Lauri Järvilehto on otsikoinut kirjansa hyvin, Konemieli : Onko ajattelu ihmisen yksinoikeus (Tammi 2024). Kysymys on aiheellinen, eikä ole välttämättä Järvilehdon syytä, ettei kirja vastaa alaotsikkonsa kysymykseen. Kirja on jotenkin raskasta luettavaa, vaikka Järvilehto tuntee aiheensa. Kyse lieneekin enemmän kirjoitustavasta kuin sisällöstä. Järvilehto viittaa esimerkiksi toistuvasti palaavansa asiaan "tuonnempana", mutta ei tunnu ottavan aiemmasta vinkistään kiinni, kun siellä "tuonnempana" ollaan. Lukija on tietenkin jo unohtanut aiemman lupauksen, mutta periaatteessa tämä on epämukavaa. Kuten sekin, ettei kirjassa ole hakemistoa. Miksi ei ole? Miksi ihmeessä kirjassa ei ole hakemistoa? Tammi? Järvilehto? Aika usein jäin miettimään, milloin luen Järvilehdon näkemystä, milloin jotain itsestään selvää totuutta, jonka Järvilehto kategorisesti lukijalle ilmoittaa. Väitteitä pehmentäviä ilmaisuja kuten "nähdäkseni", "ilmeisesti" tai "mahdollisesti" Järvilehto ei harrasta. Siispä laitetaan ajatuksia/väitteitä tarjolle peräkkäin.
JÄRVILEHTO
I Ihmismieli: 1. Mikä mieli oikeasti on? 2. Ajattelu ja aivotoiminta 3. Mitä ajattelu on? II Konemieli: 4. Konemielen synty 5. Konemieli 6. Tulevaisuuden näkymiä.
Tietoisuus on järjestelmä, joka mahdollistaa tavoitteellisen yhteistyön (s. 44). Maailma ei ole deterministinen (s. 45). Ei voi olla tietoinen sellaisesta, jota ei voi nimetä (s. 46). Tietoisuus on ihmisen kyky toimia osana laajempaa järjestelmää (s. 49). Ihmisen aivot eivät prosessoi, ne ennakoivat. Nykyhetken AI ei ajattele kuten ihminen, ei sillä ole mieltä (s. 175). Mutta mitään periaatteellista estettä ei ole sille, että sellainen voisi olla mahdollista.
Tehokkain malli olisi "kentauri", ihmisen ja AI:n yhteistoiminta (s. 194). Esimerkiksi ChatGPT ei ole vastausGPT, vaan se tarjoaa aineistoa vastaukseen (s. 200). Kone, jolla on mieli, on mahdollinen (s. 210). Minä on me (s. 214).
LUKIJA (MINÄ)
Ajatus lienee aivojen toiminnan tuote, se ei "sijaitse" aivoissa, kuten Järvilehto ilmaisee (s. 31). Ajatus ei uskoakseni ole ainetta, vaan aineen rakenteellinen tila, joka muuttuu koko ajan.
Mieli on kai evoluution tuote, biologisen evoluution toiminnan seuraamus. Sillä voi olla tiloja, joista emme ole tietoisia, kuten "alitajunta".
Tietoisuus perustuu mitä ilmeisimmin aistihavaintoihin ja muihin kokemuksiin ja ilmenee käsityksinä, näkemyksinä ja muina abstrakteina tuumailuina.
Tietoisuuskaan ei voine olla ainetta, vaan lähinnä mielen tila sekin. Unessa tietoisuuden ja ajattelun tila muuttuu niin, että tietoisuuden kokemus lakkaa ja mieli jää alitjunnaksi nimittämämme mielen tilaksi.
Informaatio on mielen ravintoa.
Intuitio on sitä, kun systeemi 1:n sisältö läikkyy tai tihkuu systeemi 2:n puolelle.
Miten nykyiset AI-ohjelmat pärjäisivät Mensan ÄO-testeissä?
Milloin AI osaa omatoimisesti vertailla vastaustaan muihin tiedonlähteisiin ilman, että käyttäjä joutuu huomauttamaan ristiriitaisista ja täysin riittämättömistä vastauksista?
Mitä AI itse arvelee omasta tietoisuudestaan?
Oppiiko AI koskaan nauttimaan uusista perunoista tai korvasienistä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.