Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Tekojen perusteella

Ns. länsimaisessa maailmassa kaksi ihmisryhmää muodostaa aivan oman luokkansa, Laajasti Vainotut ja Inhotut: juutalaiset ja romanit (puhun tästä ainoasta tuntemastani maailmasta, sillä onhan täysin mahdollista, että vaikkapa Intian kastijärjestelmästä löydämme saman ilmiön). Vain toiselle on olemassa ihan oma terminologiansa (antisemitismi, juutalaisviha, juutalaisvastaisuus), romaneihin kohdistuvilla kielteisille asenteille ei ole jostain syystä kehittynyt oma ilmaisuja.

Seuraavassa puhun vain juutalaisista, vaikka ensin ajattelin pohtia ääneen sitä, miksi useimmissa suhteissa niin tyystin erilaiset kulttuurit kuin juutalaisten ja romanien voivat saada pinnalta katsoen niin samantyyppistä lokaa niskaansa. Mutta ehkä palaan asiaan myöhemmin, nyt minua polttelee tämä suhteemme juutalaisiin ja juutalaisuuteen.

Välitön syy tähän kirjoitukseen on dosentti Teuvo Laitilan selvitys Uskonto, isänmaa ja antisemitismi : Kiistely juutalaisista suomalaisessa julkisuudessa ennen talvisotaa (Arator 2014). Kirjan keskeinen viesti - että myös Suomessa on jonkinasteinen juutalaisvastaisuus ollut 1900-luvun alkupuolella ns. normikäytöstä hyvin laajoissa kansalaispiireissä sivistyneistöä myöten - ei sinänsä ollut minulle yllätys. Tämän päivän ihmiselle jokseenkin käsittämätön juutalaisten määrittely kakkos- tai kolmosluokan kansalaisiksi milloin mistäkin syystä on yleiseurooppalainen ilmiö, vaikka kunkin maan erityispiirteillä on ollut vaikutusta siihen, mitä tällaisista asenteista on seurannut. Suomessa juutalaisvastaisuuden vankimmat tukijat löytyivät uskonnollisista ja äärioikeistolaisista, antikommunistisista porukoista.

Suomi ei ole ollut silti erityisen paha paikka juutalaisille. Varsinkin varakkaat, länsieurooppalaiset käsityöläiset ja kauppiaat olivat suorastaan tervetulleita panemaan vauhtia nousevan suuriruhtinaanmaan elinkeinoelämään. Venäjältä tarjolla olleille köyhille juutalaistulijoille täältä ei sen sijaan löytynyt myötätuntoa kuin satunnaisesti. Aivan kuten Kari Rajamäki tänä päivänä pelottelee Pietarin sadoillatuhansilla Suomeen tulvivilla narkkareilla, samoin peloteltiin 1900-luvun alussa miljoonilla Venäjän juutalaisilla, jos maassa jo oleville muutamalle sadalle olisi myönnetty kansalaisoikeus.

Toisesta maailmansodasta ja Suomen liittolaisuudesta Hitlerin Saksan kanssa suomalaiset juutalaiset selvisivät koko Euroopan näkökulmasta vähällä, vaikkei viranomaisten käsiä kokonaan saa verestä puhtaiksi. Suomen juutalaisvihaajat eivät ole saaneet koskaan kunnolla puhtia toimiinsa. Suuri enemmistö ei ole kiihkoutunut, jos aina edes lämmennyt aktiivisuuteen juutalaisia vastaan. Luterilainen ja ortodoksinen kirkko ovat ratkaisseet historiallisen ongelmansa vaikenemalla.

* * *

Me Israelin nykyhallinnon kritisoijat joudumme tuon tuostakin selittämään kiihkoilijoille, ettei Netanjahun & Co haukkuminen ole sen paremmin antisemitismiä kuin juutalaisvastaisuuttakaan. Pitkään luulin, että kysymys on sitkeästä väärinkäsityksestä. Nykyään uskon, että tällainen nimittely on poliittista tarkoituksenmukaisuutta, laskelmoitua "väärinymmärtämistä". Maailmankello kun on Hitlerin päivistä kääntynyt niin, että "antisemitisti" on päivän haukkumasana, ei enää "jutku".

Näille antisemitisti-kortilla ammatikseen pelaaville haluan sanoa seuraavaa. Antisemitismi (ideologinen juutalaisen kulttuurin piirteiden vastustaminen), juutalaisviha (rasistinen ihmisvihan laji) ja juutalaisvastaisuus (epämääräinen typerehtiminen joukon jatkona) ovat kaikki sietämättömiä ja vastustettavia käyttäytymistapoja. Ne kuuluvat samaan inhimillisen typeryyden ryhmään kuin russofobia, hurriviha, maahanmuuttajaviha, intialaisten kastijärjestelmä, uskonnollinen kiihkosuvaitsemattomuus ja niin edelleen. Ne kaikki perustuvat valheisiin, ennakkoluuloihin ja asiantuntemattomaan tietämättömyyteen.

Itselleni on koko aikuisiän ollut intuitiivisesti selvää, että toista ihmistä tulee arvioida hänen tekojensa, ei ulkonäön perusteella. Lapset oppivat ennakkoluuloisiksi vanhempien huonosta esimerkistä. Ennen sitä kaverin ihon värillä tai silmien kulmalla ei ole mitään merkitystä. Pienet lapset eivät kiinnitä mitään huomiota epäolennaisiin asioihin kuten uskontoihin. Vain se merkitsee, onko toinen lapsi kiva kaveri.

* * *

Juutalaisilla on tässä maailmassa paljon vihamiehiä. Osan vihan syistä voi jotenkin ymmärtää (Talmudin monet määräykset ovat yhtä sietämättömiä kuin muidenkin uskontojen pakkovalta ja Gazassa on ei-juutalaisen henki halpa), suurta osaa ei voi edes ymmärtää. Mutta vihaa ihmisten ryhmää kohtaan sinänsä ei voi eikä saa koskaan hyväksyä. Mikään ihmisryhmä ei ansaitse kollektiivista vihaa, ei mikään.

Kun minä kritisoin Israelin pääministerin puheita ja toimia, hän ei ole minulle ensi sijassa tai edes ollenkaan juutalainen vaan kiihko-oikeistolainen, rasistinen militaristi, jolle islaminuskoinen palestiinalainen on kakkosluokan kansalainen, jos sitäkään. Netanjahun teot ratkaisevat, ei hänen syntyperänsä.

Kun kiihkojuutalaisen järjestön ammattipropagandisti heiluttaa antisemitismikorttiaan, hän ei saa minulta vähäisintäkään myötätuntoa. Toisaalta kiihkoilevien islaminuskoisten puheet juutalaisten pyyhkäisemistä mereen herättävät minussa vastaavan määrän ärtymystä. Kiihkoileva semitisti ja antisemitisti ovat yhtä ja samaa arvotonta kolikkoa, jolla emme tee yhtään mitään.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti