Älä äänestä tätä miestä valtaan

Olihan tämä kirja luettava ihan poliittisen yleissivistyksen vuoksi. Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmen kirja Jussi Halla-aho : Epävirallinen elämäkerta (Into 2020) ei ole lintu tai kala, vaan jonkinlainen yritys piirtää yleiskuvaa keskeneräisestä yrityksestä päästä yksinvaltiaaksi. Nurmi harrastaa Halla-ahon jyrkimpien näkemysten kriittistä haastamista, mutta loppujen lopuksi hän jänistää ja jättää johtopäätösten tekemisen muka lukijalle. Todellisuudessa hän ei uskalla peukuttaa kumpaankaan suuntaan. Ei niin, että välttämättä pitäisikään, mutta melkoinen pettymys hänen ympäripyöreä paketointinsa lopussa on. 

Sitä ei käy kiistäminen, että Nurmi on tehnyt muutakin kuin nojaillut työhuoneessaan tuolinselkään ja naputellut vain yleisesti tunnettuja tosiasioita. Osa kirjaan tietoja antaneista ei ole halunnut nimeään julki, ja juuri näiltä tulevat yleensä tekstin kovimmat arviot kohteesta. Hyvä onkin, että Nurmi antaa edes nimettömien todistajien olla skeptisiä, sillä kirjoittaja itse taitaa pelätä Halla-ahon kostoa. Tai pikemminkin Halla-ahon kiihkeiden kannattajien reaktioita. Niin tai näin, Lauri Nurmi on kaivanut taustatietoa kiitettävästi, ainakin sen näkökulmasta, joka uskoo Jussi Halla-ahon elämänvaiheiden selittävän hänen merkillistä vihantäyteisyyttään. 

Todellisuudessa näin ei käy. Nurmi ei juurikaan tee johtopäätöksiä koulukiusaamisen tai elämän takaiskujen vaikutuksesta. Halla-ahosta vain tulee yhtäkkiä äärioikeistolaisia asenteita harrastava nuori. Ainakaan minä en löytänyt Nurmen tekstistä osuutta, joka edes yrittäisi selittää, miksi yläluokkaisesta taustasta tuleva Halla-aho vihaa niin pohjattomasti paitsi kommunisteja (sen vielä voi ymmärtää), myös muslimeja, juutalaisia ja "tummanvärisiä" ihmisiä ylipäätään. Hän ei nimittäin kasva tällaisten asenteiden keskellä, vaan vaikuttaa omien lähisukulaistensakin mielestä omituiselta jyrkkine kantoineen ja antipatioineen.

* * *

Tavallaan onkin yhdentekevää, mikä ehkä selittäisi Jussi Halla-ahon omaksuman ideologian, jolla ei ole selkeää nimeä, mutta joka selkeästi kumpuaa ksenofobiasta, muukalaisvihasta. Oli syy mikä tahansa, Halla-aho on kävelevä ja pyöräilevä paradoksi. Erittäin epähumaani humanisti, joka suhtautuu hellästi sisäpiirin (perheen) jäseniin, mutta erittäin tylysti ulkopiiriläisiin. Sivistynyt ja kouluttautunut, selvästi älykäs ja psykologisestikin tarkkanäköinen poliitikko näkee maailman ikivanhan klaaniajattelun kautta ja pitää oman klaaninsa ja sen suojamuurin ("länsimainen liberaali demokratia") säilymistä aidosti elämän ja kuoleman kysymyksenä. Siihen ei ole vastauksena "rauhanomainen rinnakkainelo", siihen on vastauksena vain voitto tai tuho.

Minut tämä kirja vakuutti - ehkä tahattomasti - siitä, ettei Jussi Halla-aho halua valtaa. Hän haluaa vallan. 

Jussi Halla-aholle ei riitä siivu valtaa, kuten useimmille muille, koska sillä siivulla ei edes lähiympäristöä saa juuri siihen kuntoon, joka kelpaa ja riittää Halla-aholle. Hän on fundamentalisti, jolle ei riitä esimerkiksi "vähemmän maahanmuuttajia". Hän haluaa päästä asemaan, jossa voi sanella ratkaisut itseä kiinnostavissa asioissa. Iso kysymys on, riittäisikö Jussi Halla-aholle se, että hän voi heittää kaikki väärää etnistä alkuperää olevat ihmiset pois Suomesta. Itse arvelen, ettei riittäisi. Jos hän saisi riittävän vallan, sinne mamujen perään lentäisivät myös kaikki säälillä maailmaa hoitavat, "suvaitsevaisto" tietysti, ja loppujen lopuksi sama letka, joka ärsytti olemassaolollaan myös Adolf Hitleriä. Kun Lauri Nurmi pohdiskelee ääneen, olisiko Jussi Halla-aho poliitikonuransa myöten tullut maltillisemmaksi, anonyymit sukulaiset varoittavat, että ei ole, hän vain osaa kätkeä paremmin halunsa piiskata neekereitä.

* * *

Mitä perussuomalaisiin puolueena tulee, Lauri Nurmi antaa Halla-ahon toistaa keskeistä ideaansa. Puolue ei ole itsetarkoitus, se on väline. Timo Soinin pykäämä puolue on vain väline, jonka avulla Suomen Sisun natsihenkiset kiihkoilijat ovat voineet päästä esiin valtakunnanpolitiikassa. Halla-ahon poliittinen oivallus on ollut, että osan ihmisistä saa kannattamaan jyrkän äärioikeistolaista linjaa, kun heille  heittää näkökentän täyttävän ja sumentavan puruluun, tässä tapauksessa maahanmuuton. Ilman tuota puruluuta perussuomalaiset olisivat viiden prosentin puolue, jos sitäkään. Perussuomalaisten vennamolaista perintöä Halla-aho tuskin vaivautuu edes ajattelemaan. Se on unohdettu ja kuopattu jo ajat sitten.

Jostain syystä Nurmi ei pohdi millään tavalla kysymystä siitä, miksi tai miten Halla-aho sietää esimerkiksi eduskuntaryhmässään ihmisiä, joiden silkka julkinen typeryys luo persuista koko ajan kielteistä mielikuvaa. Halla-aho itsehän on ns. älykkö, vaikka sortuukin toistuvasti alatyyliseen ivaan somessa. Ehkä on niin, että päästäkseen tavoittelemaan valtaa Halla-ahon on siedettävä ääniä kerääviä toopeja, sen verran vaikeata äänestämisen ohjailu kuitenkin on. Mutta kokeeko Halla-aho jonkinlaisena uhkana nämä eduskunnan jullit? Lienee selvää, etteivät ihan kaikki halua polvistua "Mestarin" jalkojen juureen, koska pitävät itseään luomakunnan huippuyksilöinä, Tätä puolta ei Nurmen kirjassa ole, koska hän on jättänyt kaikki avustajat, jopa Matti Putkosen, tarinan ulkopuolelle.

Lauri Nurmi ei varovaisena miehenä halua "ottaa kantaa" eli valita puoltaan, vaan jättää sen lukijan tehtäväksi. Minäpä sitten teen kuten Nurmi käskee ja esitän oman kantani. Nähdäkseni Jussi Halla-aho on ideologinen fundamentalisti, kansallisoikeistolainen ääriajattelija, jonka yhtäläisyydet Adolf Hitlerin kanssa ovat suuremmat kuin heidän eronsa. Kuten Hitler, Halla-aho ei tavoittele poliittista johtajuutta, vaan yksinvaltaa. Hän ei tavoittele yhteistyötä esimerkiksi Kokoomuksen kanssa, koska siinä joutuisi tekemään kompromisseja. En tiedä, miten Halla-aho itse kuvittelee yksinvaltiuden avautuvan. Tuskin hän kuitenkaan uskoo Suomen Sisun porukan voivan lumota äänestäjät taakseen yli 50 % osuudella. Ehkä hän toivoo salaa valtavaa maahanmuuttovyöryä tai jotain muuta poikkeustilaa, jonka vallitessa voisi yrittää vallan keskitystä.

Ääni perussuomalaiselle ehdokkaalle on tänä päivänä ääni Jussi Halla-ahon pyrkimykselle yksinvaltaan. Jos muuta kuvittelee, erehtyy pahemman kerran - mutta sitä emme toivottavasti joudu kokemaan. Äänestämällä tämän pitäisi hoitua.