GM-vapaa dodo?

Seuraava teksti kuuluu aiheisiin, joita olen pohdiskellut vaan aina jättänyt tuonnemmaksi. Nytkään ei ole mitään käytännöllistä syytä tai pakkoa, mutta kirjaan silti bittimaailmaan ajatuksiani geenimuunneltuun ravintoon liittyvistä kysymyksistä. Taustalla on globaali taistelu siitä, millä tavalla elintarvikkeiksi eli ihmisen syötäväksi päätyviä aineksia saa tai pitää tuottaa. En kajoa uskonnollisperäisiin verenvuodatussääntöihin ja muihin yhtä esoteerisiin juttuihin, vaan keskityn huoleen, jota tunnetaan GM-tuotteita kohtaan.

En itse ole huolissani ainakaan samoista asioista kuin valtaosa lukemieni juttujen perusteella huolta kantavista ihmisistä. Vaikka termi "geenimuuntelu" kuulostaa epämukavalta, se on pohjimmiltaan hyvin arkinen tapahtuma, voisi sanoa suorastaan jokasekuntinen tapahtuma, evoluutioprosessin keskeinen ilmiö. Ainoa merkittävä ero evoluution ja ihmisen toteuttaman geenien muuttamisen välillä on se, että ihmisellä on selkeät tavoitteet, evoluutiosta on tavoitteita turha etsiä, se on puhdasveristä kokeilun ja sattuman leikkiä (ihmisen näkökulmasta).

Kun ihminen räätälöi jonkin vilja- tai perunalajikkeen sietämään paremmin kylmää, kuivuutta tai sienten, hyönteisten ja muiden kiusalaisten synnyttämää painetta, tapahtuu samaa kuin evoluutiossa, mutta paljon nopeammin ja keskittyneemmin. Siinä missä evoluutio tuhlailee valtavasti, ihminen tähtää mahdollisimman suoraviivaiseen yksittäisten ominaisuuksien muuttamiseen haluttuun suuntaan. Tästä näkökulmasta tarkastellen ihmisen muuntelema lajike ei mitenkään poikkea evoluution mutaatioiden kautta toteuttamasta muuntelusta. Meillä tavallisilla kansalaisilla ei ole mitään keinoa erottaa toisistaan luonnon omia ja ihmisen tuottamia muunteluita. GM-lajikkeet eivät hohda pimeässä myrkynvihreinä.

* * *

Joudun pitämään yleistä GM-vastaisuutta höpsisminä, jossa sekoittuvat ennakkoluulot, pelot ja tietämättömyys. Ei ole perusteltua pelätä, että luontoon livahtanut ihmisen muuntelema lajike vääjäämättä johtaisi jonkinlaiseen ekokatastrofiin. Paljon todennäköisempää on, että ihmisen räätälöimä lajike ei pärjää luonnossa ilman ihmisen huolenpitoa, vaikka lajikkeella olisikin jonkin tietyn vainolaisen hyvä sietokyky. En myöskään usko, että ihmisen muuntelema lajike olisi sinänsä ravintoarvoiltaan tai muuten huonompi kuin evoluution tuottamat lajikkeet (jos nyt ihmisen ravinnossa mitään täysin "luonnollista" ainakaan meillä Suomessa enää on). Paljon suurempi syy on pelätä tuotantoeläimiin pumpattavia hormoneja ja antibiootteja, joilla ei ole luonnossa mitään vastinetta.

Täysin huolettomasti ei geeneihin kajoamiseen ole silti syytä suhtautua. Ei siksi, että mutanttihirviöiden synnyttämisen riski olisi paljon teoreettista suurempi, vaan siksi, että ymmärryksemme perintötekijöiden vaikutuksista ovat niin vaillinaiset. Olemme jo joutuneet luopumaan siitä kuvitelmasta, että geenit toimisivat kuin legopalikat: tuonvärinen ja -muotoinen tuonne ja pyörä alkaa pyöriä. Geeniteknologia ja tietämys perimän monimutkaisuudesta etenevät kovaa vauhtia, mutta mihinkään hybrikseen ei ole syytä. Jokseenkin varmaa on, että sitä mitä emme vielä tiedä ja ymmärrä on paljon enemmän kuin sitä, minkä tunnemme ja hallitsemme hyvin. Geenimuuntelun riskit liittyvätkin uskoakseni toimiin, jotka kohdistuvat meille edelleen tuntemattomiin tai selittämättömiin prosesseihin.

Edellä sanotusta ei pidä olettaa, että ymmärtäisin keskimääräistä tavista enemmän geeneistä, geeniteknologioista tai edes biologiasta. Mutta olen ollut havaitsevinani ns. tiedeuskovaisuuden piirissä myös mielestäni katteetonta optimismia, joka ei tavallaan edes hyväksy takaiskujen ja umpikujien mahdollisuutta. Esimerkiksi vahva halu kloonata sukupuuttoon kuolleita lajeja takaisin elävien kirjoihin ei synnytä minussa myötätuntoa. Teoreettisesti ja biologian tutkimuksen näkökulmasta olisi tietysti kiehtovaa, jos joku dodo voitaisiin kloonaamalla saada heräämään henkiin. Mutta jos tällainen kloonattu dodo (Raphus cucullatus) vietäisiin elelemään Mauritiuksen saarelle, se olisi biologisesti nyt vieraslaji. Ei välttämättä vahingollinen, mutta vieraslaji silti ja toimen eettistä pohjaa voisi arvostella.

* * *

Scifi-kirjallisuuden ja -elokuvien synnyttämät mielikuvat kauhistuttavia hirviöitä laboratorioissaan synnyttävistä hulluista tiedemiehistä ovat käytännössä fiktiota. Modernin geeniteknologian harjoittaminen muilta salassa ei liene erityisen todennäköistä, vaikka teoriassa jonkin diktatuurin resursseilla sekä salaaminen että tutkimus voisivatkin olla mahdollisia. Tiedeyhteisöltä täysin salassa tapahtuma tieteellinen eteneminen ei yksinkertaisesti kuulosta uskottavalta kuten ei sekään, että joku hullu diktaattori tuottaisi jossain salaisessa paikassa ylivoimaisia kyborgeja tai ihmistä älykkäämpiä eläimiä.

Itseäni pelottaa enemmän se mahdollisuus, että geeniteknologian tutkimusta ja sovelluksia ohjaa tieteellisen ja yleisen intressin sijasta yksityinen, kaupallinen intressi. Vaarana ei tuolloinkaan ole, että jonkun Monsanton geenimuunneltu maissi nousee kapinaan ihmistä vastaan vaan yksinkertaisesti se, että suuryrityksille tuottoisa lajike syrjäyttää kaikki muut ja synnyttää kaupallisen monopolin lisäksi myös evoluution näkökulmasta harvinaisen geneettisen monopolin (oma keksintö koko sana, tämä ei ole tiedepuhetta). Kaikki mikä uhkaa luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä, on uskoakseni syytä torjua - jos ei muuten niin varmuuden vuoksi.

Itse en vaadi GM-vapaata ruokaa, koska sellaista ei ole olemassa. Jokseenkin kaikki tarjolla oleva ruoka on ihmisen ohjaileman evoluution tuotetta. Mangoista ja guavoista en ole ihan varma, mutta tuskin luonnossa olisi koskaan syntynyt Golden Deliciousia tai muita herkullisen makeita omenalajikkeita. Itsekseen elelleet Andien perunat olisivat luultavasti edelleenkin ihmiselle myrkyllisiä, vaikka varmaan monimuotoisia mukuloita. Ilman ihmisen puuttumista geneettiseen peliin navetoissa ei märehtisi lempeäsilmäisiä nautoja vaan tuplakokoisia, hurjia alkuhärkiä - jotka eivät tietysti navettoihin tyytyisi. Kaikki ympärillämme on geenimuuntelun tulosta, se on evoluution tapa vastata muuttuviin olosuhteisiin. Ihmisen geenisakset voivat tietysti tuottaa inhottaviakin mutaatioita, mutta niinhän käy koko ajan luonnossakin, ellei satu uskomaan, että jumala loi puutiaisen ja hirvikärpäsen ihmisen iloksi ja päivien ratoksi.

PS Myönnän avoimesti, että yksi kannustin kirjoittaa tämä teksti oli saada tekosyy julkaista kuva ihmisen tuhoamasta dodosta. Olen pikkupojasta lähtien tuntenut tätä lintua ja sen kohtaloa kohtaan myötätuntoa. Dodo-parka. Liian luottavainen, liian herkullinen. Väärässä paikassa väärällä historian hetkellä.