Persupuhe

Olen pitkään lykännyt tätä aihetta, koska se aiheuttaa minussa ärtymystä ja kiihtymystä, jonka en toivoisi siirtyvän sanavalintoihin tai tyyliin. En halua provosoitua, saati antaa provosoijalle onnistumisen ilon tunnetta. Mutta kun eduskunnan määrävähemmistö eli toimiva äärioikeisto viime viikolla päätti, että kansanedustaja Juha Mäenpään törkeätä vieraslajipuhetta ei anneta oikeusjärjestelmän arvioitavaksi, päätin omasta puolestani omistaa kokonaisen blogitekstin sen pohtimiseksi, voiko kokonaisen puolueen toiminnan todellakin perustaa rumalle, häijylle ja ilkeälle puhetavalle. 

Heti alkuun huomautus. En väitä, että kaikki Perussuomalaisten edustajat harrastavat huonoa puhetapaa. Useimmat eivät sano mitään, osa osaa puhua asiallisesti. En myöskään väitä, että huonotapaisia on vain perussuomalaisissa. Näyttää kuitenkin pahasti siltä, että vain sen puolueen kansanedustajat ovat toistuvasti huonoina esimerkkeinä sekä virallisissa yhteyksissä että some-viestinnässä. Muitten puolueitten edustajien puhumisia ei juuri ole tarvinnut ruotia, mitä nyt Päivi Räsäsen uskonnollinen kiihkoilu synnyttää silloin tällöin tasa-arvon näkökulmasta varsin tylyä tekstiä.

Kun Timo Soini johti perussuomalaisia, hän sieti varsin pitkälle äärioikeistolaista uhoilua, mutta laittoi kuitenkin James Hirvisaaren ulos, kun tämä kaveerasi liian näkyvästi natsitervehdyksen eduskunnassa tehneet Seppo Lehdon kanssa. Soini sieti Jussi Halla-ahoa ja tämän kannattajia, koska ei halunnut luopua näiden tuomista lisä-äänistä. Soini ei uskonut etnonationalistisen äärisiiven pystyvän päihittämään itseään. Kuten tiedämme, se oli selkeä virhearvio. Halla-ahon nousu puolueen johtoon ja samalla toteutettu soinilaisten puhdistus tuotti puolueen, jonka johdon kaikki edustajat olivat olleet julkisuudessa levottomien puheittensa kanssa. Ei siis ollut sattumaa, kun Soinin räväkkä, mutta pääosin vitsailusta koostunut päälausekieli muuttui nopeasti tunkkaiseksi persupuheeksi, erityisesti vuoden 2019 vaalien jälkeen, kun eduskuntaan tulvi kokemattomia, mutta itseään täynnä olevia persunousukkaita.

* * *

Persupuheella on kaksi pääominaisuutta, jotka eivät ole normaaleja suomalaisen poliittisen puhetavan perinteessä. Ensinnäkin se lähestyy kaikkia asioita kielteisen kautta. Persupuhe ei kannusta, ymmärrä, tunne empatiaa tai anna anteeksi. Toiseksi se ei tunnista eikä tunnusta häpeää räikeänkään vääristelyn, häijyyden, pilkkaavuuden, kiusaamisen tai törkeän rasististen väitteiden esittämisestä. Tässä sen esikuva on selvästi Donald J. Trump, jonka myötähäpeää liukuhihnalta tuottava törkypuhe ei näytä nolostuttavan Trumpia itseään millään lailla (ei tosin monia hänen kannattajiaankaan). Eräät näkyvästi esillä olevat kansanedustajat ovat selvästi samaa sukua.

Kansanedustaja Jani Mäkelä ei ole joutunut Mäenpään tavoin hankalaan tilanteeseen - ainakaan vielä -, koska hän harrastaa persupuhetta lähinnä somessa. Hänen käytöksensä ainakin Twitterissä, jota itse käytän, on kuitenkin niin noloa kansan edustajaksi valitulle aikuiselle, että olen kahden vaiheilla. Pohdin, voiko se olla harkitun taktista käyttäytymistä eli tietoista provokaatiota oman näkyvyyden lisäämiseksi. Vai onko sittenkin kysymys siitä, että Mäkelä katsoo olevansa niin paljon ylempänä itseään kritisoivia ihmisiä, että hänen alentuva, loukkaava ja usein myös lapsellisen typerä puhetapansa on luontaista, syvältä persoonasta kumpuavaa käytöstä.

Olen päätynyt arveluun, että kyse on ikävästä luonteesta, ei pelisilmästä. Tähän viittaa mm. se, että Mäkelä pilkkaa jatkuvasti suositun Twitter-aktivistin eli venäjänkielisen Dmitri Gurbanovin (Dimmun) suomen kieltä, vaikka syyllistyy itse jatkuvasti kielioppivirheisiin suomessa, joka on kuitenkin hänen oma äidinkielensä. Tällainen sokeus ei viittaa pelkästään koulukiusaajan luonteeseen, vaan myös kyvyttömyyteen eläytyä tuntemuksiin, joita rumasti puhuttelemille ihmisille aiheuttaa. Kun Vasemmistoliiton eduskunta-avustaja Juho Orjala kysyi Mäkelältä, "Tarkoitatko, että pitäisi saada levittää perättömiä ja loukkaavia väitteitä ilman seuraamuksia?", tämä vastasi - oletettavasti tahattoman osuvasti myöntävästi - "Hoidahan palkkarenki hommasi äläkä soita suutasi asioista jotka eivät sinulle kuulu, eikä kysytty." [puuttuvat pilkut ja lopun syntaksivirhe Mäkelän käsistä]. Turha kuvitellakaan, että Mäkelä olisi koskaan pyytänyt anteeksi karkeaa ylimielisyyttään. Sellainen ei kuulu persupuheeseen.

* * *

Luultavasti emme voi syyttää Jussi Halla-ahoa ainakaan kokonaan siitä, että Jani Mäkelä ja eräät muut käyttäytyvät huonosti. On kuitenkin perusteltua syyttää Halla-ahoa persupuheen keksimisestä, luomisesta ja kultivoimisesta. Halla-ahon varhaisten kirjoitusten synnyttämä riemastus hommafoorumeilla näkyy nyt myös siinä, etteivät edes eduskuntaan valitut osaa käyttäytyä siivosti. Halla-aho näytti mallin, eikä ole sanoutunut siitä koskaan irti. Hän yrittää silloin tällöin hillitä höyrypäisimpien töräyttelijöiden aiheuttamia PR-vahinkoja, mutta moitteena on aina vain se, että niistä aiheutuu haittaa puolueelle. Sitä, että hänen aatefalanginsa käytös loukkaa koko ajan sekä vääränvärisiä ja -uskoisia että ihan tavallisia valkoihoisia suomalaisia, Halla-aho ei koskaan pahoittele. Ei pahoittele, koska viesti ei ole hänen mielestään väärä, se on korkeintaan muotoiltu vähemmän onnistuneesti.

Persupuheen ikävin puoli on siinä, että se on hyvin nopeasti otettu arkikäyttöön siinä oikeistolaisessa mediassa, joka päivittäin räksyttää sekä hallituksen että mm. erilaisten vähemmistöjen suojan parantamista vaativien niskassa. Oikeistolehdistö ja Yle antavat persupuheelle legitimiteettiä, arkipäiväistävät loukkaavan puhetavan ja tukevat osaltaan persupuheeseen kuuluvaa maalittamista. Synergia on ilmeinen. Vaikka oikeistomedian ykköspuolue onkin Kokoomus, persujen tukeminen ajaa taktisesti samaa tavoitetta eli jyrkän oikeistolaista hallitusta. Tuki persuille ei välttämättä ole täysin vilpitöntä, mutta asia ei pahemmin kiinnosta ainakaan Halla-ahoa, joka voi tyytyväisenä todeta onnistuneensa ainakin yhdessä tavoitteessa eli suomalaisen poliittisen puhetavan korruptoimisessa. Esimerkiksi "Setä Arkadia" ei Ilta-Sanomien toimittaja Timo Haapala on ottanut puhetapaansa vaikutteita Halla-aholta, vaikka pilkkaa ajoittain myös oppi-isäänsä.

Onko kansanedustajien puhetavalla loppujen lopuksi väliä? Typerä kansanviisaus "ei haukku haavaa tee" ei ole totta. Halveksiva, ilkeä ja pahantahtoinen puhetapa aiheuttaa syviä ja huonosti parantuvia haavoja. Ehkä se on myös Halla-ahon tavoite, hänhän ei näytä rakentavan yhteistyötä vaan tähtäävän yksinvaltaan. Eihän diktaattorin tarvitse piitata alistamiensa ihmisten tuntemuksista. Riittää, että he tottelevat. Mutta medialla ja meillä yksittäisillä ihmisillä on vielä aikaa sanoa kohteliaasti, mutta päättäväisesti: kiitos ei, vihapuheeseen emme suostu. Persupuhehan ei kohtele törkeästi vain perinteisesti rasismin piiriin ajateltuja ihmisiä, vaan ihan ketä tahansa, joka ei ole samalla puolella. Halla-aho tosin ymmärsi jälkijunassa, ettei hänen kannata legitimoida karkeaa naisvihaa, kun äänestäjistä puolet kuitenkin on naisia. Meidän ei-persujen tehtäväksi jää osoittaa, ettei se loppukaan vihapuhe kannata, vaan johtaa puolueen tuhoutumiseen.