Siitä

Jos potentiaalinen lukijani suhtautuu ahdistuneesti seksuaalisuuteen ja siitä puhumiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen, suosittelen jättämään seuraavan pohdiskelun väliin.

* * * 

Ihminen syntyy muiden elollisten lailla vailla mahdollisuutta valita fysiologisia tai kognitiivisia ominaisuuksiaan. Käyttäytymistään voi opetella hillitsemään ja esimerkillistä käyttäytymistä matkia, mutta siihen se tahtoo jäädä.

Tästä ilmeisestä tosiasiasta piittaamatta meitä ihmisiä riivaavat monet huolet, jotka liittyvät juuri näihin ominaisuuksiin, joihin emme ole voineet vaikuttaa emmekä voi myöhemminkään. Erityisen paljon huolia liittyy ulkonäköön joko suoraan tai peitellysti seksuaalisuuteen liittyvien huolten takia. Vaikuttaa vahvasti siltä, että ihminen on ainoa eläin, jolle on kehittynyt häpeän käsite ja kaikki siitä seuraava epämukavuus ja ahdistus. Arkipuheessa voimme sanoa, että koiramme "häpeää" jotain ihmisen mielestä sopimatonta tekoaan. Se on kuitenkin eläimen pelkoa ihmisen potentiaalisen rankaisukyvyn edessä, ei sitä samaa kuin millä ihminen suhtautuu erityisesti seksuaalisuuteen ja moniin muihin tärkeisiin käyttäytymisen muotoihin.

Eläimet saattavat haluta hoitaa seksuaalisen toimintansa kaikessa rauhassa, poissa muiden silmiltä ja korvilta. Kyse lienee tällöin aina yleisestä turvallisuudesta (parittelun aikana on vaikea keskittyä ulkoisiin uhkiin) ja lajitovereiden viime hetken yrityksistä vaikuttaa parinvalintaan häiritsemällä parittelua. Pääosin eläinten seksuaaliseen toimintaan ei liity sitä häpeän tai nolouden tuntemusta, joka ihmiselle on ominaista.

Vai onko se ominaista eli geneettistä? En tiedä, eivätkä arkeologiset löydöt kerro mitään siitä, millaisia ajatuksia seksuaalisuuteen liittyi esivanhemmillamme tuhansia vuosia sitten, Lienee uskottavaa, että vasta verrattain myöhään  – maanviljelyn ja pysyvien asumusten vakiinnuttua – oli käytännössä mahdollista eristäytyä fyysisesti pelkästään seksin takia. Nukuttiin ja harrastettiin seksiä samassa yhteisessä tilassa, oli pakkokin. Mutta jossain vaiheessa kulttuureihimme iskostui ajatus, että seksi on yksityisasia, virtsaamiseen ja ulostamiseen rinnastuva toimi, jossa ei kaivata ulkopuolisia tarkkailijoita.

Lienee silti arvoitus, milloin ja miksi seksiin alkoi liittyä häpeän tunne. Arkinen selitys viittaa uskontojen monipuoliseen normitus- ja häpeäkulttuuriin. Itse arvelen, että uskonnot ovat vain ottaneet käyttöönsä arsenaalin, jolle olemme olleet altistuvia tai suoraan haavoittuvia muutenkin.

* * *

Edellinen on johdanto miehisen seksuaalisen häpeän pohdintaan, jonka voi pelkistää kahteen pelkoon: että oma penis on "pieni" ja/tai se ei ole riittävän jäykkä (naisoletetuista en puhu mitään, koska puuttuu se tärkein eli oma kokemus). Muitakin on, kuten epäily seksuaalisesta suuntautumisesta johonkin yhteisön torjumaan tai peräti kieltämään. Rajaan aihepiiriä itsevaltaisena kirjoittajana ja ihmisenä, joka on syntynyt fysiologisesti ns. "miehenä" ja varustettuna peniksellä, jonka arvioi itse olevan "pieni". En tässä pohdi sitä, että seksuaalisuus sinänsä koetaan häpeällisenä ja piilotettavana asiana, vaikka se on yhtä erottamaton osa ihmistä kuin käsi tai jalka. Se olisi oman, aika laajaksi paisuvan tekstin aihe.

Lääketieteen ja fysiologian asiantuntijoiden mukaan miehisen peniksen koko, muoto ja jäykistymiskyky vaihtelevat varsin paljon. Keskimäärin miehen penis on "lepotilassa" eli ilman seksuaalista kiihotusta noin 9 cm eli vajaat kaksi tulitikkurasiaa peräkkäin. Kiihottuneena eli erektiossa keskimääräinen pituus on 13,2–14 cm. Siis melkein kolme tikkurasiaa peräkkäin.

Jokainen mies on mitannut joskus peniksensä pituutta huolestuneena. Keskiarvolukemissa olevat eivät rauhoitu tuloksestaan, koska he tietävät, että on miehiä, joilla penis on paljon pidempi ja paksumpi. Heitä ei myöskään rauhoita tietoisuus meistä, joilla tuo keskimääräinenkin on melkein tikkuaskin päässä. Kaikkein vähiten rauhoittavat  viisaat lausahdukset kuten "tärkeintä ei ole koko vaan miten sitä käytetään" tai "peniksen biologinen tarkoitus on viedä siittiöt naisen kohdunsuun tienoille".

* * *

Häpeä peniksen on pitkälle miesten oma juttu, sillä seksikumppania kiinnostaa tietenkin enemmän se, miten ponteva penis on koostaan riippumatta. Ei ole olemassa yhtä ideaalia peniskokoa, koska ei ole olemassa myöskään ideaalikokoista onteloa, johon sitä penistä sovitellaan tai ylipäänsä kaikille mieluista kokoa. On kuitenkin niin, että "miesten kesken" kaikki haluaisivat jättikokoisen peniksen (paitsi ehkä he, joilla sellainen oikeasti on) ja kaikki pahoittelevat tai pilkkaavat (tai pahoittelevat ja pilkkaavat) pienipeniksten miesten kohtaloa.

Tämän hupsun, mutta elinvoimaisen halun takia kaupalliset yrittäjät tarjoavat vuosisadasta (tai ehkä -tuhannesta) toiseen erilaisia konsteja, joilla sen tikkuaskin pituuden voi tuplata tai jopa triplata. Sanoivat lääkärit mitä tahansa, menetelmiä myydään ja rahaa liikkuu. Koska miesten keskinäisen oletuksen mukaan ei ole mitään kurjempaa kohtaloa kuin pieni penis.

Paitsi tietysti omistaa pieni ja huonosti tai ei ollenkaan jäykistyvä penis. Mikään ei miehisistä kauhuista ylittäne erektiokyvyttömyyden tuottamaa. Siinä ei auta tieto, että ongelmia on monilla ja esimerkiksi monet lääkkkeet aiheuttavat errektio-ongelmia. Kun vahingossa keksitty erektiokykyä tehostava lääke eli Viagra tuli markkinoille, se synnytti paitsi valtavan "korvaavien" aineiden markkinat, mutta valtavan määrän vitsejä, joiden tarkoituksena oli pilkata leppoisasti tai häijysti niitä, joilla on erektiovaikeuksia tai jopa kokonaisvaltaista kyvyttömyyttä, joka hoituu vain Viagralla.

* * *

Viisaat naiset ja muut partnerit ovat kautta aikoja yrittäneet saada penismielet ymmärtämään, että vaikka koolla ja jäykkyyden asteella on väliä, paljon tärkeämpää on se, miten ja mihin sitä penistä käytetään ja erityisesti, miten sitä ei pidä käyttää. Ja ettei miehenkään seksuaalisuus ole pelkkää penistä, vaikka se sitäkin on.

Yhtä lailla viisaat lääkärit ovat kautta aikojen yrittäneet saada penismielet ymmärtämään ja hyväksymään, ettei ihminen valitse peniksensä kokoa ja ominaisuuksia yhtään sen enempää kuin yleistä seksuaalista suuntautumistaan, se kaikki tulee annettuna ja ilman valitus- tai vaihto-oikeutta.

On siksi jonkinlaista elämänviisautta hyväksyä tosiasiat, joita ei voi muuttaa ja yrittää sopeuttaa oma elämisensä sen mukaan. Vaihtoehtona on kärsiä, menettää rahansa peniksenpidentäjille ja viagrakauppiaille (oikea Viagra ei maksa enää paljon mitään) ja tuntea loputonta häpeää. Kaikki turhaan asioista, joita ei voi muuttaa tahdon tai rahan voimalla.