Aivan tavatonta

Joukossamme elää ja toimii ihmisiä, joilla on omasta mielestään sekä oikeus että velvollisuus edustaa ns. "hyviä tapoja". Huonoja tapoja kun on meillä kaikilla, toisilla jopa vielä enemmän, on sinänsä ymmärrettävää aktiivisuus huonoja parempien tapojen edistämisen puolesta. "Tapakouluttaja" onkin ihminen, joka ei ainoastaan elä itse "hyvien tapojen" mukaisesti, vaan on valmis kertomaan meille muille - myös pyytämättä -, millä tavalla meidän tulisi "parantaa" käytöstämme.

Tapakouluttajuus muuttui hömppälehdistön viihdeosastoa vakavammaksi asiaksi viimeistään vuonna 1996, kun Suomeen perustettiin Tapaseura ry -niminen aatteellinen yhdistys. Sen tavoitteena on verkkosivujen mukaan "vahvistaa hyvien tapojen tuntemusta ja herättää kiinnostusta käytöskulttuurin alalla tapahtuvaan kehitykseen niin meillä kuin muuallakin maailmassa."

Vakavampien seuraamusten ennalta ehkäisemiseksi haluan ennen tätä pidemmälle menemistä todeta, että arvostan suuresti kohteliaisuutta, ystävällisyyttä, ovien pitämistä auki muille kulkijoille, naapureiden tervehtimistä ja satoja muitakin arjen pikku toimia, jotka mitä todennäköisimmin kuuluvat myös Tapaseuran arvostamiin asioihin. Olen todennäköisesti jopa keskimääräistä äkäisempi huonojen tapojen moittija.

Silti nämä tapakouluttajat ärsyttävät minua enemmän kuin ihmisten huono käytös - useimmiten. Eniten ärsyttää tietenkin se, että jollakulla on otsaa nimetä oma epätäydellinen itsensä hyvien tapojen asiantuntijaksi ja edustajaksi eli käyttää tätä julkeaa "tapakouluttajan" titteliä. Toiseksi eniten ärsyttää se, että tapakouluttajien maailmassa "hyvät tavat" ovat jollain minulle tuntemattomalla mekanismilla määriteltyjä yhdenmukaisiksi tapakouluttajien omien näkemysten kanssa yhteensopiviksi. Minulta ei nimittäin ole kysytty mitään.

* * *

Jonkin käyttäytymistavan yleinen hyväksyttävyys tai tuomittavuus on tietenkin syvältä hihasta tempaistu "totuus", joka muuttuu historian myötä, joskus hyvinkin nopeasti (turvallisena esimerkkinä miesten tukka ja erityisesti sen pituus). Hallitseva eliitti muuttaa kurssia ja hyvien tapojen määritelmiään aina tarpeen mukaan, sillä vallastahan tässäkin pohjimmiltaan on kyse, vaikka puuha voi silmämääräisesti näyttää keski-iän turvallisesti ylittäneiden porvarisrouvien ajanvietteeltä ja harmittomalta kukertelulta.

Tapaseura on vuodesta 2000 lähtien palkinnut "Vuoden käyttäytyjän" suurimpana mahdollisena kunnianosoituksena. Näiden esimerkiksi sopivien kansalaisten joukko koostuu lähinnä suomalaisen valtaeliitin edustajista, oletettavasti sen takia, että ihan tavalliset ihmiset eivät kerta kaikkiaan sovi esimerkiksi muille. Maallinen ja kirkollinen eliitti sentään ymmärtää tällaista nimeämistä arvostaa, joku alempien sosiaaliluokkien edustaja voisi vaikka pyyhkiä peppunsa Tapaseuran kunniakirjaan.

Tapaseura valitsee myös Vuoden tapatekoja, nimeää Hyvien tapojen lähettiläitä (aivan oikein, ei ihan tavallisia ihmisiä joukossa) ja antaa koululaisten nimetä "Nuorten hyvien tapojen lähettiläitä" (lähinnä tietysti urheilijoita ja laulajia). Loppuvuodesta on jäsenille tarjolla vielä rapujuhlat, golf-kisat, tapapäivä ja silakkamarkkinat. Toukokuun päätapahtuma oli seuran puheenjohtajan, Kaarina Suonperän kamarineuvoksen arvonimen juhliminen. Varmaankin suorastaan poikkeuksellisen hyvien tapojen mukaisesti.

* * *

Porvaristoa on kautta historian huolestuttanut palveluväen käyttäytyminen. Nykyään kun ei voi tukistaa tai nykäistä korvasta (potkut pääluottamusmiehelle ovat toki edelleen mahdolliset), täytyy potentiaalisia väärinkäyttäytyviä opettaa tavoille muilla keinoin. Siitä näkökulmasta katsottuna on vakava epäkohta, ettei edes Tapaseuran verkkosivuilta löydy selkeää listaa asioista, jotka ovat hyvien tapojen mukaisia ja ennen muuta niitä asioista, jotka eivät niitä hyviä ole. Kun ei ole listaa, on pakko varmistaa Kaarina Suonperältä, saiko saunalta laiturille kuljettaessa persvako vilkkua muotivärisen pyyhkeen suojista vai ei.

Kun ei ole yksiselitteistä listaa, joutuu jokainen meistä tutkiskelemaan asioita sydämessään ja toteamaan, että tämähän on pirun vaikea homma! Täytyy olla ihan epäinhimillisen pätevä, että pystyy aina ja erehtymättä sanomaan, mikä on oikein ja mikä väärin. Tapakouluttajahan on presidenttiäkin pätevämpi, Sauli Niinistö ei uskalla suutaan avata siitä, minkämittainen rintavako terassilla on OK.

Mutta kaikkein eniten minä kaipaan listaa niistä huonoista tavoista, joista en vielä tiedä. Osaan hävetä julkista nenänkaiveluani ja tiedän, että ääneen röyhtäily ei kuulu Tapaseuran suosimiin hyviin tapoihin. Mutta vähän harmittaa, kun ehkä en vain tiedä jotain ulottuvilla olevaa käyttäytymistapaa, joka saisi tapakouluttajat tolaltaan. Sillä miksi edes yrittää, kun en taida Vuoden käyttäytyjäksi koskaan kelvata, tällainen huonosti pukeutuva, ylipainoinen uskonnoton hippipunikkirötjäke, joka yrittää olla kohtelias ja ystävällinen muille ihmisille ihan vääristä syistä.