Talous-Ryti

En ole varma, lisäsikö kirjan Kylmästi laskeva mies : Talousvaikuttaja Risto Rytin elämä (Otava 2022) lukeminen ymmärrystäni mistään muusta kuin siitä, miten valkoisen Suomen taloushallinto rakennettiin vuoden 1918 välienselvittelyn seurauksena. Sakari Heikkinen, Antti Kuusterä ja Seppo Tiihonen ovat kaikki talous- ja hallintohistorian tutkijoita eli varsinaisia substanssiasiantuntijoita. Heidän asiantuntemuksensa varsinkin näin koottuna lienee sekä ylittämätön että kiistämätön, eikä itselläni ole edes kompetenssia sitä arvioida. Mutta lukijana voin esittää huomioita, joista osa on kiittäviä, osa moittivia. Kirja nimittäin onnistuu monissa asioissa, mutta ei kaikessa.

Teksti kulkee, mutta ei erityisemmin imaise. Tyylilaji on kuivan asiallinen ihan muutamaa sivulausetta lukuun ottamatta. Taustalla lienee kirjoittajien luontainen asenne, mutta ehkä myös Risto Rytin tyyliä on alitajuisesti haluttu jäljitellä. Kirja on joka tapauksessa populaariteokseksi aivan turhan yksityiskohtainen ja laaja. Mukaan on otettu paljon sellaista aineistoa, joka liittyy yleisiin historiallisiin kuvioihin, mutta ei mitenkään erityisesti Risto Rytin vaiheisiin (kaikki toimijat elivät samoissa olosuhteissa). Vaikka Ryti pidetään keskiössä, hänen epäpersoonallinen puhetapansa muuttaa lopputuloksen enemmän yleiseksi kuin erityiseksi taloushistoriaksi. Ehkä näin on hyväkin, sillä vähien mukaan otettujen Rytin yksityiselämää sivuavien osien perusteella voi arvioida, ettei enempää olisi ollut irrotettavissa dokumenteista. Mitään "Paasikiven päiväkirjoja" ei Ryti harrastanut tai ainakaan jättänyt jälkipolville.

Kirjaan on jäänyt turhan paljon pieniä kirjoitusvirheitä, jotka normaalilla oikoluvulla olisi pitänyt Otavan kokoisessa kustannustalossa helposti napsia pois. Oudoksuin myös eräitä nimiin liittyviä ratkaisuja. Kuivan asiallisessa tekstissä ei näytä hyvältä ratkaisulta käyttää oikein missään kohdassa pelkkään etunimeä Risto. Sekoittumisen vaaraa muihin Ryti-nimisiin henkilöihin ei ole, eikä kirja ole vähimmässäkään mielessä intiimi henkilökuva. En myöskään löytänyt logiikkaa siitä, että osalla kirjan toimijoista etunimi tai -nimet on avattu, osalla tyydytty vanhanaikaiseen (venäläiseen?) tapaan käyttää pelkkiä nimien alkukirjaimia. Vaikka joidenkin nimien kohdalla käytäntö on aika vakiintunut nimen omistajan tahdosta, on myös aivan turhia lyhenteitä. Kun kirja vilisee henkilöhahmoja, tällainen ei helpota lukijaa. Kerronnan kertakaikkinen tasapaksuus eli draaman kaaren puute harmittaa lukijaa, mutta on tietysti kirjoittajien oikeuksien piirissä.

* * *

Kapitalismi ei saapunut Suomen talouselämään itsenäistymisen myötä, mutta irrottautuminen Venäjän keisarikunnan hallinnosta pakotti omistavan luokan ratkaisemaan, millä tavalla jatkossa säädellään valtasuhteita, edistetään yritysten toimintaa ja pidetään työntekijöiden osuus juuri ja juuri riittävänä, mutta ei liikaa omistajan voittoa kaventavana. Itsenäisen Suomen talouselämä oli korostuneesti omistajien eli sisällissodan voittaneiden valkoisten määrittämää, koska vaikka sosialidemokraatit olivat eduskunnan selvästi suurin ryhmä, heillä ei ollut minkäänlaista sananvaltaa tärkeissä asioissa. Kysymys hallitusmuodosta oli iso vedenjakaja. Kun monarkistit hävisivät ja tasavaltalaiset voittivat (kun osa porvaristosta ja työväenluokka yhdistivät voimansa ja Saksa meni vielä häviämään maailmansodan), monet tulevaisuuden vaihtoehdot karsiutuivat kokonaan pois. Ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi valittiin liberaalina pidetty Kaarlo Juho Ståhlberg,  eikä yleinen äänioikeus varsinaisesti suosinut suurimpia omistajia, joiden edustajia valittiin eduskuntaan suhteellisen vähäinen joukko.

1920-luvun koittaessa oltiinkin Suomessa sikäli paradoksaalisessa tilanteessa, että vaikka oikeisto oli voittanut sisällissodan, se ei voittanut demokraattisia vaaleja tavalla, joka olisi mahdollistanut suoraviivaisen yksinhallinnon. Sekä Risto Rytin edistyspuolue että maalaisliitto olivat toki porvarillisia puolueita, mutta eivät luokkapolitiikassa yhtä armottomia kuin Kokoomus ja RKP. Ryti itse piti edistyspuoluetta luokkapuolueiden ulkopuolisena voimana, joka pyrki koko kansan hyvinvointiin, ei pelkästään omistavan luokan. Onkin mielenkiintoista havaita, kuinka avoimesti ja selkeästi Ryti puhui kapitalismista ja sen piirteistä, kun taas kirjan kirjoittajat käyttävät tuota sanaa tuskin kertaakaan. Ryti ei kiistänyt luokkaristiriitoja, mutta näki, että talouden ja hallinnon voi järjestää ottamatta selkeää kantaa jommankumman luokan puolesta toista vastaan.

Kirja analysoi Rytin ajattelua varsin onnistuneesti jättäen yksityiselämän erikoisuudet kuten vapaamuurariuden ja muut "henkiset" pyrinnöt sivuun ja keskittyen Rytin kapitalismianalyysiin. Sen ytimessä oli talousliberalistinen usko markkinoiden vapauden voimaan. Vaikka Ryti tuli osallistuneeksi moniin valtion valtaa lisänneisiin operaatioihin ja puolusti esimerkiksi ns. luonnollisten monopolien valtion käsissä pysymisen tärkeyttä, pohjimmiltaan hän ihaili angloamerikkalaista yrittämisen vapautta ja näki kaikki raha- ja talouspoliittiset puuttumiset sallituiksi vain hätätapauksissa. Kirjan mittaan käy ilmeiseksi, että porvarillinen enemmistö taipui tämän linjan taakse ja palkitsi Rytin sarjalla merkittäviä valtiollisia vastuutehtäviä (valiokunnan puheenjohtaja, valtiovarainministeri, Suomen Pankin pääjohtaja, pääministeri ja lopulta presidentti).

* * *

Kirja opettaa paljon siitä, miten Suomi ennen vuotta 1945 ryhmittyi toisaalta selviytymään melskeisessä maailmassa, toisaalta pärjäämään haasteellisessa kaupankäynnissä ja lopulta myös järjestämään luokkaristiriidoista kummunneet haasteet pakon eli talvisodan myötä. Vaikka kirja ulottaa ajallisen kaarensa Rytin kuolemaan asti, kirjan todellinen anti koskee 1920- ja 1930-lukuja, joiden aikana Risto Ryti oli varsin keskeinen porvarillisen Suomen toimija ja vakauden takaaja. Esimerkiksi sotasyyllisyysjakson olisi huoleti voinut jättää kirjasta pois, se ja eräät muut henkilöhistorialliset jaksot pikemminkin häiritsevät kuin auttavat ymmärtämään Rytin persoonaa ja roolia valtiolaivan eri tehtävissä. Vaikuttaa nimittäin vahvasti siltä, että Ryti onnistui juuri siksi, että hänellä oli jollain lailla sisäänpäin kääntynyt, pelkistynyt persoona, jolle "kylmästi laskeminen" ei ollut taktiikkaa, vaan luontaista toimintaa.

Voi hyvinkin olla, että talouspäättäjäksi ja -viranomaiseksi sopii parhaiten ihminen, joka ei tunteile, hermoile eikä liioittele mihinkään suuntaan. Ehkä Rytillä oli juuri sopiva koostumus vastasyntyneen valtion talousasioiden järjestämiseen. Onnistumista edisti epäilemättä myös se, että Ryti oli kielitaitoinen, riittävän kosmopoliittinen - ja samalla myös dandy (tätä määritelmää nuoresta Rytistä käyttävät kirjan kirjoittajat, jossain määrin yllättäen). Poliittinen koti edistyspuolueessa ei ollut sattumaa, mutta pienen puolueen sidos ei näytä Rytin uraa haitanneen. Hän tuli toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa. Vaikka hän ja Väinö Tanner olivat kapitalismista jokseenkin eri mieltä, yhteistyö sujui paremmin kuin äärimmäisen oikeiston suuntaan.

Jälkipolvet ovat halunneet nostaa Risto Rytin jonkinlaiseksi vara-Mannerheimiksi, koska hän uhrautui ja teki Adolf Hitlerin kanssa faustisen sopimuksen, jotta Mannerheim hänen jälkeensä oli sitten vapaa sen rikkomaan ja solmimaan rauhan. Teko oli varmasti jonkin sortin henkilökohtainen uhraus, koska Ryti ei ollut viiksistään huolimatta Hitler-uskovainen missään mielessä. Mutta todennäköisesti Ryti teki tämänkin ratkaisun kylmän laskelmoinnin perusteella eli luottaen siihen, että se toimii, kuten toimikin, kuten jälkiviisaasti tiedämme. On vaikea arvioida, vähensikö Rytin liberaali maailmankatsomus mitään suomalaisten ei-rikkaiden ihmisten kokemaa ikävää (empatian kyky ei tainnut kuulua Rytin tunnepalettiin). Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Ryti piti loppuun asti kiinni siitä näkemyksestä, että kapitalismikin perustuu - tai ainakin sen olisi hyvä perustua - jonkinlaiseen yhteiskuntasopimukseen, joka takaa myös omistamattomien luokalle ihmisarvoisen elämän. Tämähän ei valkoisessa Suomessa ollut mitään valtavirran ajattelua.

Risto Ryti 1920-luvulla

(Kuva kirjasta Kylmästi laskeva mies)