Taleban 2.0 ymmärsi, tuli ja voitti

Läntisen median seuraajilla on nyt suuria vaikeuksia yrittää ymmärtää, miksi aivan toisenlaisia arvoja ajava ja niitä tarvittaessa brutaalilla väkivallalla toteuttava Taleban-liike kykeni ottamaan Afganistanin alueen haltuunsa heti, kun Yhdysvallat ilmoitti vetäytyvänsä maasta. Prosessista sai sellaisen kuvan, että afgaanit ovat kaikki nämä vuodet vain odottaneet länsimaisten miehitysjoukkojen poistumista ja kun tilalle on ollut tarjolla vain Taleban, se on saanut kansalaisten riittävän enemmistön tuen taakseen. Kuva taitaa olla todellinen, realistinen ja vääristämätön. Yhdysvallat on miehittänyt Afganistania kaksi vuosikymmentä, terrorisoinut Talebanin vastaisen sodan nimissä siviiliväestöä pommituksin, vangitsemisin, kidutuksin ja jatkuvan pelon voimalla. Yhdysvaltain joukkoja vihataan aivan kuten vihattiin Neuvostoliiton joukkoja muutama vuosikymmen aikaisemmin.

Kiistämättä ja epäilemättä Afganistanin miehitys takasi naisille lyhyen tasa-arvoa muistuttaneen välitilan. Yksi sukupolvi ehti oppia ajattelemaan, että myös naisella voi olla ihmisarvo, vaikka oman uskonnon ja klaanikulttuurin perinteiden mukaan mies johtaa kaikkea ja päättää kaikesta. On ennenaikaista ennustaa, muuttaako tämä kokemus Afganistanin historiaa pysyvästi, vai pyyhkiikö uusi misogynian aalto kaikki muistot toisenlaisesta todellisuudesta. Mutta aivan kuten Taleban 2.0 on varmasti joiltain osin eri asia kuin se entinen, myöskään Afganistanin väestö ei ole sama kuin Talebanin aiemman hallintakauden alkaessa. Emme vielä tiedä, mitä uuden hallinnon ilmoitus naisten oikeuksista šaria-lain puitteissa merkitsee. Uskonnollinen poliisi on ainakin jo palannut kaduille.

Yhdysvaltain miehityshallinnon suosiota ei ole lisännyt se kiistämätön tosiasia, että se on sallinut vahvasti korruptoituneen nukkehallituksen toimia Afganistanin virallisena edustajana. Talebanilla on vahva maine korruptoitumattomana voimana, joka kaikessa raakuudessaan on ollut johdonmukainen ja luotettava. Ne ihmiset, jotka eivät ole päässeet hyötymään miehityshallinnon jakamasta korruptiorahasta, voivat nähdä Talebanissa juuri sen vapauttajan, jollaisena USA:n joukot ovat propagandassa halunneet esiintyä. Miehityksen aika ei ole merkinnyt tavallisten afgaanien elintason merkittävää nousua, korruptioraha on hyödyttänyt vain harvoja, kuten sillä on tapana hyödyttää ajasta ja paikasta riippumatta.

* * *

Yhdysvaltain hallinnon rakentama kuva afgaaninaisia ja lapsia pelastavista kansainvälisistä miehitysjoukoista on mennyt varsin tehokkaasti läpi. Itse asiassa naisten asemasta on onnistuttu tekemään Talebanin vastaisen toiminnan keskeinen symboli. Myös Suomen osallistumista Yhdysvaltain miehityshallinnon tukemiseen on perusteltu lähinnä humanitäärisillä perusteilla. Nyt on edessä hetki, jolloin on pakko kysyä, oliko se peruste riittävä, oliko tuo tuki järkevä edes tiukasti rajattuna. Minusta näyttää vahvasti siltä, että meitä suomalaisia on käytetty hyväksi. Ei siksi, että humanitääriset syyt ovat huonoja syitä vaan siksi, että Yhdysvallat ei miehittänyt Afganistania tehdäkseen naisista tasa-arvoisia. Se ei syytänyt miljardeja dollareita humanitäärisistä vaan suurvallan sotilas- ja energiastrategisista eduista kumpuavista syistä.

Afganistan on geopoliittisesti merkittävässä asemassa. Sillä on yhteistä rajaa Kiinan, Iranin ja viiden "stanin" kanssa (Pakistan, Turkmenistan, Uzbekistan, Tadžikistan ja Kirgisia). Kahdella rajanaapurilla on jo ydinase, ainakin myös Iran haluaisi sellaisen (koska Israelillakin sellainen on). Afganistan on kahden Suomen kokoinen, mutta vaikka suuri osa maasta on asuinkelvotonta vuoristoa, väkiluku melkein 40 miljoonaa. Maan läpi kulkee strategisesti tärkeitä reittejä, eikä rooli maailman suurimpana oopiumin tuottajana ole sekään merkityksetön. Maassa on runsaat malmivarat, joiden hyödyntäminen on jatkuvan sotatilan takia ollut kuitenkin vähäistä. Myöskään öljy- ja kaasuvarantoja ei ole päästy vielä kunnolla hyödyntämään. Afganistan on houkutteleva rutiköyhäksi maaksi. Pelkästään litiummalmin määrä tekee siitä potentiaalisesti upporikkaan.

Afganistanin suurin ongelma ei ole kiihkoislamilaisuus, vaikka siltä voi jyrkkää šaria-tulkintaa soveltavan Talebanin takia näyttää. Suurin ongelma on siinä, ettei Afganistania tavallaan ole edes olemassa. Se on enemmän siirtomaavalloittajan kuvitteellinen toive maasta, jonka voisi sellaisenaan valloittaa ja hallita. Reaalimaailmassa Afganistanin muodostavat hyvin itsenäiset ja riippumattomasti hallitut heimot tai klaanit. Alle puolet asukkaista ovat etnisesti afgaaneja eli pataaneja, suuria vähemmistöjä ovat tadžikit, uzbekit ja turkmeenit. Vain puolet puhuu daria, paštu on äidinkieli 35 %:lla ja turkkilaisia kieliä puhuu 11 %. On epätodennäköistä, että monikaan kokee itseään varsinaisesti "afgaaniksi".

* * *

Kuinka kauhuissaan Talebanin voitosta pitäisi nyt olla? Muille kuin kiihkomielisille sunnimuslimimiehille koittavat epäilemättä kovat ajat. On silti mahdollista, että Taleban 2.0 on opiskellut kansainvälisen kaupan perusteita ja välttää voitonhuuman laannuttua ratkaisuja, jotka sulkevat siltä tuottavan kaupankäynnin ovet. Talous ei järjesty mullahien käskyillä. Talebanin johto ei koostu uskonnollisista idiooteista. Vahvaa sisäistä oppositiota ei taida olla, joten siviilien kovasti kaipaama rauhan aika voi olla myös Talebanille tärkeä hallinnan apu. Taleban on nyt alueella suvereeni sotilaallinen voima, jonka asemaa vahvistaa Yhdysvaltojen täydellinen sotilaallinen tappio, joka muistuttaa kovasti Vietnamissa kärsittyä tappiota. Miehitys on ohi ja sen sai loppumaan Taleban, Sitä ei mikään määrää vastapropagandaa pysty kiistämään.

Itse en usko, että myöskään naisten kaltoinkohtelu saavuttaa samoja mittoja kuin Taleban 1.0:n aikana. Liikkeen piirissä on varmasti pantu merkille, että oli se heidän mielestään ymmärrettävää tai ei, naisten (ja lasten) huono kohtelu sai ns. lännen kääntymään jyrkästi sekä Talebania että siihen liitettyä jihadistista islaminuskoa vastaan. Varmasti löytyy miehiä, jotka ovat valmiit vaikka aloittamaan maailmansodan naisten alistamisen jatkamiseksi, mutta ehkä he eivät enää edusta päälinjaa. Jos Talebanin johdossa piitataan länsimaitten reaktioista - tästä nyt ei ole vielä mitään takeita -, ainakin julkisuudesta tullaan naisten huono kohtelu pitämään pääosin poissa. Toisaalta, jos läntinen "äärifeministinen" kritiikki nousee pääosaan, Talebanille lienee helpointa olla piittaamatta siitä tai pahimmassa tapauksessa kostaa se oman maan naisväestölle.

Malttia perätään yleensä eniten silloin, kun oma valta on uhattuna. Talebanilla ei ainakaan lyhyellä tähtäyksellä ole sotilaallisesti pelättävää (Kiina on ottanut suorastaan leppoisan asenteen, vaikka uiguurien kohtelu tuskin ilahduttaa uskonnollisesti virittyneitä Taleban-miehiä). Se on nujertanut maailman mahtavimman sotilasvallan ja hallitsee Afganistanin juridista aluetta pääosin hyvin selkeästi. Vähäistä sisällissotimista lienee odotettavissa, mutta muun maailman on nyt hyväksyttävä se, että Afganistanin islamilainen emiraatti on olemassa. Kuinka paljon se on ollut Taleban-liikkeen osaamista, kuinka paljon Yhdysvaltain ylimielisen miehityshallinnon surkeutta, jää nähtäväksi. Kauppaa voivat käydä vain halukkaat osapuolet. Humanitäärisestä näkökulmasta katsoen lienee silti selvää, ettei Afganistan ole turvallinen maa kenellekään, joka ei jaa Talebanien arvoja. Tämän tulee näkyä myös Suomen ulkomaalaispolitiikassa.