Luuseri

Kirjoitan historian näyttämöltä katoamassa olevasta Donald Trumpista vastentahtoisesti. Periaatteessa minulle riittäisi nähdä kuva, jossa ex-presidenttiä kuljetetaan kahlittuna oikeuteen. Mutta koska meillä Suomessa ainakin perussuomalaiset edelleen puolustavat Trumpia ja trumpismia, koen velvollisuudeksi pohtia ääneen, miten ihmeessä laajaa kannatusta saanut ja presidentiksi yltänyt rakennusalan yrittäjä ja tositelevision esiintyjä onnistui epäonnistumaan miltei kaikessa, mihin virassaan tarttui ja mitä yritti saavuttaa. Trumpistit ovat tosin puhuneet onnistumisesta toisensa jälkeen, mutta itse en osaa laskea onnistumiseksi sitä, ettei ole aloittanut merkittävää sotaa ja suurin osa Yhdysvaltain kansalaisista ei ole kuollut koronaviruksen takia. En noteeraa myöskään sitä, että Trump onnistui vähentämään rikkaimpien verotusta ja vaihtamaan peräti kolme korkeimman oikeuden jäsentä huonommiksi. Sen kaiken olisi voinut tehdä kuka tahansa presidentin virkaan päätynyt.

Karu tosiasia on, että Trumpista tuli moninkertainen häviäjä ja perin tuhoisa myös omilleen. Trump hävisi toisen kauden pressana, vaikka oletusarvo on, että jatkokausi tulee melkein automaattisesti. Trump hävisi kongressin vaalit ja jättää virkansa tilanteessa, jossa kilpailevalla puolueella on hallinnollinen täyskäsi. Oma tai omaksi tulkittu puolue on täysin sekaisin, mitä symboloi mainiosti perinteisesti vahvan Georgian osavaltion menetys sekä presidentin- että senaatin vaaleissa. Kuin kruununa tai kirsikkana Trumpin vihaa, väkivaltaa ja suvaitsemattomuutta tihkunut kausi päättyi häpeälliseen näytelmään, jossa kiihkeät trumpistit valtasivat kongressin rakennuksen, viisi ihmistä kuoli ja vain hyvällä onnella - kuten jälkikäteen on käynyt ilmi - korkeat viranhaltijat kuten varapresidentti Mike Pence ja kongressin puheenjohtaja Nancy Pelosi eivät kohdanneet aseilla ja nippusiteillä varustautuneita sisääntunkeutujia, joiden yksi iskulause oli "Hang Mike Pence!".

On hyvä muistaa, että ennen valintaansa Trump oli vain yksi monista virkaan pyrkivistä, eikä todellakaan mikään ennakkosuosikki. Puolueen johto suhtautui häneen torjuvasti ja monet kilpailijat hädin tuskin onnistuivat naamioimaan halveksuntaansa. Trump itse ilmoitti suoraan, että jos republikaanit eivät valitse häntä ehdokkaakseen, hän perustaa oman puolueen ja tulee valituksi sitä kautta. Niinkin olisi voinut käydä, mutta kun Trumpia kannatellut perustason massaliike pyyhki muut kilpailijat syrjään yhden toisensa jälkeen kuin pyroklastinen tuhkapilvi, republikaanisen puolueen johto suoritti takinkäännön, joka varmaan sillä hetkellä vaikutti fiksulta ja kaukonäköiseltä. Puoluejohto päätti hypätä voittoisan kärryn kyytiin. Voihan sen sekavia puhuvan Trumpin sitten jälkikäteen kesyttää ja valjastaa puoluejohdon tarpeisiin. 

* * *

Emme vielä tiedä, missä vaiheessa puoluejohdolle kävi selväksi, että Trumpin kesyttäminen tai edes ohjaaminen on mahdotonta. Emme vielä tiedä, millä tavalla Trump teki selväksi, että hän tekee mitä tekee ilman puoluejohdon ohjausta, hyvällä tai pahalla. Puoluejohto päätti, ehkä suurten rahoittajien vaatimuksesta, nöyrtyä Trumpin käytöksen ja persoonan edessä ja toivoa parasta. Trump itse teki julkisesti selväksi, että hän inhoaa kritiikkiä ja rakastaa mielistelyä, nuoleskelua ja ihailua täysin riippumatta siitä, kuinka vilpillistä se mahdollisesti on. Trump aloitti jo varhain koko kautensa kestäneen tavan suututtaa käytännössä kaikki, joiden toiminnasta hän presidenttinä oli riippuvainen. Jotain Yhdysvaltain poliittisesta järjestelmästä kertonee se, että Trump pystyi neljän vuoden ajan kohtelemaan alaisiaan törkeällä ja halveksivalla tavalla ilman mitään seuraamuksia (paitsi että jatkokautta ei tullut). Jopa perinteisesti koskemattomia kenraaleja hän haukkui päin naamaa, halveksi julkisesti sotasankari-senaattori John McCainia ja käytännössä kaikkia ns. vähemmistöryhmien edustajia.

Kristillisen oikeiston silmissä Trumpin törkeydet eivät merkinneet mitään, koska hän osasi lavaesiintyjän tavoin teeskennellä olevansa "uskovainen", abortin vastustaja ja mitä tahansa muuta äänestäjät keksivät haluta. Trumpille tällainen valehtelu oli pikkujuttu, koska koko hänen uransa oli perustunut ja tuli neljä presidenttivuotta perustumaan julkiseen valehteluun. Trump on ollut todennäköisesti ainoa valtionpäämies, jonka julkisia valheita on seurattu ja tilastoitu koko hänen uransa ajan. On toistaiseksi sosiologisesti selvittämättä, miksi Trumpin kannattajille ei merkinnyt käytännössä mitään se, että valheet seurasivat toistaan myös asioissa, joilla oli äänestäjille merkitystä kuten teollisuuden työpaikkojen saamisessa takaisin. Oli selitys mikä tahansa, kymmenet miljoonat kansalaiset uskoivat mieluummin Trumpin valheita kuin totuutta. Trumpilla ei koskaan ollut kansalaisten enemmistön tukea, mutta riittävästi silti pitämään puoluejohto kurissa.

Tosiasioiden valossa republikaanien olisi tietysti kannattanut heittää Trump jorpakkoon ja valita ehdokas, joka herättää innostusta laajemminkin kuin vain kiihkeissä MAGA-piireissä. Puolue ei uskaltanut. Pelättiin Trumpin kostoa, ja varmaan täysin perustellusti. Istuvan presidentin dumppaaminen olisi varmasti herättänyt hämmennystä myös niitten joukossa, jotka eivät todellakaan olleet valmiita antamaan henkeään Trumpin puolesta. Emme vielä tiedä, millaista taistelua puoluejohdossa käytiin, mutta lopputulos tiedetään. Trump kasvatti äänimääräänsä, mutta Joe Biden kasvatti sitä vielä enemmän ja teki trumpit voittamalla takaisin juuri niitä epädemokraattisen vaalijärjestelmän takia avainasemassa olleita osavaltioita, jotka Trump oli 2016 napannut Hillary Clintonilta. Trumpin tappio oli äänimäärissä murskaava, mutta nyt myös valitsijamiehissä ero oli selvä. Tavoilleen uskollisena Trump ei hyväksynyt tosiasioita, vaan yritti raivoisasti muuttaa vaalitulosta konsteilla ja tempuilla. Operaatio muuttui tragikoomiseksi. Samalla myös kävi ilmeiseksi, ettei vaalit hävinneellä Trumpilla ollut enää täyttä hallintaa republikaaniseen virkakoneistoon, joka uskalsi suurimmaksi osaksi noudattaa lakia ja äänestäjien tahtoa.

* * *

Johtuiko Trumpin moninkertainen tappio hänen poliittisista teoistaan vai jostain muusta? Mitä olisi voinut tapahtunua, jos presidenttiä olisi äänestetty samalla tavalla kuin kongressin edustajia? Jälkimmäisessä republikaanit menestyivät ja lisäsivät edustajamääräänsä 2020. Trumpista huolimatta, voidaan sanoa. Olen itse taipuvainen arvioimaan, että Trump hävisi melkein kaikki suuret yrityksensä henkilökohtaisista syistä. Trumpin pätevyys riitti juuri ja juuri tuottamaan voittoja yksittäisissä taisteluissa (verot, korkein oikeus), mutta ei alkuunkaan, kun olisi pitänyt toimia taktisesti viisaasti ja strategisesti pitkäjänteisesti. Trump oli surkea sotapäällikkö, surkea joukkojen johtajana ja motivoija. Hän osasi vain yllyttää valikoitunutta kuulijajoukkoa huutamaan älyttömyyksiä, mutta hän ei osannut motivoi kannattajiaan järkevään toimintaan. Kongressirakennuksen hyökkäys oli väkivaltaisuudestaan ja nippusiteistä huolimatta amatöörimäinen, kaoottinen ja vaarallinen lähinnä osanottajiensa henkisen häiriintyneisyyden takia.

Kun arvioin, että Trumpista tuli moninkertainen luuseri ihan omien huonojen ominaisuuksiensa ja osaamisen puuttumisen takia, en halua päästää kanssarikollisia ihan yhtä vähällä. Päävastuun kantaa republikaanipuolue, joka tarjosi Trumpille ja hänen konnakavereilleen turvallisen toimintaympäristön ja tarvittaessa poliittisen pelastuksen jopa ilmeisissa rikostapauksissa kuten Ukrainan uhkailussa. Ilman Mitch McConnellin, Steve Bannonin, John Boltonin, Mike Pompeon, William Barrin ja Mike Pencen kaltaisia apureita laiska ja kömpelö presidentti olisi ollut käytännössä vaaraton. Mutta nöyrästi pahuuden töitä käskystä tehneet apurit varmistivat, että silloinkin, kun Trump itse ei oikeastaan tiennyt, mitä halusi, jotain ikävää tuli aiheutettua tavallisille ihmisille, naapurimaille, liittolaisille, kenelle hyvänsä, joka ei alistunut imartelemaan Valkoisen talon yksinvaltiasta. 

Jos arvioni on kestävä, Trump olisi saanut helposti jatkokauden pelkästään käyttäytymällä "normaalisti" eli olemalla alaisilleen ja liittolaisille kohtelias, välttämällä alatyylistä haukkumista ja muita ihmisiä kohtaan osoitettua ylenkatsetta. Asiallinen suhtautuminen koronapandemiaan olisi sekin yksinään voinut kääntää lopputuloksen. Mutta Trump kuvitteli ilmeisesti tositeleviomaailmansa olevan todellisuutta, jossa hän voi poistua jokaisesta taistosta voittajana ja vahingoittumattomana, kättä hurraaville seuraajille heilauttamalla ja virnistämällä tyylillä, joka tekee osaan ihmisistä vaikutuksen. Hän ei ymmärtänyt, että suurvallan presidentti ei ole kiinteistöhuijari tai televisioesiintyjä, vaan vallankäyttäjä ja päättäjä, jonka odotetaan toimivan kansalaisten hyväksi, ei pelkästään oman omaisuuden lisäämiseksi. Trumpin lähtökohdat olivat totaalisesti vääristyneet. Hänestä ei oikeastaan voinut tulla muuta kuin luuseri.