Toimiessaan Barack Obaman varapresidenttinä Biden pääsi vähällä. Tylysti sanoen riitti, että hymyili ja heilutti kättään. Esivaalit 2020 ovat osoittaneet, että Biden ei ainoastaan ole kuulumatta terävimpien poliittisten ajattelijoiden joukkoon, vaan hänessä on selkeitä dementian merkkejä. Sehän ei ole mikään yllätys tai häpeä, kun ihminen on 77-vuotias. Mutta jos ajatellaan tulevia vaaliväittelyitä, asialla on väliä. Donald Trump käyttäytyy ennakoimatta ja hänen sanavarastonsa on lapsen tasolla. Silti hän on luontainen esiintyjä, joka saa kannattajat hurraamaan täysin tyhjillä ja kahjoilla lauseillakin.
Bidenin asiaosaamisesta ei ole saatu oikeastaan mitään näyttöjä. Itse arvelen, että hän on yhtä tietämätön kuin Trump. Rehvakas esiintyminen ei peitä sitä, että jonkun kotiläksynsä kunnolla tehneen Bernie Sandersin rinnalla Biden vaikuttaa tietämättömältä typerykseltä. Vaikka Sandersin esiintyminen muuttuu usein hyvin kiihkeäksi käsillä puhumiseksi, hänen kognitiiviset kykynsä ja asiantuntemuksensa eivät ole koko kampanjan aikana ailahdelleet, vaikka Sanders on koko porukan vanhin eli jo 78-vuotias.
* * *
Jo tässä vaiheessa lienee selvää, että puoluejohto junailee tavalla tai toisella Bidenin ehdokkaaksi. Sen jälkeen jännätään lähinnä kahta asiaa. Kenet puoluejohto katsoo soveliaaksi varapresidentiksi (nuorehko nainen olisi yleiskuvan kannalta fiksu vaihtoehto, joten muuten vähälle kannatukselle jääneellä Amy Klobucharilla saattaa olla hetkensä 59 vuoden iästään huolimatta)? Aivan varmaa on, että puoluejohto uudistaa vuoden 2016 virheensä, eikä edes harkitse Sandersia varalle. Bidenin iän ja kurkkivan dementian takia valinta on poikkeuksellisen tärkeä. Muistaako kukaan enää, kenet Hillary Clinton valitsi varalleen? Aivan, en minäkään, Tim Kaine katosi saman tien julkisuudesta ja ihmisten muistista jättämättä mitään jälkeä.
Se toinen ja Yhdysvaltain tulevaisuuden kannalta isompi kysymys on, joko demokraattipuolue nyt hajoaa, kuten se missä tahansa demokraattisen vaalijärjestelmän maassa olisi ajat sitten hajonnut? Puolueen vanhoillinen, usein hyvin oikeistolainen johto tietää luonnollisesti, että puolueen demarisiiven irtoaminen itsenäiseksi puolueeksi merkitsisi pitkää republikaanivaltaa. Kukaan ei tiedä, kuinka suuren osan äänestäjistä uusi puolue voisi viedä mukanaan, mutta Sandersin kannatus 2016 ja 2020 antavat asiasta ainakin karkean kuvan. Sellaiseen katoon puoluejohdolla ei olisi varaa, mutta sen riskin se näyttää silti ottavan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että Yhdysvaltain vaalijärjestelmä, joka on harkiten rakennettu säilyttämään valkoisten, varakkaiden miesten ylivalta, on vakava este normaalien puolueiden muodostumiselle. Molemmat valtapuolueet ovat luonnottomia konglomeraatteja, jotka päällekkäin laitettuna peittävät liki kokonaan toisensa. Äärimmäisessä oikeistossa olisi luonnollisia alaryhmiä, jotka demokraattisessa vaalijärjestelmässä kilpailisivat äänestäjistä ja neuvottelisivat yhteistyöstä. Toisessa laidassa ovat "progressiiviset", jotka puoluejohto mielellään potkisi ulos, jos tasapaino ei olisi niin hutera kuin se on. Nyt se tyytyy vain alistamaan ja nöyryyttämään.
* * *
Trumpin presidenttikausi on osoittanut, että määrätietoinen presidentti voi toisen puolueen tuella olla suuremmin piittaamatta ns. vallanjaon teoriasta. Trumpin kausi on myös osoittanut, miten selkärangaton republikaanipuolue on ollut tilanteessa, jossa se pelkää hysteerisesti häviävänsä senaatin niukan enemmistönsä, jonka avulla puolue on kyennyt estämään kaiken demokraattien ajaman lainsäädännön etenemisen ja junailemaan korkeimman oikeuden oikeistolaistamisen. Todennäköisesti puoluejohto pelkää aidosti Trumpin vastustuksen heijastuvan myös senaatin vaaleihin. Se ei kuitenkaan uskalla myöskään vastustaa arvaamattomasti käyttäytyvää Trumpia.
Onko ultrarikkaan äärioikeiston vallankaappaus edelleen mahdollinen? Jos Trump häviää presidentinvaalit, kaappaus edellyttäisi suhteellisen isoa katastrofia - todellista tai junailtua -, joka antaisi mahdollisuuden julistaa poikkeustila maahan. Mutta jos Trump saa toisen kauden, eivätkä republikaanit menetä senaatin enemmistöään, mitä tahansa voi kuvitella tapahtuvaksi. Trumpin piittaamattomuus laeista voi toisella kaudella yltyä entisestäänkin, jos bisneshyödyt eivät kunnolla realisoidu. Se voi hermostuttaa osan republikaaneistakin, joiden ei tarvitse enää pitkään olla Trumpin armopaloista riippuvaisia.
Voi sen yllätyksen järjestää myös Yhdysvaltain kansa, varsinkin jos koronavirus pääsee mylläämään kunnolla. Sanders on ainoa johtava poliitikko, joka on järjestelmällisesti puhunut terveydenhuollon ongelmista (köyhillä ei yksinkertaisesti ole varaa sairastua varsinkaan koronan kaltaisiin tauteihin) ja kansantulon uudelleenjaon välttämättömyydestä. Nuoret ja varsinkin latinotaustaiset ovat jo osoittaneet merkkejä valmiudesta laittaa koko homma uusiksi. Se edellyttäisi irtautumista kaksipuoluejärjestelmästä. Se puolestaan voi onnistua vain riittävän massiivisella kansan liikkeellelähdöllä. Sandersin nuori avustajakunta voi sen saada aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.