En ole vähimmässäkään määrin Ruotsin valtiollisen tai puoluepoliittisen elämän tuntija, mutta aivan ulkopuolisenakin on helppo nähdä se prosessi, jonka harjalla Åkesson puolueineen ratsastaa. Prosessissa on kaksi piirrettä, joiden ansiosta SD:n ei oikeastaan tarvitse tehdä paljon muuta kuin louskuttaa leukojaan rasistisia tunnelmia myötäillen. Ne muut tekevät sen taas itse.
Ensinnäkin Ruotsin perinteiset vallankäyttäjät eli demarit ja "moderaatit" eli sikäläinen kokoomus ovat pienempien puolueiden tavoin vältelleet viimeiseen asti puhumasta maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista (monista muistakin asioista Ruotsissa vaietaan poliittisen korrektiuden hysteerisen tulkinnan hyväksi). Åkesson on kiittänyt ja ohjannut ohikatsomisesta ärsyyntyneiden äänet omaan laariinsa.
Toiseksi samaiset perinteiset puolueet ovat munanneet pahasti kieltäytymällä paitsi yhteistyöstä SD:n kanssa, myös noudattamasta normaaleja kohteliaita tapoja puolueen edustajien kohdalla. Jälleen Åkesson on kiittänyt kauniisti ilmaisista äänistä, joiden eteen ei ole tarvinnut tehdä muuta kuin näytellä se marttyyrin rooli, joka SD:lle on huolella pedattu.
* * *
On vaikea tietää, onko kysymyksessä käsittämätön poliittinen ääliömäisyys vai ehkä vielä käsittämättömämpi poliittinen uhkapeli. Ruotsin demareillahan on historian painolastina perverssin pitkä yksinvaltiuden aika 1920-luvulta lähtien. Puolueen eliitti ei selvästikään ole vielä sisäistänyt sitä mahdollisuutta, että demarien yksinvallan aika on ohi. Löfvenin vähemmistöhallituksen syntyprosessi 2014 oli tästä tragikoominen todiste.
Ruotsin kokoomuksen ongelma on toisentyyppinen. Kannattajakunta ajattelee monissa asioissa kuten Sverigedemokraterna, mutta teeskentelee suvaitsevampaa. Tai ainakin puolueen johdon mielestä on ollut järkevää teeskennellä, ettei mitään maahanmuuttokysymystä ole olemassa. Äänestäjien reaktion perusteella ratkaisu on ollut typerä.
On tietenkin mahdollista, että niin demarit kuin kokoomuskin laskelmoivat kylmästi, että teeskentelemällä, ettei Åkessonin puoluetta ja sen esillä pitämiä kysymyksiä ole olemassa, kansalaisten ärtymys muuttuu väsymykseksi ja passivoitumiseksi. Tällainen väsytystaistelu toimii ehkä pienten kanssa, mutta SD ei ole enää pieni, ei ole ollut enää moneen vuoteen.
* * *
Ollaanko Suomessa siis poliittisesti taitavampia kuin Ruotsissa? Siltä näyttää, vaikka monen mielestä Perussuomalaiset ja Sverigedemokraterna ovat suunnilleen sama asia. Tosiasia kuitenkin on, että siinä missä Timo Soini on juuri ja juuri pystynyt säilyttämään puolueensa kannatuksen, SD porskuttaa koko ajan eteenpäin. Vaikka SSS-hallituksen yhteinen arvokonservatismi voi vähentää syleilyn voimaa, on silti todennäköistä, että Soini joutuu seuraavissa vaaleissa maksamaan siitä, että PS on hallituksessa tekemässä ikäviä päätöksiä.
Miksi ruotsalaiset eivät ota SD:tä kantamaan vastuuta vaikeista päätöksistä? Miksi puolue on aktiivisesti eristetty nostamaan kannatustaan kaikessa rauhassa? Tätä kaikkea on vaikea ymmärtää ja sietää. Mutta jos Åkessonista tulee Ruotsin ykköspuolueen puheenjohtaja, demarit ja kokoomus saavat luvan katsoa peiliin. Sieltä se syyllinen löytyy. Jos Åkesson panee joskus tuulemaan Hitlerin malliin, on turha tulla selittämään, että kyllä me yritimme sen kaiken estää. Ette yrittäneet, te teitte kaikkenne saadaksenne Åkessonin puolueen valtaan. Saatanan tunarit.
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä. Vanhojen puolueiden reaktio on minusta hyvin luonnollinen – SD:hän on kaikkea muuta kuin just lagom. Onhan vanhoilla ollut myös moraalinen oikeus torjua kaikki yhteistyö SD:n kanssa. Täysin toinen asia onkin ratkaisun järkevyys.
VastaaPoista