Kolonialismi ei ole ohi

Dosentti Antti Kujala on tarttunut monitahoiseen haasteeseen kirjallaan Kivenmurskaajat : Kolonialismin historia (Atena 2019). Jos haluaa vastata alaotsikon lupaukseen, pitää käsitellä valtava määrä tapahtumia globaalista ja paikallisesta näkökulmasta, tehdä yhteenvetoa kolonialismin keskeisistä piirteistä ja taustatekijöistä sekä tietenkin arvioida kysymystä siitä, onko kolonialismi taakse jäänyt surullinen luku ihminen historiassa vai onko se vain muuttanut muotoaan.

Mielestäni Kujala on tehnyt kunnioitettavan määrän työtä ja kerännyt suomalaisille lukijoille mittavan tietopaketin kolonialismista ilmiönä ja käytännön tapahtumina. Tästä huolimatta Kivenmurskaajat on ongelmallinen julkaisu ainakin sille, joka odottaa tarkkaan punnittuja ja kiteytyneitä yhteenvetoja. Lähdeluettelo ja viitteet vievät yli 50 sivua, mutta en pitkään asiaa mietittyänikään oikein hahmota Kujalan sisäistä logiikkaa, joka on yhdistelmä maantieteellistä ja kronologista lähestymistapaa. Juuri minkäänlaista yleisestä yksityiseen tai toisin päin etenevää analyysiä en kyennyt kirjasta löytämään.

Ainakin tässä tapauksessa Antti Kujalan kyky popularisoida monimutkainen ilmiö viattomalle lukijalle ei vakuuta. Vaikka yksittäiset luvut, kappaleet ja lauseet todistavat aihepiirin laajasta tuntemuksesta ja myös itsenäisestä analyysistä, Kivenmurskaajat on enemmän akateeminen meriittitutkimus kuin tavalliselle historiasta ja yhteiskunnasta kiinnostuneelle lukijalle sopiva yhteenveto. Informaatiota on valtavasti, mutta esitystapa eli tapahtumien kronikointi nopeasti maasta ja ajasta toiseen hyppien on lukijalle epäkiitollinen. Jos kustannustoimittaja on yrittänyt tiivistää tekstiä tai lisätä sen hahmottumista, hirveän hyvin ei valitettavasti ole onnistuttu.

* * *

Kujalalle voi antaa kiitokset siitä, ettei hän edes yritä silotella kolonialismin raadollista perusmotivaatiota eli siirtomaan asukkaiden ja luonnonvarojen hyödyntämistä emämaan toimijoiden parhaaksi. Kujala näkee selkeästi kolonialismin ja nousevan kapitalismin yhteyden, vaikkei sitä käsitteellisesti korostakaan. Kirjoittaja ei myöskään peittele sitä näkemystään, että kolonialismi on tarkoittanut aina ja kaikkialla alkuperäisväestön brutaalia kohtelua, aktiivista rasismia ja pahimmillaan kansanmurhaksi tulkittavaa väkivaltaa. Kujala kuitenkin edellyttää lukijan jo valmiiksi tuntevan kapitalismin historiaa ja vaiheita Euroopan maissa, joten yhteys voi jäädä hiukan abstraktille tasolle. Lakonisesti Kujala kyllä noteeraa, kuinka sen ja sen siirtomaan nettovaikutus emämaan taloudelle oli milloin hyvin plussalla, milloin suorastaan miinuksella. Tätä kapitalismianalyysiä olisi ollut hyvä syventää, koska se eri kolonialistimaiden kohdalla ilmeni hiukan eri tavoin.

Kujala on rajannut kirjansa käsittelemään lähinnä Euroopan maiden ja Japanin siirtomaavalloituksia. Yhdysvallat ja Venäjä/Neuvostoliitto on jätetty pääosin käsittelemättä, koska kirjoittaja ei pidä kumpaakaan aitona siirtomaavaltana. Venäjän laajentuminen kohdistui vain raja-alueisiin ja Yhdysvaltojen myöhäinen mukaantulo ja menetelmien erilaisuus tekevät siitä varsin erilaisen isännän kuin perinteisistä Euroopan maista. Ehkä hiukan väkisin Kujala on halunnut muistuttaa suomalaisia siitä, että vaikka Suomi ei ole koskaan omistanut siirtomaita, suomalaisia on ollut muiden maiden palveluksessa siirtomaita alistamassa. Sitä ainoaa todellista tilannetta, jolloin Suomi oli hankkimassa itselleen siirtomaata eli jatkosotaa, Kujala ei ole määritellyt kirjansa aihepiiriin kuuluvaksi.

Kujalan perusteellinen ja paikoitellen suorastaan puuduttava faktojen latelu muistuttaa lukijaa siitä, että vaikka kaikilla kolonialismiin ryhtyneillä valtioilla on paljon yhteisiä taka-ajatuksia, menetelmiä ja tavoitteita, käytännön tasolla toimintatavat olivat yllättävänkin erilaisia. Ei niin, etteikö alkuperäisväestöön olisi aina ja kaikkialla suhtauduttu brutaalilla ylimielisyydellä, vaan niin, että osaa kiinnosti ensi sijassa taloudellinen hyödyntäminen, toisia myös imperialistinen kansallisen vallan levittäminen maapallon eri osiin. Espanjalaiset halusivat kiihkeästi pakkokäännyttää alistamansa kansat roomalaiskatoliseen uskoon, brittejä uskonto ei kiinnostanut vähäisessäkään määrin. Pahuuden toteuttamiseen oli monia tapoja.

* * *

Kujala ei suoraan vastaa kysymykseen siitä, onko kolonialismi mennyttä historiaa vai jatkuuko se edelleen. Rivien välistä ja hiukan itse tekstistäkin voi silti päätellä, että tutkijana Kujala ei näe perusteita ajatella, että siirtomaaisännät olisivat irrottaneet otteensa entisistä omistuksistaan. Vaikka siirtomaat ovat muodollisesti itsenäistyneet, varsinkin Ranska on hyvin herkästi lähettänyt sotilasjoukkojaan Afrikkaan "palauttamaan järjestystä". Kujala myös muistuttaa siitä, ettei kansainvälinen kauppa ja rahoitusmaailma vieläkään kohtele entisiä siirtomaita reilusti vaan reilun kapitalistisen itsekkäästi. Rasismi - joka valkoisen ylivallan muodossa on aina ollut kolonialismin ytimessä - on edelleen voimissaan ja usein hyvin huonosti peiteltyä. Orjakauppakaan ei ole kadonnut, vaan se on muuttanut muotoaan.

"Kolonialismin jättämä perintö on osasyynä monien kolmannen maailman maiden talouskehitykseen ja niissä raivoaviin sotiin." (s. 452) Valitettavasti Kujala ei ole tämänkaltaisia kiteytyksiään avannut kunnon analyyseiksi, ei tässäkään. Vaikka siirtomaavallan perinnössä on jotain pieniä myönteisiäkin elementtejä, pääosin se on ollut tuhoisaa ja on sitä edelleen. Afrikan valtiolliset rajat ja väkivalloin pakotettu "päällikkövaltainen" hallintomalli estävät edelleen maanosan luonnollista kehitystä. Latinalaisen Amerikan maanomistusolot ovat edelleen pääosin siinä tilassa, jonka kolonialismi synnytti. Näennäinen valtiollinen itsenäisyys on ani harvoin merkinnyt aitoa itsenäisyyttä ja tasa-arvoista roolia kansainvälisessä kaupassa ja politiikassa.

Kolonialismin ja kapitalismin yhteen kietoutunutta historiaa ei Suomessa tunneta alkuunkaan riittävän hyvin (en itsekään, tiedän sen mainiosti). Kujalan kirja on tervetullut lisä harvalukuiseen suomenkieliseen joukkoon, mutta sitä ei pidä ajatella viimeisenä sanana tästä aiheesta. Itse kaipaisin sekä brittiläisen että espanjalaisen kolonialismin modernia erityistutkimusta, joka lähtisi liikkeelle yhteiskunnallisesta talouden ja vallan analyysistä. Kolonialismin historian synkeät yksityiskohdat on syytä pitää mielessä, mutta niistä ei aina nouse esiin tärkein opetus: alistamisen ja riistämisen keinovalikoima on laaja eikä valtiollinen itsenäistyminen välttämättä ole kuin mahdollisuuden alku.