Tosielämän paratiisit (ja parasiitit)

Merkittävä osa ihmiskunnan varallisuutta on hyvin pienen superrikkaitten joukon hallussa. Vain pieni osa tästä varallisuudesta on sijoitettuna edes jollain lailla tuottavaan toimintaan, pääosin se osallistuu vain finanssikeinotteluun piilossa julkiselta katseelta ja ennen muuta verotukselta.

Piilotetun omaisuuden määrä ylittää tavallisen käsityskyvyn. Hyvin varovaisten ja todennäköisesti vanhentuneiden (2005) arvioiden mukaan yksityishenkilöiden salaisilla tileillä on ainakin Yhdysvaltain bruttokansantuotteen (16 biljoonaa dollaria) verran rahaa. Verotulojen menetys on todennäköisesti ainakin 250 miljardin dollarin luokkaa.

Kapitalismin keskeisiä rakennepiirteitä on pääomien eli varallisuuden kasautuminen. On vaikea arvioida, onko ihmiskunnan varallisuus nykyään keskittynyt suhteellisesti enemmän kuin aikaisemmin, mutta se on selvää, että varallisuuden kasat ovat ennen näkemättömän suuria. Varsinaisten superrikkaitten lisäksi kasaa ovat kasvattamassa monet pienemmät toimijat (ns. tavalliset rikkaat), joita ei myöskään kiinnosta palauttaa haalimaansa varallisuutta edes pieneltä osalta yhteiseksi hyväksi.

Sekä tavallisten että superrikkaiden rahaliikenne käyttää maksimaalisesti hyväksi niitä salattuja mahdollisuuksia, joita ns. veroparatiisit tarjoavat. Tällainen tosielämän paratiisi tarjoaa - tietenkin vain rikkaille - mahdollisuuden täydelliseen anonymiteettiin (ammattirikolliset kiittävät aivan erityisesti), erittäin matalaan tai olemattomaan verotukseen sekä ikäviltä kysymyksiltä suojaavaan lainsäädäntöön. Itse "paratiisi" saa tarjoamastaan suojasta oman siivunsa eli kaikki voittavat - paitsi ne 99,999% maailman ihmisistä, jotka eivät ole mukana kakkua jakamassa.

* * *

Veroparatiisit ovat mielenkiintoinen kapitalismin tuote, koska virallisesti niitä moititaan ja niille luetaan kovia uhkauksia, mutta todellisuudessa yksikään vastuussa oleva hallitus ei tee asialle yhtään mitään. Vaikka Cayman-saaret ja vastaavat maantieteelliset minikohteet hallitsevat yleensä mielikuviamme näistä salatun varallisuuden hoitopaikoista, todellisuudessa suurimmat veronkiertäjät toimivat Lontoon keskustassa ja New Yorkissa Manhattanilla, eivät missään kansainvälisen lain ulottumattomissa olevilla merirosvosaarilla.

Veroparatiisit ovatkin finanssikapitalismille välttämätön peliväline, vaikka ns. sosiaalisen kapitalismin edustajat aika ajoin vaativat kovin sanoin veronkierron lopettamista. Sillä vaatimuksella ei ole selvästikään ns. poliittista kannatusta edetäkseen puhkuvista puheista tehokkaaksi toiminnaksi. Lainsäätäjät ovat finanssikapitalistien talutettavana nöyriä käskyläisiä kuten ennenkin, joten vain kosmeettisia tekoja on tiedossa.

Finanssikapitalismi, joka hallitsee maailmasta hyvin suurta osaa, ei ole kiinnostunut mistään ihmisten todellisuudessa esiintyvästä. Se operoi pelkästään virtuaalisen omistamisen ja voitontavoittelun tasolla, joten oheisvahingot kuten taloudellinen lama ja miljoonien ihmisten kärsimys ei merkitse yhtään mitään. Yksittäisen finanssikeinottelijankaan kohtalo ei merkitse mitään. Jos yksi kärähtää, toinen voittaa. Se on pelin henki ja ainoa sisältö.

* * *

On jokseenkin kiistatonta, että juuri varallisuuden piilottaminen verottajalta on yksi pääsyyllinen nykyiseen taloudelliseen lamaan. Maailman hallituksilla olisi erittäin painavat syyt käydä täysillä veropakolaisten ja -huijareitten kimppuun. Jos edes osa nyt huijatuista verovaroista saataisiin palvelemaan sosiaali- ja terveydenhoitoa, hyvinvointivaltion purkaminen meillä ja sen rakentamisen torjuminen köyhemmissä maissa voitaisiin välttää.

Niin ei kuitenkaan tehdä. Venäjän valtiota voidaan kyllä suurella yksimielisyydellä painaa taloudellisesti polvilleen, mutta pienenkin veroparatiisin kuriin laittaminen on "lännen yhteiset arvot omaaville" yksinkertaisesti täysin mahdotonta. Sitä ei tapahdu, ei vaikka asioiden todellinen tila on erinäisten vuotojen ansiosta täysin kaikkien tiedossa.

Rikollisten joukko siis vain laajenee ja vahvistuu. Yhtäällä ovat ne alkuperäiset kriminaalit, jotka ovat joko muodollisen laillisesti tai suoraan lakeja rikkomalla haalineet suunnattomat omaisuudet hallintaansa. Sitten ovat ne välitoimijat, jotka auliisti ja varmasti hyvää korvausta vastaan tarjoavat rikolliselle omaisuudelle teknis-juridisesti turvallisen säilytyksen ja käyttöliittymän. Lopuksi tulevat ne usein ihan demokraattisesti valitut päättäjät, jotka osallistuvat tähän talousrikollisuuteen ainakin levittelemällä käsiään ja puhumalla pehmeitä sen sijaan että käynnistäisivät kansainvälisen operaation talousrikosten lopettamiseksi.

On vaikea sanoa, keiden moraalinen teko on ala-arvoisin. Mieluiten toteaa vain, että yksiä ja samoja konnia ovat kaikki.

(Kuvan lähteenä on ollut kansainvälinen ActionAid -liike, joka haluaa edistää ihmisoikeuksia ja vastustaa köyhyyttä globaalilla tasolla. www.actionaid.org).

PS. Sain ponnakkeen tämän tekstin kirjoittamiseen Tapio Kuosman omakustannekirjasta Veroparatiisit (2014). Kirja sisältää paljon hyödyllistä tietoa, mutta on koostettu ja toimitettu niin luokattoman epäonnistuneesti, ettei sitä parhaalla tahdollakaan voi varsinaisesti suositella. Jos kuitenkin olet valmis kahlaamaan järjestämättömän datan keskellä, kirjasta löytyy paljon arvokasta faktaa. Pääosan kirjan sisällöstä vievän "hakuteoksen" monia osia voi myös suositella hyvinä tietoiskuina kansainvälisen politiikan ja talouden monimutkaiseen maailmaan.
PS 2, 17.1.2015 Jos haluatte lukea huomattavasti analyyttisemmän kirjan samasta aiheesta, tarttukaa Jyri Hännisen teokseen Veroparatiisit ja Suomi.