Michael The ManiPulator

Katsoin dokumenttielokuvan Leaving Neverland tuoreeltaan suorana lähetyksenä Docventures-kerhon tiloista. Tunnelma oli vakava, suorastaan jännittynyt. Kaikki mahdolliset kriisipuhelimet oli avattu ja maailmaa kiertäneet, maistaneet & nähneet Rantala & Milonoff puhuttelivat perin dramaattisesti potentiaalista katsojaa kuin välittömän hermoromahduksen partaalla olevaa. Paikalta puuttuivat vain päivystävä palomies ja poliisin mellakkavarusteltu hevospartio.

Kuten edellisestä voi päätellä, en ihan ymmärtänyt järjestelyiden massiivisuutta. Luvassa oli kuitenkin vain dokumentti, jonka aiheista on puhuttu vuosikymmeniä ja jonka sisältöä on ehditty jauhaa Suomessakin viikkotolkulla puolesta ja vastaan. Kerhon penkillä käytettiin Michael Jacksonin uskollisia ihailijoita, mutta onneksi tunnin pituisessa väliosassa - kyllä, dokkarin kaksi puolta erotettiin tunnin pituisella keskusteluosuudella, joten kokonaiskestoksi tuli reilut neljä tuntia - oli mukana tolkkuja asiantuntijoita, jotka selittivät rauhallisesti mm. sen, etteivät kaikki pedofiilit syyllisty rikoksiin (pedofiliaa itsessään ei ole kriminalisoitu) ja että kaikki lasten seksuaalisen riiston tapaukset eivät ole pedofiilien tekemiä. Ja että lasten seksuaalinen riisto on itse asiassa tilastojen valossa vähentynyt, siitä vaan puhutaan enemmän.

Ohjelman alussa kuultiin myös ohjaaja Dan Reedin tiukka puheenvuoro, jossa hän tylytti kriitikoitaan rauhallisesti, mutta päättäväisesti. Hän myös korosti, ettei kyseessä ole dokumentti Michael Jacksonista vaan lasten seksuaalisesta riistosta. Päähenkilöitä ovat uhrit Wade Robson ja James Safechuck sekä heidän lähiomaisensa, joista erityisesti äitien roolia pohditaan vahvasti ja rohkeasti.

* * *

Dokumentti on erittäin hyvä, joskin myös järkyttävän pitkä. Se on hidastempoinen, intiimi ja täysin vailla yleisönkosiskelua. Päähenkilöt saavat puhua kaikessa rauhassa, vaikka filmiä tietysti on myös leikattu. Robson ja Safechuck ovat erittäin luontevia ja uskottavia. Jos he esittävät käsikirjoitettuja rooleja, molemmille täytyy antaa saman tien Oscarit kaikki muut mahdolliset palkinnot. Mutta en usko, että näyttelevät. Mitään aineellisia todisteita ei kummallakaan ole. Se ei ole yllättävää, molemmat olivat pikkupoikia ja sittemmin teinejä oltuaan Jacksonin kanssa tekemisissä. Mitä todisteita he olisivat voineet kerätä tai miksi, hehän rakastivat Michael Jacksonia.

Vasta dokumentin lopussa käy ilmi, etteivät Robson ja Safechuck tunteneet toisiaan Jacksonin eläessä. He tutustuivat vasta kun Robson Jacksonin kuoleman jälkeen pakottautui avautumaan moneen kertaan kieltämästään totuudesta. Tarinat ovat osittain erilaisia, mutta olennaisilta osiltaan pelottavan samanlaisia todisteita Michael Jacksonin manipulointikyvystä. Hän ei nimittäin houkutellut valtaansa vain pikkupoikia vaan myös näitten äidit, sisaret ja veljet - tai ainakin useimmat. Tämä osa onkin ehkä yllättävintä koko dokkarissa. Jackson on usein kuvailtu omituiseksi erakoksi, joka ei viihtynyt ihmisten seurassa. Nyt nähdään häikäilemätön ja erittäin taitava taikuri täydessä vauhdissa hurmaamassa myös pikkupoikien äidit, jotka joskus nukkuivat seinän takana Jacksonin ja lasten hääriessä naapurihuoneessa.

Varmaan miljoonat Jackson-fanit kiistävät valtaosan näkemästään, jos suostuvat dokumentin katsomaan läpi. Mutta älkää vedotko Jacksonin viattomiksi todistaneisiin tai rahalla sovittuihin tapauksiin, eivät ne mitään todista. Kuten ei sekään, että Robson ja Safechuck suojelivat Jacksonia koko tämän elämän ajan. He eivät halunneet Jacksonin joutuvan linnaan. He rakastivat Jacksonia, edelleen. Mukana oli myös itsesuojelua, koska Jackson oli varoittanut myös heidän joutuvan loppuelämäkseen vankilaan, jos he kertovat seksipuuhista. Tämä osa Jacksonin käytöksestä on ehkä raivostuttavinta koko kertomuksessa. Hän varmisti selustaansa tekemällä pojista "rikoskumppaneita".

* * *

Mutta miksi tällainen kohu? Lapsia kohdellaan maailmassa koko ajan kaltoin, Jacksonin uhrit pääsivät köyhien maitten lasten kohtaloon verrattuna aika vähällä ja aineellista hyvää valui jokaiselle. Toivottavasti Leaving Neverland nähdäänkin vain esimerkkinä, ei koko jäävuorena. Robsonin ja Safechuckin esiintyminen on silti järkyttävää katsottavaa, sillä edes totuuden kertominen ei ole toistaiseksi riittänyt. Asiallisesti kerrotut, mutta naturalistiset seksuaalisten tointen kuvaukset ehkä järkyttävät joitakin ihmisiä, samoin kuvaukset pornovideoitten pakkosyötöstä esipuberteettisille pojille. Enemmän pitäisi silti järkyttyä siitä, kuinka vaikeaa on varsinkin rikkaan ja kuuluisan uhrin saada oikeutta tai mielenrauhaa. Jacksonin perikunta tekee kaikkensa vaientaakseen ja tuhotakseen Robsonin ja Safechuckin.

Itselleni ei jäänyt epäilystä Michael Jacksonin toimintamallista. Hän oli mitä ilmeisimmin homoseksuaalinen pedofiili, joka ihastui 7-8 -vuotiaisiin poikiin, rakastutti heidät itseensä, käytti seksuaalisesti hyväkseen, hylkäsi ja ihastui taas uuteen. Kun katsoo dokkarissakin olevia kohtauksia Jacksonin esiintymisistä, ei jää epäselvyyttä siitä, miten eri tavalla hän katsoo ja koskettaa poikia ja tyttöjä. Teinipojat olivat selvästikin jo liian vanhoja ja saivat siirtyä sivuun. Siinä särkyi aika monta sydäntä. Jackson ei tietenkään ollut ensimmäinen eikä viimeinen pikkupoikiin ihastuva aikuinen mies. Hänellä vaan sattui olemaan rahaa, vaikutusvaltaa ja henkilökohtaista manipuloinnin taitoa enemmän kuin tavallisella jampalla. Se ei tee häntä pahemmaksi vaan ei paremmaksikaan.

Tässä ei nyt kuitenkaan ole olennaista meidän katsojien närkästyksen määrä tai laatu. Lapsia kohdellaan julmasti ja häikäilemättömästi koko ajan, ympäri maailmaa. Useimmat eivät pääse koskaan kertomaan kohtalostaan, vielä harvempi saa oikeutta. Lapsilla ei ole maailmanlaajuisesti edes aikuisten oikeuksia, jotka nekin ovat monessa maailman kolkassa aika harvojen herkkua. Pedofiliaa ei voi hävittää, se on synnynnäistä kuten muutkin seksuaalisen suuntautuneisuuden muodot. Mutta lasten seksuaalinen riisto voidaan minimoida luomalla perheille turvallinen toimeentulo ja ympäristö, jossa lapsi on arvostettu ja suojeltu, ei potentiaalinen riiston kohde. Siinä ei riitä jammusetien jahtaaminen, tarvitaan paljon isompia rakenteellisia muutoksia.