Ovellaseisoskelijat + Redi for exit

Jos et halua lukea marinaa toisten elämää hankaloittavista tyypeistä, lopeta alkuunsa. Tämä tuplateksti valittaa nimittäin sekä ihmisistä että ihmisten tekeleistä.

Me kaikki tunnemme tämän ärsyttävän tyypin. Hyvin usein hän on nuori tai nuorehko mies, usein reppu selässä, joka tapauksessa vähää tilaa muilta vievä. Hän ei liikennevälineeseen tultuaan siirry käytävällä pidemmälle tai mene kiltisti istumaan, vaan jää rennosti notkumaan juuri siihen kohtaan, mistä poisjäävien ja sisääntulevien pitäisi kulkea. Ehkä hitusen yllättyneenä hän sitten koko matkan ajan väistelee ohi tunkevia ihmisiä eikä ole näkevinään kiukkuisia ilmeitä. Usein tuntuu siltä, että näiltä tyypeiltä puuttuu sekä tilannetaju että muitten ihmisten huomioon ottamisen kyky (tai halu, tai molemmat).

Samat tyypit pysähtyvät liikennevälineestä poistuessaan heti oven ulkopuolella, sytyttääkseen kuvottavan savukääryleen tai tehdäkseen jotain muuta vain itselle tärkeää. Ja taas tungetaan ohi ja kiristellään hampaita. Siinä missä nämä tyypit ovat sietämättömän itsekeskeisiä, mutta ohi tunkevat olemme sietämättömän tuppisuisia. Meidän pitäisi kailottaa kovalla äänellä "voisitko ystävällisesti siirtyä pois siitä ovelta, haittaat muiden liikkumista!" mutta sen sijaan tyydymme mulkoilemaan. Minäkin useimmiten, vaikka en aina. Kun sanon ääneen, mikä olisi järkevää ja muut huomioon ottavaa, saan osakseni "katseita". Minusta tulee häirikkö, koska vaikka tuo ovellaseisoskelija on ärsyttävä, hän ei sentään riko suomalaisen joukkoliikenteen pyhintä määräystä: älä koskaan sano mitään ääneen.

* * * 

Tein ystäväni Karin kanssa tutkimusretken Kalasatamaan sijoitettuun kauppakeskus Rediin. Meillä oli etukäteen kielteinen, epäilevä asenne, joka palkittiin runsain vahvistuksin. Käynti oli tympeä kokemus logon muotokielestä keinotekoiseen "vanhan eurooppalaisen kantakaupungin ihmisen kokoiseen tunnelmaan". Seikkailumme alkoi bussin 58 pysäkiltä, josta johtaa sisuksiin yksi ovi, päällään iso numero 3. Sisällä ainoa reitti ei kuitenkaan vie kerrokseen 3, vaan on ensin mentävä kerrokseen 2 ja sieltä kerrokseen 3, jos sinne on menossa. Tämä näyttääkin olevan Redin suunnittelijoiden perusidea: mikään ei noudata arkilogiikkaa, ihmisen intuitiota, vaan kaikki on täytynyt tehdä jotenkin toisin.

Redi on ikävän keskeneräinen. Sisältöä odottavat tyhjät myymälätilat ovat aina masentavia, oltiin sitten Itiksen Eastonissa tai Redissä. Nämä paikathan ovat sataprosenttisesti kaupallisia tiloja, jotka ilman sitä kaupallista yrittäjää ovat sataprosenttisesti kuolleita tiloja. Käydessämme perjantai-iltapäivänä oli myyjiä luultavasti enemmän kuin ostajia, mutta sehän ei ole meidän murheemme. Kaikkien kauppakeskusten sisältähän löytää nykyään samat ketjuyrittäjät, joten jos ei kiinnitä huomiota Redin pyöreisiin kulmiin, voisi suurimman osan ajasta kuvitella olevansa Espoon Sellossa.

Jossain Redin liepeillä on myös alueen asukkaille tarkoitettu terveysasema. Sattumalta heti kärkeen törmäsimme asukkaaseen, joka epätoivoisesti etsi kulkua tähän ei-kaupalliseen palveluun. Mekin kiinnostuimme tästä pahamaiseisen vaikeasta tehtävästä, mutta kylttejä aikamme seurattuamme jouduimme toteamaan, että tekniikan tohtorin ja filosofian maisterin yhteisillä kyvyillä emme saaneet muuta selville, kuin että ilmeisesti - asiaa ei missään suoraan kerrottu - se terveysasema ei sijaitsekaan itse Redissä vaan jossain sen liepeillä. Viimeiseksi vihjeeksi jäi nuoli oikealle, missä suunnassa ei ollut mitään lisävihjeitä. Toivottavasti terveysasemaa tarvinneella oli parempi onni ja vahvempi motivaatio. Meidän puolestamme opasteiden suunnittelijat ja toteuttajat voisi saman tien siirtää muihin tehtäviin.

* * *

Ovillaseisoskelijat ja muut muista piittaamattomat persoonat sentään joskus poistuvat liikennevälineestä, mutta Redi tuskin ihan nopeasti on purkukunnossa. Siihen on satsattu valtavasti rahaa - arkkitehditkin ovat tiettävästi olleet italialaisia, joille Suomen puolivuotinen kaamosräntävuodenaika ei ehkä ole ollut päällimmäisenä mielessä. Redin katolle kasattu Bryga eli kattopuutarha sekä reitti yli liikennevirran tuntui kauniina syyspäivänäkin aika kalsalta. Luultavasti sen käyttö tuleekin rajoittumaan noin 3-4:ään lämpimimpään kuukauteen. Sieltä sitä voi tiirailla, valmistuvatko viereisen pilvenpiirtäjän ylimmät kerrokset koskaan.

Iskulause "ihmisen kokoinen" on tietenkin puhdasta kaupallista hölynpölyä. Mikään Redissä ei ole "ihmisen kokoista" vaan kaupallisen toiminnan ehdoilla rakennettua keinotekoista "tunnelmaa". Redi on jo sinällään aivan liian suuri ihmiselle, eikä mainosmiesten idea antaa kaupallisen megaliitin osille Helsingin slangista pöllittyjä "meriaiheisia" nimiä kuten "Stadi", "Sköne" ja "Bryga" taida ihan nykynuorisoa puhutella. Mekin 1949 syntyneet jouduimme kaivamaan sköneä aika syvältä. Ainakaan vanhan slangin käyttö ei mitenkään helpota suunnattoman, sekavan ja suljettujen näkymien hahmottamista. Ainoat paikat, joissa selkeästi tietää missä on, ovat rakennukset yhdistävät kulkusillat. Heti kun solahtaa jommallekummalle puolelle, on nopeasti ei-missään.

Edellä oleva hapan kommentti ei ole objektiivinen. En pidä kauppakeskuksista, en ylipäätään pidä kaupallisesta toiminnasta. Mutta kun sinänsä tympeään ostotyrkyttämiseen yhdistyy todella huonosti onnistunut opastus ja liikkumisen logiikka (onnistuneessa ihminen löytää intuitiivisesti sinne minne pitää mennä), mieliala laskee väistämättä. I Sicilianon annokset olivat maistuvia, mutta kun porcini-annoksessa on hädin tuskin muutama herkkutatin osaksi tunnistettava hiutale, oikein mitään ei ole tehtävissä. Redin purkaminen tuskin tulee kysymykseen, joten omalta kohdaltani ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pysyä jatkossa poissa. Saman päätöksen olen tehnyt myös Itiksen Eastonin kohdalla. En taida kuulua modernin kaupallisen ajattelun kohdeyleisöön.