Maunu Ladonlukko ja Harald I Jäniksenkäpälä

Tätä taistelua olen käynyt noin kolme vuosikymmentä. Tulokset ovat olleet niukkoja, mutta musiikin puolella sentään jonkinlaisia. Sen taistelun ansiosta kirjastojen hakujärjestelmissä on Hildegard von Bingen, ei "Hildegard Bingeniläinen" ja "Martti Luther" on säveltäjänä Martin Luther. Mutta kun puheeksi tulevat kuninkaat ja vastaavat, siirrymme jonnekin 1800-luvun fennomaanisen kansanvalistuksen aikakaudelle. En tunne tätä historiaa, mutta epäilen, että motiivina "suomentaa" siniveristen nimiä on ollut epäluottamus kansan sivistyneisyyttä ja kielitaitoa kohtaan.

Tapa käyttää nimeä "Maunu Ladonlukko" Ruotsin kuninkaasta, jonka nimi oli todellisuudessa Magnus Ladulås tai Magnus Birgersson (tai Magnus III) on minulle sekä puistattava että vastatoimia vaativa. Lista mielivaltaisesti "suomennetuista" nimistä on nimittäin järkyttävän pitkä. Englantilaisten Jack on tietenkin "Jaakko", eihän noin vaikeaa sanaa kukaan osaisi muuten lausua. Ranskalaisten Louis Dieudonné (aikaisemmin myös Louis le Grand), lempinimeltään Le Roi Soleil, on lähinnä Tanskan ja Saksan hallitsijasuvut mieleentuova "Ludvig XIV".

Joskus suomentajat ovat jääneet jotenkin puoliväliin. Franz Joseph (unkariksi Ferenc József) on "Frans Joosef I", ei jostain syystä "Ransu Jooseppi I" ja Richard I of England on "Rikhard I Leijonamieli", ei "Riku I". Ja tietenkin aika usein suomentaja on jäänyt kirjaimellisesti sanattomaksi, kun suomalaisen suuhun sopivaa nimeä ei kerta kaikkiaan ole löytänyt. Niinpä Diolectianus on "Diolectianus" ja Oliver Cromwell on "Oliver Cromwell".

* * *

Kiukkuni rakentuu kolmesta lähteestä. Ensimmäisenä on tietenkin yleinen ärtymys siitä, ettei asioista käytetä niiden oikeita nimiä eli käyttäydytään moukkamaisesti. Tämän moukkamaisuuden ytimessä on vieläpä ajatus siitä, että kaikki maailman monarkit pitää saada kansankielisinä kansaa lähellä. Ikään kuin ketään olisi koskaan suuremmin lämmittänyt se, että Harold Harefoot onkin "Harald I Jäniksenkäpälä". Ei se vitsi ole aikoinaan ollut, vaikka nyt huvittaa, vaan moukkamainen alamaisen kumarrus, josta ei 100 vuoden tasavallan aikana ole päästy eroon.

Toisaalta kysymys on yksinkertaisesti historian väärentämisestä. Koskaan ei ole ollut olemassa hallitsijaa nimeltä "Jaakko I" tai paavia nimeltä "Johannes Paavali II". "Mauno Ladonlukko" ei ollut suomalainen kuningas, kuten nimestä voisi päätellä. Miksi tällaista väärennettyä sylttyä syötetään suomalaisille vuosisadasta toiseen? Onko historiankirjojen etusivuilla varoitus, että kuninkaallisista käytetään keinotekoisia lempinimiä, että fennomaanit ja huonosti ääntävät olisivat onnellisia? Eipä ole näkynyt.

Kolmanneksi väärennettyjen suomennosten käyttäminen johtaa siihen, ettei historiaa muilla kielillä lukeva koskaan tiedä, kenestä kulloinkin puhutaan. Koko ajan täytyy olla Wikipediasta lunttaamassa, millä naurettavilla nimillä fennomaanikiihkoilijat aikanaan keksivät korvata sellaiset hienot nimet kuten Felipe, Louis, Henry ja Edward, jonka suomennos oli merkittävä edistysaskel fennomanian tiellä eli "Edvard". Merkittävä juuri siksi, että suomessa w ja v lausutaan täsmälleen samalla tavalla. Mutta saatiinpahan vähän kiusaa tehtyä.

* * *

Olen täysin tosissani, vaikka kirjoitan sarkastisen piikikkäästi. Jos olisin kansanedustaja, tekisin lakialoitteen, joka velvoittaa palauttamaan omankielisen nimen jokaiselle, jolta se on viekkaudella ja vääryydellä anastettu. Useimmat kaltoin kohdellut ovat monarkkeja ja kuolleita, mutta kysymys onkin periaatteesta. Jos tekijänoikeuslaki antaa OKM:lle oikeuden puolustaa klassikoja väärinkäytöksiltä, tässä on vähintään samanarvoinen vääryys korjaamatta.

Asiassa voidaan riittävän fiksua kansanedustajaa odoteltaessa toimia myös itse. Aloittaisin kirjastoista ja kustantamoista. Kansalliskirjasto voisi antaa mahtikäskyn, että käännökset korvataan alkuperäisillä nimillä ja viittauksin hoidetaan potilaat eli pysyvän kielivamman saaneet. Jatkossa kirjasto, jonka tietokannassa pyörii edelleen "Martti Luther", joutuisi mustalle listalle. Kustantajat voisivat puolestaan ilmoittaa kirjoittajille, että yhtään sellaista käsikirjoitusta ei enää hyväksytä, jonka nimikäytännöt perustuvat fennomaanisiin väärennöksiin. Kirjoittajille asia ei olisi nykypäivänä ongelma, koska Wikipedia on keksitty. Tosin Wikipediakin pitäisi ensin puhdistaa.

Mitäs siitä hyödyn, jos saan painostettua muun Suomen lopettamaan väärennettyjen nimien käyttämisen? Onko se todellakin joku ongelma? Jos sattuisin olemaan Ruotsin kuningas Carl XVI Gustaf, olisin tavattoman närkästynyt saadessani tietää, että entiset alamaiset puhuvat jostain "Kaarle Kustaasta", kas kun eivät "Kalle Kustista".  Kysymys on pohjimmiltaan sivistyksestä, kohteliaisuudesta ja historiallisesta totuudesta. "Tukholma" on sekin moukkamainen ilmaisu, mutta kaupunki nyt ei vaan voi loukkaantua. Kyllä, tämä on ongelma ja se on ratkaistava. Mieluiten ennen kuolemaani. Kiitos.