Mukarasismi

Ensin tenniksenpelaaja Serena Williams pelasi huonosti, sai itkupotkuraivarin kentällä, haukkui tuomarin ja sai siitä rangaistuksen. Jokainen tuon raivarin videolta nähnyt joutuu myöntämään, että Williams menettää täysin hermojensa hallinnan ja käyttäytyy tilanteessa kuten kiukutteleva lapsi. Jälkikäteen on tilastoilla osoitettu, että Williamsin pääargumentti - tuomarit ovat naispelaajille ankarampia kuin miehille - on vieläpä perätön. Miehet saavat rangaistuksia paljon enemmän kuin naiset (heitä tosin on myös enemmän ja ehkä he myös käyttäytyvät huonommin, mutta se on sivuseikka). Pelaajien huono käyttäytyminen unohtuu normaalisti saman tien, kunnes taas joku saa raivarin. Tällä kerralla ei päässyt unohtumaan, kun australialaisen Herald Sun -lehden pilapiirtäjä Mark Knight teki raivoavasta Williamsista karikatyyrin.

Koska karikatyyrin kohteena ei ollut valtaa käyttävä valkoihoinen mies, vaan valtaa käyttävä mustaihoinen nainen, nousi kuvasta tietenkin valtava kohu (mediatutkijat ehkä joskus jälkikäteen selvittävät, missä määrin se oli masinoitu, kuten Muhammed-kuvien nostattama raivo). Yhdysvalloissa kuvaa pääosin kritisoitiin ja pidettiin rasistisena, muualla maailmassa taas ei ole pidetty. Helsingin Sanomien pikagallupissa noin 85 % vastanneista ei ole pitänyt kuvaa rasistisena. Ja miksi olisikaan? Piirros saattaa olla vähän häijy, mutta rasistista viestiä siinä ei ole. Kuva on varsin näköinen, vaikka piirtäjä on vaalentanut Williamson tumman ihon lähes olemattomiin. Se on karikatyyrinä varsin mallikas eli piirroksessa ovat Williamsin piirteet selkeästi tunnistettavina. Kuvan olennainen sisältö on Williamsin raivarin näyttäminen ja tässä Knight on mielestäni onnistunut vielä paremmin, ruhjotun tennismailan vieressä kellottavaa vauvantuttia myöten.

Minusta piirroksen kyseenalaisin asia tapahtuu taustalla, kun tuomari ehdottaa japanilaiselle Naomi Osakalle, pelin voittajalle, että tämä vaan antaisi Williamsin voittaa niin säästyttäisiin raivareilta. Minusta tämä on aika rumasti vihjailtu varsinkin tuomarin näkökulmasta. Hänellä jos kellä olisi ollut syytä olla tuohtunut. Mutta tietenkin pilapiirrosten maailmassa myös tällainen vihjailu on siedettävä, koska se kuuluu asiaan. Jotkut kiihkoilijat ovat olleet tuohtuneita jopa siitä, että kuvassa hyvin pienenä näkyvä Osaka on piirretty ”liian valkoiseksi”. Voin vain kuvitella sen raivon, jolla samat kiihkoilijat olisivat nimitelleet piirtäjää, jos tämä olisi tehnyt Osakasta ”keltaihoisen”. 

* * *

Suomessa Hesarin NYT-toimituksen Juuso Määttänen päätti kysyä tutkijalta, ”miksi kuva on rasistinen”. Hän ei siis päättänyt kysyä tutkijalta, ”miksi kuva on muka rasistinen”, joten vastaajaksi valikoitui Leena-Maija Rossi, joka toimii sukupuolen tutkimuksen lehtorina Lapin yliopistossa. Rossi kommentoi kuvaa ja sen synnyttämiä reaktioita käsittämättömän köykäisesti, putkinäköisesti ja yksipuolisesti. Toisenlaista näkökulmaa Määttänen ei oletettavasti ole halunnutkaan juttuun mukaan. Minusta Rossi edustaa tyylipuhtaasti niitä ihmisiä, jotka etsimällä etsivät ympäriltään rasistisia motiiveja pitääkseen yllä itselleen mieluista mielikuvaa mieshegemonistisen patriarkaatin sisäänrakennetusta, ikuisesta rasismista.

Rossi: ”Kuva jatkaa mustien ihmisten naurunalaiseksi tekemisen traditiota. Tähän perinteeseen kuuluu sekä naisten että miesten kohdalla tiettyjen fyysisten piirteiden, kuten huulien ja hiusten stereotyyppinen karrikointi, ja etenkin mustien naisten vihaisena esittäminen”

Rossi ei näytä tunnistavan karikatyyrin keskeisiä piirteitä tai ymmärtävän mitään sen todella pitkästä perinteestä. Karikatyyrien historiassa ei mustaihoisia naisia juurikaan näy, mutta kaikkien piirteitä tyylissä liioitellaan. Rossi väittää perinteeseen kuuluvan etenkin mustien naisten vihaisena esittämisen. En ole itse koskaan aikaisemmin törmännyt sellaiseen karikatyyriin. Vihaisia valkoihoisia miehiä olen karikatyyreissä kyllä nähnyt.

”Pilakuvan voi nähdä myös lapsellistavan Serena Williamsia. Tämä on niin ikään yksi perinteinen rasistinen tapa, jolla valkoiset ovat esittäneet mustia, ja näin oikeuttaneet omaa ylivaltaansa holhoajina.”

Tietenkin karikatyyri esittää Williamsin "lapsellistaen", koska niin pelaaja käyttäytyi ja karikatyyri tarttuu tietenkin juuri siihen. Rossin yritys rinnastaa tämä historiallisiin "holhoaviin" kuvastoihin kompastuu jo siihen, että Williams itse tuotti tämän elementin, ei piirtäjä. Rossin logiikalla on aina rasistista piirtää mustaihoinen nainen tekemässä jotain muuta kuin jotain ylevää ja hienoa. 

”Pilapiirrokset toki perustuvat juuri liioitteluun, mutta miksi jotkut liioittelun tavat liitetään niin sanottuun rotuun, toisia ei? Miksi valkoisuus ei ole pilapiirroksissa relevantti asia?”

En tiedä, onko Rossi koskaan nähnyt esimerkiksi isonenäisistä valkoihoisista miehistä piirrettyjä karikatyyrejä. Nenät vastaavat tässä sitä, että Knight liioittelee Williamsin huulia. Aiheeseen voi perehtyä googlaamalla kuvahakua sanalla "caricature" (tai "caricature black women"). Ehkä Rossikin havaitsee, että valtaosa karikatyyreistä liioittelee valkoihoisten miesten fyysisiä piirteitä. Paksuhuulisia valkoisia miehiäkin on paljon, ei se ole mustaihoisten omaisuutta.

”Poliittisen satiirin perinteeseen kuuluu, että karikatyyrejä esitetään erityisesti niistä henkilöistä, jotka edustavat jonkinlaista valtaa. Esimerkiksi urheilun hierarkioissa mustat naiset eivät ole kovin korkeassa asemassa.”

Edes Rossi ei kykene löytämään urheilun piiristä naista, joka olisi Serena Williamsia korkeammassa hierarkisessa asemassa. Silmien sulkeminen tältä tosiasialta juuri tässä tilanteessa mielestäni todistaa, että oli miten oli, asia on kuten sukupuolentutkija sanoo. Ja kun kaikki muut argumentit pölähtävät savuna ilmaan, Leena-Maija Rossi vetää pakasta sen viimeisen perälautakortin, jonka avulla minkä tahansa valkoihoisen toimen voi todeta rasistiseksi.

”Valkoiset eivät voi määritellä, mikä mustia loukkaa tai ei loukkaa, vaan on kuunneltava representaation kohteita itseään”.

Tämä väite ihmisten subjektiivisesta oikeudesta määritellä itse, mikä on rasistisesti loukkaavaa, mikä ei, on tyypillinen filosofinen kikka tyyliin "kaikki mitä sanon on valhetta". Siitä, että meidän on tietenkin aina kuunneltava muita ihmisiä, ei voi eikä pidä tehdä johtopäätöstä, että yhteisen kulttuurin ilmentymien arviointi loukkaavuuden tai rasistisuuden suhteen olisi jätettävä pelkästään kohteelle. Siitähän loogisesti seuraisi, ettei feministi koskaan saa sanoa miehistä mitään, minkä yksikin mies kokee loukkaavaksi ja Richard Dawkins joutuisi vaieten seuraamaan sivusta uskontojen aiheuttamia tuhoja. Ihonväri ei ole sama kuin ihminen, se on biologinen pigmentti-ilmiö. Ihmisen pelkistäminen ihonvärinsä edustajaksi on naurettavan lapsellista ja lyhytnäköistä - ja tavallaan erittäin rasistista.

* * *

Minusta on tavattoman vaarallista, että rasismia vastaan käydään niin heppoisin perustein kuin Leena-Maija Rossi näyttää käyvän. Rasismi on aito ongelma, mutta se ei ole minkään yksittäisen ihonvärin, maailmankatsomuksen tai kielialueen ongelma. Kaikenväriset ihmiset osaavat ja myös käyttäytyvät rasistisesti. Se ei riipu ihmisen sukupuolesta, iästä, uskonnosta tai kulttuurista. Mutta se riippuu sivistyksestä ja kasvatuksesta. Rasistisia ennakkoluuloja on käytännössä kaikilla ihmisillä, mutta niitä vastaan voi ja täytyykin taistella. Tärkeintä on tutkia omia, ei muitten asenteita. Leena-Maija Rossinkin kannattaisi mieluummin tutkia itseään kuin tuomita Mark Knight rasistiksi yksittäisen karikatyyrin perusteella.

Miksi olen näin ärtynyt yhdestä NYT-jutusta (sen lisäksi, ettei juttua voinut NYT-tyyliin kommentoida)? Koska tässä Williams-Knight -kohussa kiteytyy se vaarallinen ilmiö, että käydään raivoisasti "mukarasismin" kimppuun, mutta jätetään rakenteellinen, vallankäytöstä ja omistamisesta syntyvä rasistinen ihmisten kohtelu rauhaan. Kun tätä mukarasismia "löydetään" kaikkialta, seurauksena ei ole sivistyneen käyttäytymisen lisääntyminen, vaan huonon käytöksen lisääntyminen, puolin ja toisin. Tilannetta kärjistää se, että jotkut ihmiset ovat ottaneet itselleen oikeuden edustaa "oikeaa" mielipidettä, vaikka heillä ei ole todellisuudessa näkemykselleen kunnon perusteluita.

Maailman vaikutusvaltaisimman naisurheilijan "joutuminen" pilapiirroksen kohteeksi siitä huolimatta, että hän on mustaihoinen, voi olla mukarasismikiihkoilijoille järkytys. Meille muille se on luonnollista ja myönteinen esimerkki siitä, että poliittinen karikatyyri on jälleen kerran täyttänyt tehtävänsä eli näyttänyt vaikutusvaltaisen hahmon tavallisena kuolevaisena ihmisenä huumorin keinoin. Yhdysvalloissa rasismi on edelleen arkipäivää ja on ymmärrettävää, että siellä monet asiat nähdään sen takia toisin kuin Suomessa. En silti keksi mitään järkevää syytä tukea kiihkoilua, joka keskittyy mukarasistisiin ilmiöihin, mutta ei uskalla keskittyä kaikkein vahvimman ja vaarallisimman rasistisen kohtelun vastaiseen taisteluun.