Fasismin houkutuksesta

Miksi niin monessa maailman maassa historiallisen fasismin henkiset perilliset ovat nousseet julkisuuteen ja saavat avointa tukea paitsi muodollisestikin äärioikeistolaisilta toimijoilta, myös fasismiyhteyden kiistäviltä kuten Donald Trumpilta tai Jussi Halla-aholta? Onko kyseessä oikeiston uusi strateginen linjaus vai taisteleeko uusfasismi perinteisen oikeiston kanssa vallasta? Jos katsoo Yhdysvaltoja ja Suomea, on lähes pakko todeta, että mistään taistelusta ei voi puhua, fasismi on omaksuttu työkalupakkiin myös aiemmin maltillisessa oikeistossa.

En itse usko, että Suomessa Perussuomalaisten gallup-kannatusluvut kertovat joka neljännen äänestysikäisen kannattavan fasismia. Mutta jotain houkutusta PS:n viestissä on, eikä siihen houkutukseen ole oikeutta suhtautua vähätellen. Oli vain muutamasta kymmenestä tuhannesta äänestä - tai muutamasta viikosta - kiinni, ettei Halla-ahosta tullut hallituksen muodostajaa. Tälläkin hetkellä meillä on ns. punamultahallitus vain niin kauan kun Keskustan päättäjät pelkäävät uusia vaaleja. Aatteellisestihan hallituksen ääripäät ovat varsin kaukana toisistaan.

Timo Soinin aikana PS flirttaili satunnaisesti uusnatsien ja fasististen liikkeiden kanssa, mutta puoluejohto oli selvästi kiusaantunut kuvista, joissa joku Olli Immonen tepastelee tunnettujen uusnatsien seurassa. Aina silloin tällöin Soini todisteli asiaa heittämällä puolueesta jonkun James Hirvisaaren kaltaisen ekstremistin. Halla-ahon puolueessa moiseen ei ole enää ollut tarvetta. Vaikka Halla-aho itse kertoo eronneensa Suomen Sisusta, puolueella ei ole enää mitään tarvetta hajurakoon "kansallismielisiin" ääriliikkeisiin päin. Syykin on selvä: ääriliikkeiden kannattajille vain Perussuomalaiset on riittävän fasistinen puolue.

* * *

Olen vuosien mittaan kiistellyt ihmisten kanssa siitä, onko Jussi Halla-ahoa syytä pitää nuivaksi tekeytyväksi pikkuhitleriksi, joka vain odottaa tilaisuuttaan. Halla-ahon tyylinä on ollut vetäytyä ylimielisesti sivuun ja jättää muut pohdiskelemaan. Tälläkin tyylillä on puolueen kannatus noussut huippulukemiin. Halla-ahon pakkomielteinen suhtautuminen islamiin ja maahanmuuttoon ei tietenkään estä häntä olemasta sisimmässään palavasieluinen fasisti. Mutta onko PS:n puheenjohtaja aidosti kiinnostunut vallasta vai pelkästään yksinvallasta? Kaikkea vastuuta Halla-aho ainakin kaihtaa, hän ei ota vastuuta edes omista sanomisistaan, puolueen ratkaisuista nyt puhumattakaan.

Itse arvelen, että Halla-ahoa ei kiinnosta ns. parlamentaarinen valta vähimmässäkään määrin. Sehän edellyttää yhteistyötä, neuvotteluja, kompromisseja ja ennen muuta joistakin omista tavoitteista tinkimistä. Sen sijaan Halla-aho olisi todennäköisesti hyvin kiinnostunut yksinvallasta eli tilanteesta, jossa voi ilman kompromisseja toteuttaa ideologisesti viritettyjä suunnitelmia ja "korjauksia". Suomessa tällaiseen asemaan pääseminen edellyttäisi yli 50 %:n vaalikannatusta ja sen lisäksi hyviä suhteita poliisiin, rajavartiolaitokseen ja armeijaan. Näitä suhteita Halla-aho tarvitsisi, koska hänellä ei ole Hitlerin SA-joukkojen kaltaista öykkäriarmeijaa. Soldiers of Odin herättää useimmissa suomalaisissa lähinnä ärtynyttä myötähäpeää. Pikaista muutosta tähän ei ole näköpiirissä.

Todennäköisesti Halla-ahon suunnitelmissa parlamentaarinen vastuu ja yhteistyö ovat epätoivottavia ilmiöitä. Yleensä valtaan ja vastuuseen pääseminen sulattaa ns. gallupkannatuksesta kaiken ylimääräinen ja jäljelle jäävät vain ideologisesti kovimmat kannattajat. Heitä on todennäköisesti edelleen niin vähän, ettei mikään fasistinen vallankaappaus ole mahdollinen. PS:n kannattajia nimittäin houkuttanee eniten lupaus ikävien ilmiöiden korjaamisesta tai poispyyhkimisestä, ei Suomen muuttuminen fasistiseksi.

* * *

Jos Halla-ahon gallupkannatus sikiää yleisen tyytymättömyyden lisäksi vahvan johtajan kaipuusta, mitä PS:lla on tarjota? Kun seuraa puolueen kansanedustajien julkisia möläytyksiä, voi kyllä nähdä kaikuja natsijohtajien typerimmistä maneereista. Mutta pystyisikö kukaan puolueessa olemaan vahva johtaja, joka ottaa myös vastuun päätöksistään? Itse en tällaista potentiaalia näe. Halla-aho on tyypillinen sivusta lankoja nykivä eminenssi, jonka kuivannuiva ja pilkallinen kirjoitustapa ei toimi puheessa ilman erinomaista ulosantia. Sitähän Halla-aholla ei tunnetusti ole edes sekatyömies Putkosen verran.

Kaipaako PS:n puolueväki fasistista johtajaa ja yksinvaltaa Suomeen? Luultavasti suurimmalle enemmistölle riittäisi, että maahanmuutto estetään, homot pidetään poissa televisiosta ja porukka saa jatkaa epäterveellisiä elämäntapojaan myös jatkossa. Suomessa aktiivisia kiihkoilijoita on aina ollut kourallinen ja vastapainona hitaita, laiskoja ja mukavuudenhaluisia arvokonservatiiveja ison voimistelusalillisen verran. Kyllä Halla-aho tajuaa, että kansallismielinen kiihkoilu ei ole erityisen suosittu urheilulaji hyvinvoivassa Suomessa.

Fasismin houkutuksen suurin uhka liittyy ympäröivän maailman epävarmuuden kasvuun. Miljoonat ympäristöpakolaiset voisivat suistaa hitaan suomalaisenkin antamaan valtuudet fyyrerille, joka lupaa pitää Suomen suomalaisena eli muusta maailmasta erillään olevana lintukotona. Vaikka lupaus on katteeton, on se ihana valhe karun todellisuuden rinnalla. Aivan kuten Boris Johnsonin brexit tai Trumpin MAGA-maailma. Yksinvaltaan pyrkivälle katteeton lupaus on turvallinen konsti. Jos siihen diktaattorin valtaan pääsee käsiksi, kukaan ei enää uskalla kysyä lupausten perään. Siksi peli täytyykin viheltää poikki ajoissa.

   

Tämä Hikipedian photoshopattu kuva Halla-ahosta natsiunivormussa on häijyä poliittista propagandaa. Lainaan sen tähän pelkästään blogin teeman takia. Itse en usko, että Halla-ahosta olisi ollut Hitleriksi, Göbbelsiksi tai Himmleriksi. Mutta onhan se mahdollista, että hän 1930-luvulla olisi kuitenkin ryhtynyt Saksan kansallissosialistisen puolueen innokkaaksi jäseneksi. Oikeanpuoleinen kuva näyttää Jussi Halla-ahon ilman photoshoppailua, tosin olen rajannut Päivi Tuovisen oivaa kuvaa tasapainon takia.