Klikkikustantamista

Jonotin kirjastosta suhteellisen pitkään toimittaja Mark Galeottin kirjaa Voima ja valta : Venäjän mafia Kremlin suojeluksessa (Docendo 2019). Sen luettuani pohdin muutamankin kerran kirjan julkaisemisen motiiveja. En siksi, että kirja on huono enkä siksi, etten pidä sen käännättämistä (Hannu Tervaharjun sujuvaa jälkeä) ja julkaisemista tarpeettomana. Olen kuitenkin perin ärtynyt siitä, miten kustantaja Docendo huiputtaa lukijoita ja varsinkin ostajia. Kustantaja on mitä ilmeisimmin todennut ostaneensa oikeudet kirjaan, jota ei tulla myymään Suomessa ilman silmänkääntötemppua.

Kirjalle Suomessa annettu alaotsikko on nimittäin puhdas klikkiotsikko, eikä Galeottin kirja ole kirja Venäjän mafiasta "Kremlin suojeluksessa". Se on kustantajan vääristelevää mainospuhetta, jolle itse kirjasta ei löydy katetta. Veikkaankin, että tässä maassa on lukuisia Galeottin kirjaan innolla tarttuneita, jotka kyselevät pettyneinä, missä se Putinin konnuudet naulitseva herkkupala oikein on. Docendolla tuskin vastaavat, että aprillia aprillia, menitpäs lankaan! 

Kyllä kirjassa puhutaan Putinista, Putinin hallinnosta ja sen suhteista rikollisiin. Galeotti ei kuitenkaan väitä, että rikollisuus olisi "Kremlin suojeluksessa". Asiat ovat paljon monimutkaisempia ja sen Galeotti kyllä kertoo, kunhan kirjan vain jaksaa lukea läpi. Mutta kyllä se pettymyksen tuottaa niille, jotka odottavat jonkinlaista Neuvostoliiton ja Putinin Venäjän nostoa tikunnokkaan. Galeottin tavoite on ollut paljon kunnianhimoisempi. Hän käy läpi Venäjän järjestäytyneen rikollisuuden historiaa 1700-luvulta lähtien. Neuvostoliittoa hän käsittelee lähinnä siksi, että Stalinin rakentama leirijärjestelmä ("Gulag") muovasi niin voimakkaasti 1900-luvun jälkipuoliskon rikollisuuden kehityskulkua.

* * *

Galeottin kirjan alkuperäinen nimi on sekin vähän liioiteltu, mutta silti lähempänä totuutta kuin suomennoksessa: The Vory : Russia's Super Mafia. Galeotti nimittäin näkee aika paljon vaivaa purkaakseen monia venäläisperäiseen rikollisuuteen erityisesti länsimaissa liitettyjä myyttejä. Niistä suurin on se, että olisi olemassa jokin sisilialaisen Cosa nostran venäläinen vastineorganisaatio, joka on tulvan lailla hyökynyt Neuvostoliiton romahduksen jälkeen valtaamaan maailman rikollismarkkinat. Yhdysvaltalaisissa viihde-elokuvissa esiintyvät brutaalit ja samalla nerokkaat venäläiset rikolliset eivät ole mielikuvista, mutta Galeotti vakuuttaa, ettei mitään yhtä venäläistä mafiaa ole olemassakaan. Ei ole ollut eikä ole näköpiirissäkään.

Toinen myytti liittyy juuri Venäjän hallintoon ja Putiniin. Toisin kuin Docendon markkinointiosastolla on laskelmoitu myyväksi väittää, venäläinen rikollisuus ei ole mitenkään yleisesti Putinin suojeluksessa. Galeotti perustelee varsin uskottavasti väitteensä, että kehityksen tuloksena on syntynyt symbioosi, jossa Putinin hallinto sallii tietyn rikollisuuden siitä hyvästä, että rikolliset sekä antavat rikollisista bisneksistään siivuja korruptoituneille viranomaisille että pysyvät kiltisti ruodussa eivätkä edes yritä haastaa hallinnon ylintä valtaa. Käytännössä Putinin hallinto suojelee itselleen hyödyllisiä rikollisia, mutta on koko ajan valmiina osoittamaan kaapin paikan. Tämä on loogisesti ymmärrettävää jokaiselle Putinin hallinnon ratkaisuja seuranneelle.

Galeottin kuvaus on epäilemättä varsin lähellä totuutta, ainakin niin lähellä kuin se on mahdollista julkisessa kirjassa julkistaa. Tämän kuvauksen mukaan "Venäjän mafia" on vain pelottelukäsite hyvin sekalaiselle joukolle erikokoisia rikollisjengejä, joita yhdistää joko venäjän kieli tai vanhan Neuvostoliiton taustahistoria. Monilla suomalaisillakin tiukasti oleva kuva "idän mafiosoista" on vanhentunut, kun yhä useampi etsiytyy väkivallan sijasta yhteistyöhön edistääkseen bisnestä, joka edelleen on rikollista tai vähintäänkin lain näkökulmasta kyseenalaista. Venäläisen rikollispomon ja menestyneen liikemiehen erottaminen on usein mahdotonta. Mahdotonta siksikin, että kyse on yhdestä ja samasta henkilöstä.

* * *

Galeottin kirja ei ole erityisen vetävästi kirjoitettu. Kirjoittaja on selvästikin pyrkinyt välttämään sensaatiohakuisuutta, eikä pysähdy keräämään lukijapisteitä välivallassa piehtaroimalla. Galeotti on tavoitellut vakavaa, historiallisesti perusteellisesti dokumentoitua katsausta, jonka läpi lukeminen käy kyllä työstä. Syy ei ole kuitenkaan Galeottin, vaan aiheen. Jos ei ole hairahtunut romantisoidun rikollisuuden ihailijaksi, kirja vetää kyllä hiljaiseksi. Erityisesti se, miten laajalle levinnyttä rikollinen yhteistyö on viranomaisten puolella, on suomalaisesta näkökulmasta liki uskomatonta luettavaa. Galeotti kuitenkin muistuttaa siitä, että vaikka korruptio on Venäjällä erittäin laajalle levinnyttä ja syvään juurtunutta, kaikki eivät piirissä ole ja että erityisesti nuoremman polven ihmisten keskuudessa on yleinen toive, että Venäjästä tulisi "tavallinen valtio".

Galeotti itse on ehkä yllättäen lievästi optimistinen, vaikka ei suuria muutoksia lyhyellä tähtäimellä odotakaan. Perusteluna lievälle optimismille on erityisesti se, että Stalinin leirijärjestelmän kasvattamien yhteiskunnan säännöt kokonaan hylänneitten rikollisten (niitten alkuperäisten voryjen) perinne on käytännössä kuollut ja sen tilalle on syntynyt edellä kuvailtu keskushallinnon ehdoilla Venäjällä toimiva liikemiesrikollisuus (plus normaali pikkurikollisten paikalliskähinä). Galeottin ajatus ilmeisesti on, että mikään ei ole muutokselta turvassa, eivät edes rikollisten perinteet, joista on ammennettu voimaa ja sitkeyttä.

Galeotti myös muistuttaa monta kertaa siitä, että vaikka osa rikollisuudesta kumpuaa suoraan yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta, köyhyydestä ja kurjuudesta, se ei katoa automaattisesti elintason nousun myötä. Joukossamme on aina ihmisiä, joitten mielestä muut ihmiset ovat olemassa tullakseen huijatuiksi ja ryöstetyiksi. Tähän rikolliseen mielenlaatuun Galeotti ei tarjoa helpotusta, se on ehkä joukossamme aina. Mutta ei sen tarvitse olla niin laajaa, kaikenkattavaa ja "virallista" kuin Venäjällä on ollut Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Sen ei tarvitse olla vääjäämätöntä edes Venäjällä.