Hiski

Tartuin Markku Salomaan kirjaan Hiski Salomaa : Vapauden kaiho (Lector kustannus 2020) uteliaana, joskaan en suurin odotuksin. En ole itse koskaan pitänyt Hiski Salomaan laulutavasta tai välittänyt ihmeemminen hänen laulujensa sanoista. Vapauden kaihokin on minulle jokseenkin yhdentekevä laulu, vaikka sen sävelmä onkin onnistunut. Kun kirjoittaja kuvaa sitä kommunistien vapun "adventtivirtenä" (mitä se mahtaakaan tarkoittaa tässä yhteydessä), en voisi olla vähemmän samaa mieltä. Laulu on ns. renkutus, vaikka minkä tekisi. Olin kuitenkin utelias, koska Hiski Salomaan vaiheista on tiedetty varsin vähän eli hän on ollut hyvin tunnettu tuntematon.

Valitettavasti sotahistorioitsija Salomaa, joka ei ole mitään sukua Hiskille, ei ole erityisen onnistunut kaimansa elämäkerturina. Kirja perustuu varmasti laajaan aineistoon ja sen tutkimiseen, mutta kirjoittajan kyvyt rakentaa mielenkiintoinen ja elävä kulttuuritutkimus eivät ole yksinkertaisesti riittäneet. Vaikka kirja on suppea, sivumäärästä merkittävän osan vievät lähinnä sotahistorialliset syrjähypyt ja ideologisesti atlanttisesti virittyneen tekijän yhteiskunnallisiin oppitunteihin, joiden yhteys Hiski Salomaan elämään on yleensä varsin etäinen. 

Markku Salomaa vaikuttaa ainakin tämän kirjan perusteella tietokirjoittajana amatöörimäiseltä. Hän toistelee asioita, ajatus harhailee, eikä edes kirjan yleinen kronologinen kaari oikein pidä. Kirja olisi hyötynyt valtavasti ulkopuolisesta kustannustoimittajasta, joka olisi karsinut esimerkiksi yksityiskohtaisten sotatarvikeluetteloiden kaltaiset tarpeettomuudet ja keskittänyt tarinan itse kohteeseen. Kustannustoimittaja olisi voinut myös stilisoida kirjoittajan suomea, jossa on yllättävää horjuvuutta ja esimerkiksi systemaattinen kyvyttömyys käyttää termejä "mikä" ja "joka" oikealla tavalla. Myös Salomaan terminologia on välillä outoa. Einari Kukkosen diskografiaa Lännen lokarit hän esimerkiksi kutsuu "antologiaksi".

* * * 

Jos unohdamme kirjan rakenteelliset ongelmat ja kummallisuudet (kuten sen, että erittäin ylimalkainen diskografia on yllättäen keskellä kirjaa, eikä kirjassa ole minkäänlaista hakemistoa), voimme kysyä, miten Markku Salomaa on onnistunut kohteensa vaiheiden kuvaamisessa? Vaikka elämäntarina on hukkua kirjoittajaa enemmän viehättäneiden sivujuonien paljouteen, kirjasta silti piirtyy jokseenkin kaikessa tavanomainen ja kaikkea muuta kuin menestyksekäs siirtolaisen tarina. Hiskillä oli lyhyt menestyksen hetkensä suomalaisten siirtolaisten juhlien esiintyjänä ja levyttäjänäkin, mutta kokonaisuun kannalta se oli vähemmän merkittävää. Hiski Salomaa eli pääosan elämästään räätälinä, joka ei koskaan vaurastunut, kuten ei siirtolaisten suuri enemmistö muutenkaan.

 

Kirjoittajalle on ollut tärkeätä ja keskeistä todistaa, että Hiski Salomaa ei ollut työväen miehiä, vaan pikkuporvari ja periaatteellinen republikaani. Tämä olisi vähemmälläkin ollut helppo uskoa, mutta kirjoittajaa on selvästi vaivannut kaimansa postuumi suosio erityisesti Vapauden kaihon tekijänä ja jonkinlaisena vasemmistoikonina. Hiskin repertuaarin tekstien tavanomaisuus käy muutenkin ilmi erittäin runsaista siteerauksista, joita on pitkin kirjaa. Hän kirjoitti lauluja tavallisen kansan tavallisista aiheista kuten vähävaraisuudesta, lemmenongelmista ja vapaa-ajan viettotavoista. Hiskiä eivät kiinnostaneet uuden kotimaan tarjoamat musiikilliset virikkeet, kuten blues tai jazz, hänen tuotantonsa pysyi vanhoillisesti samana.

Markku Salomaalla on eriskummallinen tulkinta Hiski Salomaan tekijänoikeudesta. Koska lapsia ei ollut, kirjoittajan tulkinnan mukaan "Hiskin kaikki kappaleet ovat vailla oikeudenomistajaa." (s. 124) Kirjoittaja myös olettaa, ettei Hiskin oikeuksia voida valvoa ja hänen kuplettinsa soivat sen takia radiokanavilla ilmaiseksi. Asian oikean tilan olisi voinut tarkistaa Teostosta helposti (Salomaa kuoli 1957, joten hänen tuotantonsa vapautuu tekijänoikeudellisesti vuoden 2028 alusta), mutta sellaiseen ei kirjoittaja ole vaivautunut. Ehkä senkin takia, että hän on itse voinut tunnonvaivoitta hyödyntää Hiskin tekstejä?

* * *

Markku Salomaan kuvaukset siirtolaisten elämästä eivät ole vailla mielenkiintoa. Kirjasta kuitenkin näkyy selkeästi, kuinka paljon enemmän kirjoittajaa kiehtovat sotilaspoliittiset kuin rauhan ajan arkeen liittyvät asiat. Suomalaisten siirtolaisten olosuhteiden kuvaukset ovat hajallaan siellä sun täällä, mikä ei helpota kokonaiskuvan muodostumista. Kuvaukset jäävät myös pinnallisiksi, mikä on erityisesti Hiski Salomaan muusikonuraa ajatellen pettymys. Kollegojen nimiä esiintyy, mutta mitään elävää kuvaa siitä musiikkikulttuurisesta todellisuudesta, jossa Hiski Salomaa eli, ei synny. Mitään tietoa tekstien tai sävelmien taustoista en löytänyt. Syynä voi toki olla dokumenttien puute. Silti jää täysin vastaamatta, miksi Hiski Salomaa sanoitti ja sävelsi. Ehkä vain saadakseen rahaa elämiseen? Emme tiedä.

Hiski Salomaa : Vapauden kaiho on selvästi julkaisu, joka olisi kannattanut tehdä paremmin. Jos yleinen sotilaspoliittinen luennointi olisi korvattu systemaattisella Hiski Salomaan toimintaympäristön analyysillä, jotkut nyt ilmaan jäävät kysymykset olisivat ehkä saaneet vastauksen. Itseäni vaivaa eniten se, etten kirjan luettuani tiedä mitään Hiski Salomaan motiiveista. Hän teki maailmansodan jälkeen Suomessa bisnestä tuomalla hienoja autoja ja myymällä ne entisessä kotimaassaan. Kiinnostava yksityiskohta, mutta ei kerro mitään laulaja-lauluntekijästä.

Markku Salomaa siteeraa kaimansa tekstejä ja viittaa toistuvasti niitten kieliopillisiin virheisiin, joiden perusteella hän päättelee joidenkin anonyymien tekstien olevan Hiski Salomaan käsialaa. Itse olisin lukenut mieluummin enemmän analyysiä tekstien aihepiireistä ja vertailua kollegojen tekstehin. Hiski Salomaa on nimittäin tunnettu vain Suomessa, Yhdysvalloissa hänen laulunsa eivät ole kirjan mukaan jääneet elämään. Voi jopa kysyä, onko historian ironia niin vahvaa, että poroporvari Hiskias Möttö elää edelleen lähinnä sen ansiosta, että vasemmisto omi laulun Vapauden kaiho ja Aunuksen radio soitti metsätyömiesten elämästä kertovaa laulua Lännen lokari? Hiski Salomaa ei kummassakaan laulussa kertonut itsestään, vaan toimi tulkkina. Ehkä se oli hänen tehtävänsä tässä matoisessa maailmassa.