Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

tiistai 13. marraskuuta 2018

Päivitän, olen siis olemassa?

Muistan hämärästi ajan, jolloin tietokoneen käyttöjärjestelmän tai yksittäisen hyötyohjelman päivitys oli sekä harvinainen että jotenkin ylevä hetki. Päivitys tarkoitti vähemmän ongelmia ja ehkä jopa parempaa ohjelmaa. Hienointa tietysti oli, jos joku peli päivitettiin, jolloin se saattoi näyttää paremmalta ja toimia ripeämmin. Jokainen muistaa, miten isoja askelia kohti tolkkua (ei toki perille asti) merkitsivät W95, W98, W XP (upea!) ja vielä W7.

Noista hämäristä ajoista on kauan. Tänä päivänä päivitys on tietokonetta käyttävän puolivapaan kansalaisen liki pahin uhka. Kehityksen kärjessä on perinteiseen tapaan Microsoft, jonka megalomaanisen monimutkaisen ja kiireellä suttuiseksi tehdyn koodin korjaaminen jatkuvilla pienillä ja isoilla päivityksillä on se todellinen Iisakin kirkko. Ilmeisesti varovaiseksi oppineet käyttäjät ovat jättäneet niin suuren määrän Microsoftin päivityksistä asentamassa, että firmassa on päätetty lopettaa nynnyily ja näyttää lypsykarjalle niiden todellinen paikka tottelevaisena orjana.

Jokainen Windows 10:n käyttäjä - ja meitähän on valitettavasti valtavasti -, on päässyt tutustumaan päivitysideologiaan, jonka mukaan MS päättää, milloin W10 sulkeutuu, päivittyy ja käynnistyy taas uudelleen. Totta kai asiaan voi vaikuttaa, kun on ensin käyttänyt varttitunnin elämästään selvittämällä, missä kätköissä päivitysasetukset ovat. Menetin useammankin keskeneräisen työn ennen kuin tajusin, että kyseessä ei ole normaali bugi vaan harkittu taktiikka. Jo ennestään pysyvään ylössojotukseen jäykistyneelle keskisormelle tuli taas lisää hommia.

* * *

Mitä Microsoft edellä, sitä muut softafirmat perässä. Olemme joutuneet tilanteeseen, jossa puolet valveillaoloajasta kuluu päivitysilmoitusten kuittaamiseen, torjumiseen tai lykkäämiseen - ja tietysti koneen käynnistämiseen uudelleen aina kun joku on lopultakin päässyt maaliin asti. Versionumerot ovat pidempiä kuin formula ykkösten ajanoton desimaaliketjut ja kaikkein älyttömintä on, ettei lähes päivittäin tuleva päivitys näytä koskaan vaikuttavan yhtään mihinkään. Ohjelmat on ohjelmoitu nostamaan hirveä äläkkä vanhentuneesta ohjelmistoversiosta, vaikka todellisuudessa sillä pärjäsi ja pärjää useimmiten aivan hyvin (en nyt puhu porsaanreikäbugien korjaamisesta).

Mitättömien pikkupäivitysten tulvaan liittyy myös ärsyttävä lisäpiirre. Jos käyttää jotain maksutonta ohjelmistoa, voi olla aivan varma siitä, että jokaisen päivityksen yhteydessä yritetään käyttäjä saada houkuteltua ohjelman maksullisen version käyttäjäksi tai - mikä vielä raivostuttavampaa - asentamaan vahingossa joku itseään tyrkyttävä maksullinen viruksentorjuntaohjelma, joka on maksanut rabiaattiselle päivittäjälle siitä, että se sujauttaa puolihuolimattoman "lisäasennuksen" mukaan siinä perustellussa toiveessa, ettei tympiintynyt kuluttaja huomaa vedätystä.

Ovatko koodarit nykyään ihan oikeasti paljon huonompia kuin aikaisemmin? Vai johtuuko vimmainen päivitystahti ilkeistä rikollisista, jotka hakkeroivat suosittuja ohjelmistoja koko ajan ja pakottavat korjauspäivityksiin? Vai onko kuitenkin kysymys vain siitä, että vimmaisella päivitystahdilla halutaan luoda mielikuva ohjelmistofirmasta, joka sekä ottaa todella vakavasti tietoturvan että tuottaa kuin liukuhihnalta parempia ominaisuuksia, jotka vain päivittävä asiakas saa ilokseen?

* * *

Epäilen jonkin sorttista salaliittoa, mutta en ole keksinyt uskottavaa syytä moiselle liitolle. En keksi mitään hyvää syytä niskassa huohottavalle päivitysvimmalle, joten miksi sen takana olisi salaliittoakaan? Intuitiivisesti kuitenkin uumoilee, että tällaisen kiusan takana täytyy olla ilkeä salaliitto, nehän ovat populaarikulttuurin todistuksen mukaan yleensä vastuussa kaikkein ällöttävimmistä asioista (esimerkiksi naisten ylläpitämä rahka-salaliitto tai hammaslääkäreiden salainen miljardituki cola-juomien valmistajille).

Mittani tuli jotenkin täyteen, kun uutiset alkoivat kertoa Windowsin tuoreimman Ison Päivityksen aiheuttaneen kaikenlaista sotkua ja jopa tiedostojen pysyvää tuhoutumista. Antakaa jo olla! Lopettakaa riehuminen, istukaa alas, ei yhtään päivitystä ennen kuin minä annan luvan! Palataan Windows 7:n Pro-versioon, se riittää meille kaikille, monipuolinen ja vakaa (ja Vapaakenttä oletusarvona). CCleanerin versio v5.49.6856 ei tee mitään sellaista, mitä ei tehnyt jo versio v5.49.1074 tuhat vuotta sitten. Käytännön kokemus on, että aniharvoin päivitys tuottaa havaittavaa etua, mutta aivan liian usein sotkua, kun kaikki tuttu on mainostoimiston kivojen poikien neuvosta siirretty aivan uuteen, jännään paikkaan, jota ei sitten millään opi muistamaan! Voi juku!

Jatkossa haluaisin jokaisen päivitystyrkytyksen yhteydessä kuulla ilman kapulakieltä, minkä rikkinäisen asian päivitys korjaa ja minkä hyödyllisen asian se tekee paremmin tai edes nopeammin kuin aikaisemmin. Nykyään joutuu jopa sen kerran kun television äärelle erehtyy, vastaamaan erilaisiin ohjelmistopäivityspyyntöihin klikkaamalla OK noin miljardi kertaa ja unohtamalla jo, mitä oli ajatellut siinä ruudun äärellä tehdä. Herätys! Päivitys onnistui! No voi kun kiva! Nyt varmaan minunkin surkea elämäni sujuu paremmin kuin ennen, kiitos tuon vaatimattoman, pyytämättä toimitetun korjatun koodinpätkän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.