Lautasia ja sikareita

Lukaisin tuoreen UFO-suomennoksen Sisäpiiri : Ufot, sotilaat ja tiedustelupalvelut (UFO Finland 2020). Timothy Goodin kirja itsessään on aika huonosti kirjoitettu ja toimitettu kokoelma kertomuksia UFO-ilmiöistä 1940-luvulta 2000-luvun alkupuolelle. Äänessä ovat pääosin poliitikot, lentäjät, sotilaat ja tiedustelupalvelut, joiden piiristä oletettavasti kirjoittajan tarkoittama, mutta hyvin vähän käsittelemä "sisäpiiri" oletettavasti koostuu. Mitään uusia paljastuksia Goodilla ei ole, mutta hänen lähestymistapansa innosti minut arvioimaan UFO-ilmiötä arjen logiikan näkökulmasta ja toisaalta nykypäivän somen ja miljardien kännykkäkameroiden kannalta. Taustaksi voin todeta, että olin aikoinaan hetken Däniken-intoilija ja olen pohdiskellut tunnistamattomien ilmiöiden aiheita paljon myöhemminkin eli aikana, jolloin olen ollut tietoinen skeptikko. Itselläni ei ole ufokokemuksia ollut, mutta yhden Suomessa tapahtuneen tiedän, josta kertoneen silminnäkijän uskottavuus on minun silmissäni erittäin korkea. Seuraava teksti on blogitekstiksi ehkä poikkeuksellinen, mutta eihän tässä kukaan ole niskaan hengittämässä.

* * *

Hylkään ensimmäiseksi polun, jonka suuntaan kulkevat torjuvat jatkopohdinnat toteamuksella, että kaikkit ufohavainnot voidaan selittää tieteellisesti, eivätkä ilmiöt ainakaan ole merkkejä jostain Maan ulkopuolisesta elämästä, teknologiasta tai älystä. Jos tältä polulta löytyy totuus, kuulemme siitä kyllä. Siksi lähden polulle, jonka varrella hyväksytään lähtökohdaksi ajatus, että joukko ihmisiä on kohdannut ilmiöitä, joita on vaikea tai mahdoton selittää sen tiedon avulla, jonka tiede ja tekniikka meille tarjoavat. Lähdemme siis liikkeelle oletuksesta, että UFO (Unidentified Flying Object, tunnistamaton lentävä kohde) on todellinen tutkimuskohde, jolle ei tarvitse asettaa ennakkoon muita ehtoja tai vaatimuksia kuin sen, että tutkimme materiaalisia ilmiöitä, emme ns. henkimaailman asioita eli hallusinaatioita, unissa puhuvia jumalia tai vastaavia.

Ufoihin uteliaasti eli tiedonhaluisesti suhtautuvat ihmiset toimivat eri motiiveilla. Jotkut haluavat todisteita siitä, ettemme ole maailmankaikkeudessa yksin, jotkut taas pelkäävät juuri näitä todisteita. Osalla on henkilökohtainen motiivi eli jonkinlainen omakohtainen kokemus, jolle etsitään psykologisista syistä selitystä. Useimmat ovat asialla työnsä puolesta, koska tietyissä ammateissa joutuu selvittämään ihmisten näkemiä, kuulemia ja muilla tavoilla kokemia selittämättömiä tapauksia. Ihan oman ryhmänsä muodostavat ne, joille ufot ovat koko elämän täyttävä pakkomielle. Vaikka suhtaudun kaikkiin näihin motiiveihin ymmärryksellä, joudun valitsemaan puhtaan uteliaisuuden polun. En tosin ole varma sen uteliaisuuden puhtaudesta. Kyllä minua ajaa myös arvio siitä, ettei ufoja koskeva informaatio ole vapaasti tutkittavissamme. Siksi lisään toiseksi motiivikseni pyrkimyksen rajata ulkopuolelle paitsi ilmeiset harhapolut, myös tietoiset pyrkimykset johtaa turvallisesti harhaan.

Uteliaana ja kriittisenä (sekä informaation lähteitä että lähteitä ehkä salaavia kohtaan) kohtaan ensimmäisen risteyksen. Julkisesti tarjolla oleva informaatio on (A) uskottavaa ja jatkotutkimisen arvoista tai (B) epäuskottavaa, epäluotettavaa tai ainakin sellaista, jonka luotettavuutta ei voi loppujen lopuksi arvioida. Koska haluan jatkaa, valitsen polun A ja totean, että ainakin osa informaatiosta on riittävän uskottavaa ja arvioin itse julkisesti saatavana olevan informaation muodostavan vain murto-osan kaikesta siitä, mitä "sisäpiirin" tiedossa on. Polulla B useimmat uskovat viranomaisia ja heidän vakuutteluaan, että melkein kaikki havainnot selittyvät sääpalloilla, Venus-planeetalla ja sääilmiöillä. Niitä, jotka eivät selity, ei kannata murehtia.

* * *

Koska en kuulu "sisäpiiriin", voin valita vain viranomaisiin luottamisen ja kriittisen epäilyn välillä. Emme voi tietää varmuudella, salataanko, miten salataan, mitä salataan tai missä salataan. Voimme kuitenkin loogisesti ajatella, että jos viranomaiset eivät oikeasti salaa mitään ufo-informaatiota, itse "ongelmakin" katoaa jossain määrin olemasta ja voimme rauhassa jäädä odottamaan jokamiehen kännykkäkameroiden todistusaineistoa erilaisista ufoista ja kontakteista extraterrestiaalisten olioiden kanssa (kännykkäkameroiden yleistyminen ei näytä johtaneen ufofilmien määrän ja laadun jyrkkään nousuun). Jos taas lähdetään siitä oletuksesta, että viranomaiset salaavat jotain, seuraavaksi on syytä kysyä, miksi he haluaisivat salata ufot, jos ne ovat toisten sivilisaatioiden edustajia. Yleisimmän selityksen mukaan viranomaiset - tai siis "sisäpiiri" eli rittävän luotettaviksi arvioidut - eivät halua kertoa ihmiskunnalle totuutta, koska pelkäävät sen aiheuttavan valtavaa yhteiskunnallista epävakautta, hysteriaa ja kaaosta. Tämän oletuksen mukaan useimmat ihmiset eivät siis olisi valmiita tai "kypsiä" kuulemaan totuutta (tässäkään asiassa, voisi skeptikko sanoa). 

Toisen yleisen teorian mukaan "sisäpiirejä" on useita eli suurvallat kiistelevät myös ufoihin liittyvän informaation hallinnasta eli eivät halua jakaa sitä muille mm. tieteellisten ja teknisten edistysaskelien pitämiseksi vain omissa käsissä. Tällainen kylmän sodan mukainen asenne kuulostaa tietysti hyvin uskottavalta, mutta sitäkin on vaikea mitenkään todentaa, kun vähintään kahden suurvallan pitäisi oma asenteensa virallisesti myöntää. Kolmas salailun peruste on "sisäpiirin" epävarmuus ja päättämättömyys. Ajatus on, että eniten tietävätkään eivät oikein tiedä, miten asioissa pitäisi edetä, eikä tätä varsinkaan haluta kertoa kansalaisille. Voidaan vielä pohtia mahdollisuuksia, että ufojen takana olevat sivilisaatiot ovat kieltäneet informaation paljastamisen, koska heillä on intressi ja kyky painostaa "sisäpiirin" jäseniä.

Todellisuus voi tietysti sisältää aineksia kaikista näistä perusteluista. Kertomusten perusteella sekä ufojen että Maan valtioitten sotavoimien toimintatavat ovat kovin vaihtelevia, joten ehkä kaikki ovat epätietoisia siitä, miten kannattaisi toimia. Joidenkin väitteiden mukaan ufojen takana on lukuisia eri vieraita kulttuureja, joista osa vain tutkii Maata, osa haluaa tukea ihmisten kehitystä ja osa suhtautuu vihamielisesti, syystä tai toisesta. Armeijoilla on taipumus ampua ensin ja tutkia sitten, mikä ei tietenkään huonon kommunikaation tilanteissa edistä informaation rauhanomaista vaihtoa. Kertomusten perusteella teknisesti aivan ylivoimaiset ufot ovat aina silloin tällöin kuitenkin joutuneet onnettomuuksiin, joiden seurauksena salaavien viranomaisten haltuun on päätynyt sekä eläviä että kuolleita vieraitten kulttuurien edustajia ja tekniikkaa. Tilanteessa, jossa meillä ei ole mahdollista todistaa viranomaisten salailua, voimme kuitenkin lähteä siitä oletuksesta, että jos ufot ovat todellisia, kaikki niihin liittyvä informaatio salataan systemaattisesti. Tämä on loogisesti ilmeistä, koska virallisesti mikään valtio ei tiettävästi ole myöntänyt pitävänsä hallussaan ufojen matkustajia tai aluksia.

* * *

Tässä vaiheessa lukija voi perustellusti vääntelehtiä tyytymättömänä ja kysyä, mihin oikein pyrin tällaisella jossittelevalla kyselemisellä. Jos totean, ettei meillä ole luotettavaa informaatiota eikä mahdollisuutta todistaa, että sitä salataan, mitä muuta voi kuin nostaa kädet ylös turhautuneesti? Yhdysvalloissa on salailua harrastavat viranomaiset pakotettu paljastamaan jonkin verran vanhoja TOP SECRET -mappeja. Sen ansiosta tiedetään melko varmasti, että armeijan ja tiedustelupalveluiden joukot ovat sekä salanneet että estäneet ulkopuolisten toimijoiden tutkimukset lukuisissa tapauksissa. Arkistojen vapautuminen ei ole kuitenkaan ulottunut sellaisiin dokumentteihin, joiden perusteella voitaisiin kiistatta todeta ufot täksi tai tuoksi. Julkisuudessa selityksettä jääneitä tapauksia näyttää varmasti olleen, mutta sipulista on kuorittu vasta päällimmäiset kerrokset.

Loogisesti lienee selvää, että salailuun on aina jokin syy. Se voi olla perinteinen "ei kuulu siviileille", mutta vuosikymmeniä kestävä vahva salailu vihjaa siihen, että syy on painava. Meillä kansalaisina ei ole mahdollista lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia viranomaisia paljastamaan salaisuutensa. Mikään valtio ei anna kansalaisilleen näin paljon valtaa. Ja loogisesti väkivaltaorganisaatiot, joiden varassa valtiovalta viime kädessä lepää, eivät joudu edes muodollisten päättäjien edessä avaamaan kaikkia salaisuuksiaan, koska "sisäpiiri" voi itse päättää, ketkä siihen päästetään. Timothy Good kertoo presidentti Bill Clintonin olleen erittäin tyytymätön siihen informaation määrään, joka hänelle suostuttiin antamaan. Ja jos ei tiedä, mitä ei ole saanut, sitä on vaikea yksilöiden patistella. Tämä on kaikkien tiedustelupalveluiden yhteinen perusta ja lähtökohta.

Jos toteamme, että ufot ovat todellinen ilmiö, johon liittyvä informaatio on käytännöllisesti katsoen täydellisesti salattu, onko meillä mitään etenemisen mahdollisuuksia matkalla kohti tietoa, totuutta tai ainakin parempaa ymmärrystä? Jos lähdetään oletuksesta, että salaaminen tapahtuu yhteisymmärryksessä ufoilmiöiden aiheuttajien kanssa - tämä on yksi ufopiireissä suosittu oletus, että "sisäpiiri" on yhteydessä myötämielisten maanulkopuolisten kulttuurien kanssa -, voinemme lähinnä odottaa hetkeä, jolloin kansat arvioidaan riittävän kypsiksi totuudelle. Jos "sisäpiiri" koostuu vain ihmisistä, voidaan heitä painostaa sekä virallisesti että epävirallisesti. Tiukinkin sisäpiiriläinen on viime kädessä ihminen. Ikävintä lienee, jos "sisäpiirejä" on jokaisella suurvallalla, ehkä vähän pienemmilläkin.

* * *

Mitä asiasta sanoo tiedemaailma? Uskovatko tutkijat, kosmologit ja fyysikot, biologit ja kemistit, ufoihin? Jos en ole aivan väärässä. tiedemaailmassa ufot ovat melkoisen tabun jähmettämä puheenaihe. Loogisesti olisi oletettavaa, että jos täällä on muilta planeetoilta tullutta porukkaa, ainakin jotkut heistä olisivat erityisen kiinnostuneita siitä, mitä Maan kollegat tutkivat ja miten pitkälle ovat päässeet. En ole kuullut kosmologeista, jotka olisi siepattu ufoon tutkittavaksi. Tai sitten he eivät vaan kehtaa kertoa. Ehkä sotavoimien ufohavainnot johtuvat pelkästään siitä, että niillä erikokoisilla sikarin ja lautasen muotoisilla aluksilla tutkitaan juuri sotavoimien toimintaa ja kosmologeja varten on aivan eri lähestymistapoja? Osa ufoharrastajista on varmoja siitä, että vieraita on jo nyt joukossamme. Ehkä tieteelliset harppaukset ovatkin meille armollisesti annettua jelppiä?

Nykyisen tieteellisen tutkimuksen näkökulmasta ufot ovat ristiriitainen ilmiö. Eksoplaneettoja etsitään innokkaasti ja avaruudesta mahdollisesti saapuvia viestejä pyritään seuraamaan intensiivisesti. Toisaalta tiedämme, että avaruus on kovin iso ja pääosin erittäin epämukava elämän kaltaiselle ilmiölle. Ufouskovaisen ei tarvitse tällaisesta piitata, mutta skeptikon on kysyttävä, kumpi on todennäköisempää, ufoilmiön selittyminen jollain muulla vai vieraiden sivilisaatioiden edustajien runsaslukuisella parveilulla Maassa. Ensimmäisen vaihtoehdon valinta olisi muuten helppoa, mutta ei sitten, kun kysytään, miten tähän asti kertyneet havainnot sitten selitetään kattavasti niin, ettei selitys sisällä mitään Maan ulkopuolisia sivilisaatioita tai tekniikoita. Siihen tarvittaisiin eksoottista fysiikkaa, kuten asian ilmaisi hyvä ystäväni insinöörin ja tekniikan historian tutkijan arvovallalla.

On mahdollista, että havainnot on hämäyssyistä muokattu muistuttamaan toisiaan. Mutta jos ne ovat edes pääpiirteissään todenmukaisia, ufohavainnoilla on häkellyttävän paljon yhteisiä teknisiä piirteitä. Aluksia on muutaman metrin mittaisista kilometrien kokoisiin, mutta muodoksi kuvataan aina joko sikarin tai kahden päällekkäiden lautasen muoto. Yleensä laitteissa on ikkunoita ja valoja, mutta niitä on kuvattu sekä täysin äänettömiksi että erilaisten huminoiden ja vihellysten lähteeksi. Liikkuminen näyttää selvimmin rikkovan tuntemiamme luonnonlakeja. Useimmissa havainnoissa laitteet pystyvät liikkumaan leijunnasta valtaviin nopeuksiin ilman silmin havaittavaa kiihdytystä ja tekemään käännöksiä, joiden ei pitäisi sellaisilla nopeuksilla olla mahdollisia. Osaan havainnoista liittyy selviä fyysisiä vaikutuksia ympäristöön: sähkölaitteiden sammuminen, kuumuus, staattinen sähkö jne. Monet ufoja jahdanneet lentokoneet ovat myös kadonneet jäljettömiin. Havaintoja on vaikea selittää ilman sitä eksoottista fysiikkaa.

* * *

Kertomuksia muukalaisolioista on määrällisesti vähän verrattuna lentävien alusten kohtaamisiin. Näissäkin kertomuksissa kuvataan vieraita olioita suhteellisen samalla tavalla. He ovat ihmistä lyhyempiä, silmät ovat isot, muut ulokkeet vähäisiä. Muistuttavat ihmisiä, mutta eivät ole identtisiä eivätkä edusta kaikki samaa vierasta lajia. Väitteet siitä, että Yhdysvaltain armeija oli vanginnut ja tutkinut sekä maahansyöksyissä kuolleita että eloon jääneitä, ovat mielikuvituksellisia, mutta niiden totuudellisuutta on mahdoton arvioida ilman ulkopuolista tutkimusta, jollaista armeijat eivät tietysti koskaan salli. Toisen ryhmän kontaktikertomuksissa muodostavat ns. sieppaukset eli tapaukset, joissa ihminen kertoo käyneensä vieraassa avaruusaluksessa vapaaehtoisesti tai pakotettuna. Näitä tarinoita yhdistää lähinnä se, että suhtautuminen ihmisiin vaihtelee puhtaasta tutkimuksellisesta mielenkiinnosta tapauksiin, joissa vieraat oliot ovat kommunikoineet ihmisen kanssa ja kertoneet jotain itsestään.

On loogisesti ilmeistä, että vaikka osa ufoista olisi miehittämättömiä robottilaitteita, siitä ei seuraa, että ne kaikki olisivat. Jos on ufoja, voi olla niitä ohjaavia tai niiden kyydissä olevia olioitakin. Tämän sanominen ääneen ei tarkoita, että uskoisi vieraiden soluttautuneen ihmisten joukkoon tai että suurvaltoja johtavat liskoihmisten ohjaamat tahdottomat nuket. Jos ihminen löytäisi avaruutta tutkiessaan vieraan sivilisaation planeetan, tottapahan sen asukkaisiin suhtauduttaisiin jollain tavalla. Joko tarkkailtaisiin varovaisesti etäältä tai pyrittäisiin jonkinlaiseen kontaktiin. Ratkaisu riippuisi todennäköisesti siitä, arvioitaisiinko kontakti ihmiselle tai vieraalle sivilisaatiolle vaaralliseksi. Jos planeetan asukit olisivat selvästi teknisesti ja tiedollisesti ihmiskuntaa jäljessä, siihen kai suhtauduttaisiin joko väheksyen (perinteinen kolonialistin lähtökohta) tai varovaisen isällisesti.

Jos hyväksytään työlähtökohdaksi yleinen ajatus, että ufot alkoivat aktiivisesti kiinnostua ihmiskunnan tekemisistä Hiroshiman ydinpommin laukaisemisen jälkeen, niiden esiintymistä voi pitää joko ymmärrettävän varovaisena (useimmat armeijat oletettavasti hyökkäävät tunnistamatonta kohdetta kohtaan, näin ainakin elokuvssa) tai sitten hämmentävän piittaamattomana siitä, nähdäänkö heidän lentolaitteensa vai ei. Monissa kertomuksissa toistuu sama kuvia: lähestyminen, lähellä leijuminen ja poistuminen. Ehkä ufot näissä kohtaamisissa ovat varmistaneet, että kyseessä on heidän kannaltaan vaaraton tekniikka. Tai sitten ne ovat vain tavattoman uteliaita. Mutta kyllähän heidänkin täytyy ymmärtää, että on jo eri asia parkkeerata kahden futiskentän kokoinen emoalus jonkin yhdysvaltalaiskaupungin lähelle ja olettaa, ettei se herätä huomiota.

* * *

Lopuksi palaan olennaiseen kysymys. Jos ufot ovat todellinen ilmiö, jolla on Maan ulkopuolinen selitys, mistä eri syistä tätä tietoa ei anneta Maan asukkaille? Mahdollisten vierailijoiden motiiveja ei tässä ehkä kannata arvailla, pelkästään varovaisuus herkästi tulittavien sotilaitten takia voisi riittää selitykseksi. Mutta miksi armeijat ja hallinnot haluavat salata virallisesti kaiken ufoihin liittyvän? Vaikka esimerkiksi tiedustelupalveluiden toiminnan lähtökohtana on salata kaikki, siviilihallinnolla - sikäli kun oletamme senkään saaneen riittävästi informaatiota - tilanne on toinen. Yleensä kai ajatellaan, ettei ufoista voi kertoa, koska Maan asukkaat joutuisivat paniikkiin ja seurauksena olisi ennen näkemätön kaaos. Varoittavana esimerkkinä pidetään usein Orson Wellsin vuonna 1938 ohjaamaa radiokuunnelmaa The War Of The Worlds, joka aiheutti jonkinasteisen paniikin miljoonien kuuntelijoiden keskuudessa, koska kuunnelma häivytti tietoisesti mielikuvaa fiktiosta, eikä kuunnelmassa ollut sponsorien puutteen takia edes normaaleja mainoksia.

Hajanaisten väitteiden mukaan useampikin maailman johtaja on ollut sitä mieltä, ettei ihmisille voi kertoa tällaisista asioista. Esimerkiksi Margaret Thatcher totesi vuonna 1997 ufoista kyselleelle toimittajalle: "UFOs? You must get your facts right, and you can't tell the people." Yleensä kaikki ufoihin uskovat ovat ex-viranomaisia tai entisiä hallinnon jäseniä. Tämä voi johtua siitä, että virassa olevia sitovat tiukat salassapitovelvollisuudet, joiden seurauksia kukaan ei halua uhmata, koska ei ole pakko. Jos tällainen globaali sopimus asian salaamisesta on olemassa, sille on vaikea tehdä mitään (elämä ei ole toimintaelokuva). Maallisten johtajien lisäksi voidaan spekuloida, etteivät myöskään uskonnolliset johtajat lajiin katsomatta ole innostuneita ajatuksesta, että kirkkojen uskollisille ylläpitäjille kerrotaan, että maailmankaikkeudessa on muitakin olioita kuin ihmisiä, vaikka pyhät tekstit eivät mainitse asiasta yhtään mitään, ainakaan tiukasti tulkiten. 

On kai kiistämätöntä, että varma tieto Maan ulkopuolisesta elämästä ja sivilisaatiosta horjuttaisi monella tavalla miljardien ihmisten maailmankatsomusta. Toisaalta jos nämä muukalaiset jo ovat täällä, eivätkä tämän enempää vaikuta asioihin, mitä syytä ihmisillä olisi hätääntyä tai järkyttyä? Kaltaiseni uskonnoton skeptikko ainakin ajattelee, että jos niin on, niin sitten on ja lähdetään siitä. Eihän maailma muutenkaan noudata mitään ihmisten odotuksia tai toiveita, me sopeudumme tai häviämme, ei maailmankaikkeus. On silti edelleen mahdollista olla sitä mieltä, että ufot ovat "maallinen" ilmiöjoukko ja viitata kintaalla ulkoavaruudellisille yhteyksille. Todisteita suuntaan tai toiseen ei ole tarjolla sillä lailla, että asiasta voisi tehdä tieteellisesti kestävän päätelmän. Itse aion jatkossakin pitää jalat tiukasti maassa, mutta mielen avoimena.