Jeesuksella valtaan

Katsoin Netflixin viisiosaisen sarjan The Family. Tämä Jeff Mossin ohjaama ja kirjailija Jeff Sharletin tuottama elokuva kertoo salaisesta organisaatiosta, jonka tavoitteena on valta Jeesukseen uskovien valkoisten miesten johtamassa maailmassa. Tai valta kaikenväristen miesten johtamassa maailmassa, voi rivien välistä myös lukea ja ymmärtää. Elokuva on vaikuttava, mutta itse olisin tiivistänyt sen parituntiseksi dokumentiksi ilman näyteltyjä osia. Ymmärrän, mihin niillä Yhdysvaltain markkinoilla tähdätään, mutta nämä jaksot ovat toisaalta omiaan hämärtämään sitä, mikä on "totta", mikä fiktioksi puettua oletusta.

Siihen nähden, miten paljon vaivaa tämä "Perhe" (tai Fellowship) on nähnyt salatakseen olemassaolonsa ja vaikutusvaltansa, Sharlet on kyennyt keräämään varsin paljon myös aitoa dokumentaarista aineistoa sekä tuoreita haastatteluja. Jälkimmäisissä äänessä ovat sekä Perheen tukijat että kriitikot, joista useimmat ovat entisiä, nyt pettyneitä tukijoita. Organisaation keskeinen henkilö, karismaattinen Douglas Coe ehti kuolla ennen dokumentin valmistumista (17.2.2017), mutta hänen persoonansa valottuu kyllä perusteellisesti muutenkin.

Dokumenttia on kritisoitu siitä, että se keskittyy Coen toimintaan Yhdysvaltain republikaanipuolueen konservatiivisempien edustajien piirissä. Ulkopuolisesti se ei näytä olennaiselta asialta, koska Coelle oli yhdentekevää, mitä uskontoa tai politiikkaa hänen kohdehenkilönsä edusti, kunhan sai tämän houkuteltua oman Jeesus-lippunsa alle. Doug Coe ei ollut uskonnollinen fundamentalisti vaan pikemminkin yhdellä kortilla pelaava yhteiskunnallinen toimija. Tuon kortin nimi oli ja on "Jeesus". Maallisen ja uskonnottoman ihmisen ihmettelyyn siitä, miten Jeesuksella olisi vastaus aikamme suuriin ongelmiin Coella oli aina sama vastaus: Jeesus + nothing. Käsittämätön määrä vaikutusvaltaisia, vanhoillisia miehiä dokumentin mukaan on kuitenkin pitänyt tätä tyhjänpäiväisyyttä uskottavana yhtälönä.

* * *

Jos ei jämähdetä pohtimaan sitä, mitä todellista annettavaa The Familyllä on ollut annettavana yhdysvaltalaisille poliitikoille paitsi rahaa, tukea ja suojaa skandaaleita (näitä dokumentti esittelee kiusallisen tarkasti), on pakko pohtia kysymystä siitä, onko Doug Coen johtama Perhe uhka demokraattiselle yhteiskunnalle Yhdysvalloissa tai peräti koko maailmalle. Itse sanoisin, että ainakin Yhdysvalloissa Perheen valta on järkyttävän suurta ja näkymättömyydessään aito uhka. Yhdysvalloissahan uskonto ja valtio on muodollisesti erotettu toisistaan, mutta samaan aikaan uskonto on mukana kaikessa, mitä valtiojohto tekee tai ei tee.

Onko Doug Coe synnyttänyt globaalin uhkan? Ainakin hän on yrittänyt pontevasti. Eräs keskeinen väline on ollut Kansallisen rukousaamiaisen (National Prayer Breakfast) nimellä tunnettu tapahtuma, johon kerätään poliittisessa avainasemassa olevia miehiä ympäri maailmaa. Harvempi tietää, ettei kyseessä ole suinkaan Yhdysvaltain presidentin järjestämä rukoushetki, vaan Perheen sataprosenttisesti hallitsema tapahtuma, jota presidentit sitten tervettä itsesuojeluvaistoa noudattaen osallistuvat, olivat asioista mitä mieltä tahansa. Kun Timo Soini ulkoministerinä osallistui näihin tilaisuuksiin, hän teki juuri kuten Doug Coe oli suunnitellut eli antoi Perheelle julkisen tukensa projektissa, jonka kaukaisena tavoitteena on maailma, jota johtavat pelkästään Jeesukseen uskovat miehet.

Suomesta katsottuna koko tämä Perheen touhu ja jeesustelu vaikuttaa yhtä aikaa uskomattomalta ja aika koomiselta. Ajatus siitä, että joku pokkana väittää oman Jumalansa määränneen, että maailmaa täytyy johtaa Jeesukseen uskovien miesten voimin, on jo niin omahyväinen, että sitä on vaikea ottaa vakavasti. Kuitenkin kun katsoo itse dokumenttia, joutuu pohtimaan, voivatko kaikki nämä Perheelle omistautuneet miehet olla taitavasti näytteleviä huijareita? Koko tämä yhdysvaltalainen uskonnollisuus on niin kummallinen asia, ettei siihen oikein osaa suhtautua. On kuin katsoisi kokonaista eduskunnallista viimeisenkin tolkkunsa menettäneitä timosoineja ja päiviräsäsiä. Sitä haluaa vain herätä painajaisesta mahdollisimman pian.

* * *

Oman tulkintani mukaan The Family perustuu toisaalta henkilökohtaiseen karismaan, toisaalta miesten välisen lojaaliuden ylikorostamiseen. Edellinen on totta, jälkimmäinen lähinnä sosiaalisella paineella synnytetty keinotekoinen ilmiö. Näitä miehiä yhdistää myös poliittinen kunnianhimo, joka saa tekemään Perheen kannalta kiusallisia rötöksiä. Mutta kuten katolisessa perinteessä, kaiken saa anteeksi, jos pysyy uskollisena Doug Cohenin Jeesukselle. Mitä kaikkea se sitten merkitseekään. Sharletin dokumentin perusteella The Family on itseriittoinen, ylimielinen, äärivanhoillinen, mieskeskeinen ja taloudellisesti menestyneiden toimijoiden kerho. 

Dokumentti kertoo paljon karisman tehosta. Eräs vaikuttavimpia hahmoja on jotenkin irrallisena elokuvassa mukana oleva, selvästi köyhempään kansanosaan kuuluvien ja pääosin mustaihoisista koostuvaan ryhmään kuuluva vanhempi musta mies. Hänen viestistään on vaikea saada selkoa, mutta jotenkin hän onnistuu vakuuttamaan lojaaliuttaan Perheelle ja vaatimaan mustille tasaveroisia mahdollisuuksia. Loistava esiintyjä, käännyttäisi kenet tahansa mihin tahansa. Ja käännyttämisestähän tässä kaikessa on lopulta kysymys. Omaksu minun näkemykseni ja minä tuen sinua tulevaisuudessa. Näinhän maailma pitkälle toimii.

Mutta kyllä minua tämän Perheen arvot ja avoin pyrkimys uskonnolliseen maailmanvaltaan myös kauhistuttavat. Emme tiedä, kuka sitä valtaa loppujen lopuksi käyttäisi. Donald Trumpille annetaan ohjelmassa nimi "wolfking". Hän edustaa susia, jotka näyttävät nynnyille kaapin paikan, vaikka onkin mitä ilmeisimmin tekopyhä eikä taatusti usko mihinkään muuhun jumalaan kuin siihen, jonka voi kirjata pankkitilille. Doug Coenin Perheeseen ei nynnyillä ole asiaa. Doug Coenin Jeesus ei ole nynny lempeyden saarnaaja, vaan temppelin väkivalloin puhdistava, kulmahammasta näyttävä toimija.