Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Asetehtailijan ehdoilla

Toisen maailmansodan kauhuista ja Vietnamin sodasta on jo niin pitkä aika, että uusmilitarismi ja vaatimattomampikin sapelinkalistelu on otettu taas joukkotiedotusvälineitten vakioaiheeksi. Ei lehteä, jossa ei innostuneesti kerrottaisi uusista, entistä ihanammista aseista. Tuore MB:n eli entisen tietotekniikkalehden numero ylisti uusinta aseteknologiaa kahdenkin jutun verran. Älyluoti, ällöttävää!

Miksi sotainen into on taas vallalla? Koko ajan käydään maailmalla sotia pienemmässä mittakaavassa, eikä kysymys voi olla informaation vähyydestä. Sodan mielettömyydestä on tarjolla niin paljon todisteita kuin vain haluaa tai kykenee vastaan ottamaan (minä en pysty enää katsomaan edes fiktiivistä sotaa). Silti meillä Suomessakin myös muut kuin kiihkeimpään sotaoikeistoon kuuluvat poliitikot lähinnä pohtivat, millainen aseistus uusiin miljardihävittäjiin pitäisi hankkia.

Näin siitä huolimatta, että sotimisen historiaa vähänkin tutkinut ymmärtää, että seuraava iso sota on viimeinen. Se on sota, jota kukaan ei voi voittaa. Se on sota, joka hävittää ihmiskunnan. Silti siihen valmistaudutaan - myös Suomessa - suurella innolla ja paatoksella. Vuosien 1918 ja 1939-40 uho on kaivettu naftaliinista, jos se siellä on varsinaisesti ollutkaan. Tuoreesta hajusta päätellen ei ole.

Miksi yksikään suomalainen poliitikko ei uskalla esiintyä rauhanmiehenä tai -naisena ja vastustaa jyrkästi miljardileikkauksia, joilla ostetaan korkean teknologian aseita Yhdysvalloista? Miksi kukaan ei uskalla vastustaa aselobbyä?

* * *

Aseteollisuus ja -kauppa ovat luultavasti maailman tekopyhin ja röyhkein yritystoiminnan alue (tupakkateollisuus on kyllä hyvä kakkonen). Nämä tehtailijat ja kauppiaat ansaitsevat valtavia summia valmistamalla ja levittämällä pelkästään ihmisen tappamiseen soveltuvia välineitä. Eivätkä vain valmista ja myy, vaan pitävät kaikin keinoin myös huolta siitä, että koko ajan jossain on käynnissä konflikti, jossa kalliilla ostettuja aseita voidaan käyttää, jotta voidaan taas ostaa uusia aseita.

Paitsi että on myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia maita, joilla ei ole mitään pelkoa (tai toivoa) joutua aseellisen konfliktin osapuoliksi, elleivät ne itse sitä väkisin halua. Ruotsi on silti merkittävä aseiden ja asejärjestelmien valmistaja. Asukaslukuun suhteutettuna se on maailman ykkönen ja peittoaa jopa Israelin. Bofors ja Saab ovat asekaupan suurfirmoja. Aselobby on Ruotsissakin mahtavampi kuin rauhanpuheita pitävä poliitikko. Enää ei tosin sellaisia ole Ruotsissakaan. Olof Palme sentään puhui rauhasta.

Suomen oma aseteollisuus on näpertelyä, eikä sillä ole ollut muuta kuin varaosanvalmistajan näköaloja sen jälkeen, kun Suomen poliittinen johto päätti hylätä sotilaallisen liittoutumattomuuden ja kytki armeijan Natoon joskus 1990-luvun alkupuolella. Sen jälkeen kysymys kuuluu vain, minkä yhdysvaltalaisen valmistajan aseisiin suomalaisia verovaroja käytetään. Yhdysvaltalaisen aselobbyn ei ole luultavasti tarvinnut Suomessa käyttää edes suuria lahjusrahoja, täällä on oltu suopeita ihan vapaaehtoisesti heti sen jälkeen, kun asevarustelukierre kaatoi Neuvostoliiton.

* * *

Minusta asetehtailijan ehdoilla eläminen on sekä äärimmäisen vastenmielistä ja pelottavaa että myös omien lasteni tulevaisuutta ajatellen lähes lamaannuttavaa. Kuinka on mahdollista, että päättäjät ovat näin sokeita ja/tai selkärangattomia? Voiko joku ihan oikeasti kuvitella, että muutamalla Suomen taivaalla pörräävällä hävittäjällä on jotain merkitystä, jos aito konflikti alkaa? Voiko typerinkään sotaoikeistolainen jääräpää rehellisesti kuvitella, että Suomi pystyy estämään maan miehittämisen, jos Yhdysvallat, Venäjä tai Kiina katsoo sellaisen toimen välttämättömäksi?

Aselobbyn vaikutusvalta maailmassa on käsittämätöntä, ellei sitä tarkastele osana laajempaa ideologista pakkopullaa eli pyrkimystä Yhdysvaltain yksinvaltaan Naton avulla. Se pitää sotahulluuden hengissä myös toisen maailmansodan traumoja edelleen elättävällä Venäjällä, joka tarvitsisi joka ruplan ihan muuhun kuin uuden panssarivaunumallin kehittämiseen.

Aseteollisuus tarvitsee vastakkainasetteluita, konflikteja, epäonnistunutta diplomatiaa, rasismia, vihapuhetta ja kaikenlaista kiihkoilua. Aseteollisuus tarvitsee al-Qaidaa ja ISIStä, se tarvitsee kaikenväristä ja -mallista sortoa ja ihmisten huonoa kohtelua. Aseteollisuus ei halua rauhaa maan päälle, se haluaa hallituja konflikteja liukuhihnalta. Maailman hallinnot vastaavat tähän rinta rottingilla ja käsi veronmaksajan kukkarolla.

Lopullinen vastuu on kuitenkin poliitikolla, joka suostuu aselobbyn lahjuksiin ja myy maansa vähiten tarjoavalle. Ehkä nykypäivän fiksut nuoret panevat nämä konnat vielä kerran vastuuseen. Jos vain ehtivät.


1 kommentti: