoonankaan tapauskertomuksen sisältöjä tieteellisesti päteviksi, jos he eivät saa laboratorioihinsa ufojen materiaaleja, humanoidien kudos-näytteitä ja ennen muuta sellaista informaatiota, joka selittäisi "ulkosivilisaatioiden" läsnäolon tunnettujen fysiikan lakien ehtojen valossa.

Juhani Tarkkosen kirjassa kerrotaan toistuvasti, että (Yhdysvaltain) armeijan edustajat ovat keränneet talteen kaiken aineiston, joka voisi todistaa maanulkopuolisten vierailujen olevan totta. Jos näin on aina tapahtunut ja tapahtuu edelleen, riippumatonta tutkimusta ufoista ei voi esiintyä kuin sellaisessa tapauksessa, jossa "ulkosivilisaatioiden" tuottamia todisteita päästään tutkimaan ilman valtiollisia ja sotilaallisia sensuroijia. Tarkkosella ei käsittääkseni ole vinkata tällaisiin tutkimuksiin, joten voi kysyä, onko ilmaisulle "kielletty tiede" katetta. Voi olla, että viranomaiset ovat keränneet talteen kaiken mahdollisen, jolloin voisi puhua "estetystä tieteellisestä tutkimuksesta". Jos viranomaisten takavarikoimia "ulkosivilisaatioiden" todisteita tutkineiden pakotettu vaikeneminen ei murru, ollaan ufologien ja luonnontieteiden edustajien kanssa tavallaan pattitilanteessa. Kertomus ei ole tieteellinen todiste, eikä nykyinen fysiikka tunne tekniikkaa, jonka avulla jostain materiasta valmistettu laite kykenee lentämään kuvatuilla nopeuksilla, vaihtamaan suuntaansa mielivaltaisesti ja katoamaan yhtäkkisesti. Emme tunne myöskään mitään tekniikkaa, jolla edes liikkuminen yhden galaksin puitteissa olisi mahdollista millekään elolliselle. Tarkkosen maailmassa pidetään silti ongelmattomana, että joidenkin humanoidien kerrotaan tulevan vieraista galakseista.

Ufo-tapausten määrä on erittäin suuri ja monet niistä kuulostavat vakuuttavilta. Myös jotkut valo- ja liikkuvat kuvat ovat uskottavan tuntuisia. Mutta jos halutaan vakavasti puhua toisista galakseista tänne piipahtaneista "ulkosivilisaatioista", ei riitä kertoa lentoalusten tai humanoidien fysiikasta tai telepaattisesti välitetyistä kaikkea hyvää Maan asukkaille haluavista viesteistä. Pitäisi olla kosmologinen malli, joka selittää etäisyyksien ylittämisen fysiikan, "ulkosivilisaatioiden" motivaation ja vaikkapa sen, miksi ufot ja niiden kantamat useiden eri sivilisaatioiden edustajat tuntuvat puuhailevan monenlaista pientä, mutta mitään vakavaa yritystä saada Maan johtava kerros toimimaan järjellisesti ei näytä tapahtuneen. Ei luulisi näille meitä sivistyksellisesti ja insinööritaidollisesti paljon oleville olevan mahdotonta järjestää demonstraatiota, joka saisi "meidät kaikki" ymmärtämään, ettei Maa ole ainoa elämän ja insinöörikyvyn tuottanut planeetta. Tarkkosen kirja vaikuttaa enemmän sekalaisten sähläreiden pistokokeiden luettelolta kuin edes yritykseltä hahmottaa kokonaiskuvaa. Ehkä se on liikaa vaadittu, mutta minusta ufologeiltakin on oikeus vaatia jotain ryhtiä ja loogisuutta, ei pelkästään toinen toisiaan seuraavia tapauskertomuksia.

* * *

Maailmalla julkaistavien ufo-raporttien lukumäärä on niin suuri, että on turhaa väittää, että ne kaikki ovat mielikuvituksen tuotosta tai että niille kaikille löytyy kyllä "luonnollinen" selitys. Maailmassa tapahtuu ja on ennenkin tapahtunut ilmiöitä, joita on vaikea tai mahdotonta selittää "luonnollisilla" eli meille tutuilla syillä ja prosesseilla. Kokonaan eri asia sitten on, mitä asian suhteen olisi järkevää tai tarpeellista tehdä. Jos sotilasviranomaiset keräävät talteen kaiken mahdollisen ufoihin liittyvän, joissain tarkasti vartioiduissa varastoissa on roppakaupalla todisteita ainakin meille tuntemattomista materiaaleista ja eliöistä. On mahdollista, että sadat tai tuhannet fyysikot, kemistit, biologit, psykologit jne. ovat näitä todisteita tutkineet, mutta tulokset on pimitetty meiltä tavallisilta ihmisiltä sen takia, etteivät vallanpitäjät usko ihmiskunnan kykenevän ottamaan tutkimustuloksia vastaan sortumatta totaaliseen kaaokseen. Fiktiivisesti tätä vaihtoehtoa on kuvattu niin kirjoissa kuin elokuvissakin. Viranomaisten kosminen salaliitto on yksi mahdollinen vaihtoehto, mutta onko muita selityksiä sille, ettei ufoja virallisesti ole, vaikka monet ihmiset sellaisista ovat kertoneet?

Juhani Tarkkosen kaltaisilla ufologeilla ei ole paljoakaan annettavana muulle maailmalle, heillä on pääasiana vankka usko ufojen maanulkoiseen alkuperään ja ilmiön todellisuuteen. Ufologeille on julkisuudessa kuitenkin paljon tilaa, koska viranomaiset tai tutkijat eivät ole tarjonneet kilpailevaa teoriaa tai "totuutta" sille, että kyseessä on "ulkosivilisaatioiden" olemassaolo ja touhuilu eri puolilla maailmaa. Kenttä on niin sanotusti jätetty ufologeille, jotka jatkavat vuodesta toiseen jokseenkin samanlaista pyrkimystään todistaa asia, joka ei tieteen mukaan ole todellista. Viranomaisten hiljaisuuteen on loogisesti kaksi selitystä. Hiljaisuus voi johtua siitä, etteivät viranomaiset usko ihmiskunnan kestävän vahvistettua tietoa "ulkosivilisaatioiden" olemassaolossa (tähän viittaa Margaret Thatcherin tunnettu lausuma, jota Tarkkonenkin siteeraa). Sehän ilahduttaisi monia kosmologeja, mutta pelottaisi niin uskonnollisia yhteisöjä kuin vallanpitäjiäkin. Toisaalta hiljaisuus voi johtua siitäkin, ettei viranomaisilla ole hallussaan mitään kiistattomia todisteita "ulkosivilisaatioista". Emme tiedä, kumpi vaihtoehto on oikea, vai onko kumpikaan.

Ihmiselle, jolla ei koskaan ole ollut ufo-kokemusta, lienee helppoa olla ajattelematta koko asiaa eli jättää ottamatta kantaa siihen, mitä voi uskoa tai mitä ei. Kuulun itsekin tähän ryhmään ja tiedän, ettei minulla ole mitään erityistä pakkoa pohtia koko asiaa. Toisaalta ymmärrän myös sen, että selittämätön ilmiö jää piinaamaan ihmisen mieltä. Siksi on Juhani Tarkkosen kaltaiseja ufologeja, joihin suhtaudutaan helposti torjuvasti ja vahvasti epäillen. Minusta on kuitenkin tehtävä selvä ero jonkin julkaisun todistelutavan ja sen käsittelemän ilmiön todellisen olemuksen välille. Minusta useimpien ufologien looginen uskottavuus ei ole vahvaa, mutta ei toisaalta ole myöskään todistettu, ettei ufo-ilmiö ole tai voi olla todellinen tai etteikö sillä voisi olla jokin maanulkoinen selitys. Emme yksinkertaisesti tiedä tai kaukaa viisas eliitti ehkä tietää, mutta ei anna rahvaan tietää – varmuuden vuoksi.