Tällä kerralle olen ärtynyt Lauri Kairan vaatimuksesta, joka liittyy hallituksen tuoreeseen päätökseen leikata ns. kasettimaksua eli lähinnä musiikintekijöille maksettavaa hyvitystä siitä, että tekijänoikeuslain 12§:n mukaan jokaisella on oikeus tehdä yksityiseen käyttöönsä muutama kappale laillisesti valmistetusta ja julkistetusta teoksesta. Sehän on jo tietoisesti unohdettu, että tämä laki säädettiin aikanaan ilman mitään hyvitysnäkökulmaa. Lain takaaman oikeuden rahastaminen keksittiin vasta kasettinauhurin myötä ja erilaisten digitaalisten muistien ilmaantuminen sai teoteon täysin riehaantumaan ihanista ilmaisen rahan mahdollisuuksista.
En mene historian yksityiskohtiin, mutta kun epäoikeudenmukaisen tallennusalustaan kohdistetun hyvitysmaksun tie nurmettui ja siirryttiin suoraan valtion budjettiin upotettuun hyvityssummaan, teoteon ahmattien ongelmaksi tuli lakitekstin ilmaisu "kohtuullinen korvaus". Valtiovalta ratkaisi asian vaivojaan - ja ehkä rahaakin - säästääksen määrittämällä summaksi sen tason, jolla lain muuttamisen aikoihin korvauksissa oltiin eli 11 miljoonaan euroon. Teoteon puolella oltiin kauhistuneita, koska tuo 11 miljoonaa oli paljon vähemmän kuin summa oli ollut kultaisina vuosina, jolloin ihmiset vielä tallensivat telkkariohjelmia katsoakseen niitä myöhemmin ja teoteo saattoi periä veroa valokuvaajien lomakuvien turvakopioinnista.
* * *
Hyvitysmaksulaki lähtee siitä ajatuksesta, että "kohtuullinen korvaus" määritellään luotettavin selvityksin ja tutkimuksin, ei siis teoteon normaalilla menetelmällä vetämästä hihasta ulos jokin iso summa ja lisäämällä siihen perään nolla ja murheellisia ilmeitä alan surkean talouskehityksen symbolina. Valtiovalta ei vaan ole ollut kiinnostunut asiaa tutkimaan, koska summa halutaan tietenkin pitää mahdollisimman pienenä. Toisin kuin Lauri Kaira haluaisi, "luova ala" ei ole todellisuudessa valtiovallan erityisessä suojeluksessa ja varsinainen kärkihanke. Kun valtiovaltaa ei voi suoraan haukkua ja solvata, Kaira hakee tukea sekä omasta puolueestaan (Raija Vahasalo) että oppositiosta (Pia Viitanen). Molemmat luonnollisesti tukevat Kairaa, eihän hän muuten olisi juuri heiltä kysynytkään.
Kaikki kuitenkin tietävät, että puhe "kohtuullisesta korvauksesta" on poliittista teatteria. Mikään tutkimustieto siitä, minkälaisia summia ehkä on teoteolta jäänyt saamatta kopioimisen mahdollisuuden takia, ei poista sitä tosiasiaa, ettei ilmaisulle "kohtuullinen" ole mitään objektiivista perustaa. Mitä tahansa asiasta päätetäänkin, ratkaisu on aina täysin poliittinen. Juuri siksi laki onkin kirjoitettu niin, ettei hyvitysmaksun suuruutta ole sidottu mihinkään oikeasti mitattavissa olevaan asiaan kuten vaikkapa musiikkiartistien keskitulon kehitykseen. Eduskunta on halunnut pitää hyvitysmaksun tason määrittelyn itsellään, vaikka se on puettu lakitekstissä pehmeään kankaaseen.
Vain rahasta kiinnostunutta teoteoa tällainen tietenkin ärsyttää tavattomasti. Budjettiperustainen hyvitysmaksu aikoinaan houkutti, koska se lupasi varmaa rahaa, jota ei tekniikan ja tallenteiden käyttötapojen muutos uhkaa. Toisaalta toki arvattiin etukäteen, että päättäjillä voi olla houkutus pitää summa mahdollisimman pienenä tai peräti pienentää sitä, vaikka summat sinänsä eivät koko budjetin tasolla isoja olekaan. Kun nyt on toteutumassa se pahin skenaario eli että hallitus haluaa pienentää "luovalle alalle" jaettavan ilmaisen rahan määrää, Kairan johtama lobbauskoneisto on täysillä.
* * *
Tuo lobbauskoneisto ei tietenkään voi julkisesti myöntää, että "kohtuullinen" on poliittisen harkinnan alainen asia. Siksi pidetään yllä mielikuvaa jostain "oikeasta" tasosta, joka tietenkin on aina paljon enemmän kuin mitä on saatu. Tämä "oikea taso" on tempaistu siitä samasta hihasta kuin kaikki muutkin teoteon julkisuudessa pyörittämät rahasummat. Miksi enemmän kuin 11 miljoonaa olisi sitä kohtuutta paremmin kuin hallituksen esittämä 9 miljoonaa? Kairan lobbauskärryn logiikka lähtee siitä, että veronmaksajan on hyvitettävä teoteolle se summa, jonka se oman väitteensä mukaan olisi saanut ilman tekijänoikeuslain pykälää nro 12, koska tuo summa kuuluu teoteolle. Kyllä, logiikka on sama kuin mafiapomolla, jonka mielestä kaikki ryövättävissä oleva "kuuluu" hänelle.
Oikeus tehdä kopioita yksityiseen käyttöön on aikoinaan säädetty sekä siksi, että mahdottomaksi valvoa tiedetty toiminta on järkevä säätää sallituksi, sekä yksityisen kopioinnin yleisen sivistyksellisen hyödyllisyyden takia. Eduskunta ei siis ole tarkastellut asiaa teoteon teoreettisten taloudellisten menetysten näkökulmasta. Se on myöhempien aikojen keksintö ja sidottu tekniseen kehitykseen. Se mitä Kaira & Co eivät missään tapauksessa halua ääneen mainittavaksi, on edellä mainitun kehityksen kulkeminen koko ajan yksityistä kopiointia vähentävään suuntaan. Vaikka kopioiminen sinänsä on tullut teknisesti helpommaksi, ylivoimaisesti vahvin trendi on tällä hetkellä suoratoisto verkon kautta. Se on varsinkin nuorempien keskuudessa vallitseva musiikin käyttötapa, johon ei sisälly enää minkäänlaista kopioinnin tarvetta.
Jos Lauri Kaira ei olisi teoteon yksisilmäinen lobbari, hän toisi reilusti esiin sen, että hyvitysmaksun perusteet ovat katoamassa, eivät lisääntymässä. Sen takia kysymys hyvitysmaksujen tason kohdalla on pikemmin se, onko kyseiseen korvaukseen muutaman vuoden kuluttua enää mitään oikeudellista perustetta. Kun kuuntelee nuorempien puheita, meille vanhuksille tärkeä "kotikopiointi" on käytännössä tuntematon, merkityksetön asia. Jos jotain ei saa verkosta, se ei ole kiinnostavaa. CD-levyjä voidaan ostaa eksoottiseksi lahjaksi tai tuen ilmaisuina, mutta ajatus teinistä itse poltettu CD-R kädessä on nykyään absurdi.
* * *
Koska teoteoa kiinnostaa vain raha, on todennäköistä, että jos lobbaaminen hyvitysmaksujen suurentamiseksi ei tehoa, ala siirtyy lobbaamaan jonkin muun veronmaksajilta kerättävän pakkoveron puolesta. Idea siitä, että teollisuus voi kerätä pakkoveroa joutumatta itse tekemään yhtään mitään on aivan liian houkutteleva pois annettavaksi. En tiedä, ryhtyykö Kaira seuraavaksi vaatimaan valtion kautta rojalteja suoratoistopalveluiden käytöstä vai prosenttiosuutta verkossa liikkuvista "luovista biteistä". Jotain vaatimuksia sieltä suunnalta kuitenkin tulee, jos hallitus ei helly, vaan todellakin pienentää hyvitysmaksusumman 9 miljoonaan.
Teoteon on onnistunut värväämään monet musiikintekijät propagandakärryjen kiskojiksi. Hyvin myyville artisteille noista hyvitysmaksumiljoonista jotain siirtyykin, joten lyhyen tähtäimen ansaintalogiikan perusteella Tuomari Nurmion kannattaa kiskoa Kairan kärryä. Aktiivisimmat musiikin kopioijat ovat aktiivisimpia harrastajia, jotka myös ostavat suurimman osan niistä levyistä, joita artistit tekevät. Tämä joukko kulkee kuitenkin vääjäämättä kohti hautaa ja sen tietävät myös päättäjät, jotka näitä hyvitysrahoja pohtivat. Leimautuminen Gramexin mannekiiniksi ei ehkä haittaa Nurmiota, mutta nuoremmille asia voi olla aivan toisennäköinen.
Meidän veronmaksajien into maksaa "hyvitystä" olisi paljon suurempi, jos voisimme olla varmoja siitä, että euroakaan ei mene "luovalle alalle" vaan pelkästään luoville yksilöille. Levy-yhtiö on kaupallinen yritys (melkein aina), joten sen talouden pönkittäminen verovaroin on silkkaa sosialismia, kuten myös kokoomuslaisen Lauri Kairan pitäisi ymmärtää ja myöntää. Mutta niinhän se menee, että jos "sosialismilla" voi lisätä omaa varallisuutta, se onkin ihan OK. "Luovan alan" kekseliäisyys "sosialismin" saralla onkin ollut paljon aktiivisempaa kuin perinteisellä poliittisella vasemmistolla. Ettei vaan tulisi Kairallekin loikkausehdotuksia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.