Tiittulan teksti on avoimen yksipuolista, puolustuksella ei ole juuri suunvuoroa. Kauhean analyyttiseksikään kirja ei muodostu, vaikka se otsikkoaan myöten pyrkii näkemään Trumpin hallinnossa jonkinlaisen jatkumon äärioikeiston muille muodoilla kuten Ku Klux Klanille. Lähinnä Tiittula vyöryttää sivu sivun jälkeen kuvauksia siitä, miten oikeisto on sekä radikalisoitunut että yhdistänyt voimansa palvontaa lähenevällä ryhmittymisellä Donald Trumpin kaoottisen, systemaattisesti valehtelevan, lakeja ja mediaa halveksivan hallinnon tueksi.
Vähänkin vasemmistolaisittain ajattelevalle Tiittulan kirja on masentavaa luettavaa, mutta toivon mukaan myös ns. maltillisen oikeiston puolella tunnetaan huolta niistä seurauksista, joita trumpistisella ajattelutavalla on ympäri maailmaa. Kysymyshän ei ole pelkästään populismista, joka on ikivanha politiikan ilmiö. Kysymys on populismin ja häikäilemättömän fasistisen vallantavoittelun liitosta, joka näyttää muuttaneen Yhdysvaltain poliittisen maiseman perusteellisesti vain muutamassa vuodessa. Tätä muutosta Tiittula kuvaa selkeästi ja ymmärrettävällä tavalla. Yhdysvalloissa asuvana kirjoittajan näkökulma on yksityiskohdissa tarkempi kuin täältä valtameren toiselta puolelta.
* * *
Kirjan pääosin vastaamatta jäävä ydinkysymys on, miten konservatiivisesta, mutta yleensä pragmaattisesta republikaanipuolueesta on muutamassa vuodessa tullut Trumpille typeryyteen asti uskollinen tukijoukko, josta ei nouse kuin satunnaisesti vaimea kriittinen ääni (varsinkin kun John McCain on nyt kuollut), vaikka presidentin käytös muuttuu koko ajan holtittomammaksi ja demokratiaa halveksivammaksi. Tiittula viittaa Trumpin taitavuuteen ja häikäilemättömyyteen, jollaiseen edes politiikan ammattilaiset eivät ole tottuneet. Trumpin rahoittajista Tiittula ei valitettavasti kerro mitään, ei myöskään maansisäisistä etnisistä liittolaisryhmistä, kuten juutalaislobbystä. Uskonnolliset tukijoukot kirja erittelee paremmin.
Tiittulalla ei tosiaankaan ole selitystä sille, miten ja miksi Trumpiin avoimen halveksivasti esivaaleissa suhtautunut puoluekoneisto on kääntänyt takkinsa oikein kunnolla ja tekee nyt kiltistä Trumpin haluamaa tukityötä. Yksi selitys on hävityissä välivaaleissa; puolue takertuu Trumpiin, ettei se menettäisi kongressin lisäksi myös senaattia ja presidentin virkaa (korkeimman oikeuden puolue on varmistanut epäeettisellä häikäilemättömyydellä jo aikaisemmin). Vähemmän todennäköinen selitys lähtee siitä, että oikeistossa olisi tapahtunut aito paradigman muutos eli radikalisoituminen Trumpin tyyliin.
Oma käsitykseni on, että Trumpin valintaa tukeneet yritykset ja miljardöörit ovat määränneet republikaanipuolueen tukemaan Trumpia edelleen. Kaikki puolueen edustajat senaatissa ja kongressissa ovat taloudellisesti sidottuja, vaikka eivät luontaisesti jakaisi Trumpin valtaan liittyviä poliittisia pyrkimyksiä. Tuloksena on demokraattien lakiesitysten torjumiseen keskittyvä rintama, joka ei edes yritä tehdä omaa politiikkaansa. Kun korkeimman oikeuden nimitykset ja rikkaimpien verohelpotukset on hoidettu, motiivia ongelmien ratkaisemiseen ei kerta kaikkiaan ole. Senaatin portinvartija Mitch McConnell on avoimesti ilmoittanut, ettei anna yhdenkään demokraattien lakiesityksen edetä senaatissa.
* * *
Tiittula pohdiskelee paljon sitä, merkitseekö Trumpin hallinto maan luisumista avoimesti fasistiseksi valtioksi. Trumpin ja Benito Mussolinin vertailu osoittaa yllättävänkin paljon samankaltaisuutta, vaikka Trumpilla itsellään ei selvästikään ole mitään poliittista agendaa, joka menisi ohi henkilökohtaiseen vaurastumiseen ja vallan lisäämisen yli tai ohi. Tiittula pitää mahdollisena, että vallan menettämisen pelko voi yllyttää yrittämään vallan kaappaamista perinteisiltä instituutioilta. Sokeasti tottelevan kannattajakunnan tuki Trumpilla jo on. Todennäköisesti myös poliisikunta tiukan tullen olisi Trumpin takana. Mutta vaikka Trump itse mahtailee armeijayhteyksillään, ei ole ollenkaan varmaa, että armeijan kaikki haarat asettuisivat poikkeustilanteessa Trumpin tueksi. Salaiset tiedusteluorganisaatiot ovat nekin melkoinen kysymysmerkki.
Itse näen Trumpin enemmän tyypillisenä mafian capona, häikäilemättömänä pullistelijana, joka kuitenkin on viime kädessä riippuvainen itsensä yläpuolella olevista näkymättömistä vallanpitäjistä. Trumpin ongelma on, että presidentin toimikausi on vain neljä vuotta ja kun toimikausi on ohi, sitä ollaan taas ihan tavallisia pulliaisia. Ainoa ratkaisu on toimikausi, joka ei koskaan pääty. Näinhän on myös mafiosoilla; sitä joko on luotettu ja vallassa omalla alueellaan, tai sitten on finito. Trump tietää, että ilman presidentin virkaa hänet tuomitaan vankilaan monista ei rikoksista.
Trumpin heikkous uskottavana fasistisen vallan kaappaajana ja diktaattorina on hänen hedonistinen persoonansa. Trump haluaa kyllä alaistensa pokkurointia, katteetonta ihailua ja imartelua, mutta tuskin hänellä on päättäväisyyttä ja keskittymiskykyä sitä hankkia ilman muodollista asemaa. Jos valitsijat tai rahoittajat vetävät tukensa pois, Trump on tyhjän päällä. Hänestä ei kerta kaikkiaan ole edes Il Duce Mussolinin kaltaiseksi tilapäädiktaattoriksi. Kaiken mahtailunsa keskellä Trump on itse asiassa varsin avuton; faktoista tietämätön, käytännössä lukutaidoton yhden valheita syytävän televisiokanavan seuraaja, joka suhtautuu alaisiinsa ja liittolaisiinsa mafiajohtajan tapaan. Mutta jos fasistiselle USA:lle tarvitaan näköisdiktaattoria, siihen virkaan Trump kyllä soveltuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.