Ennustaminen

Koska tieto on mm. valtaa, tietäminen muita paremmin on aina ollut osa vallankäyttöä ja sen historiaa. Paremmin tietämistä hienompaa on vain tietää ennalta, kyetä ennustamaan tapahtuma, joka sekä aikajanalla että kausaalisessa tapahtumaketjussa on vielä tapahtumatta. Kyky ennustaa tulevia houkuttelee, vaikka järki sanoo, että ennustaminen on hienompi nimi arvailulle. Philip E. Tetlock ja Dan Gardner väittävät, että osa meistä ihmisistä kuitenkin on kyvykkäämpiä tulevan ennustajia kuin todennäköisyyden pohjalta voisi olettaa. Superennustajat : Ennustamisen taito ja tiede (Terra Cognita 2016) on sekä kertomus Good Judgement -hankkeesta että pohdiskelua ennustamisen tieteellisyyden asteesta ja todisteista.

Vierastan kirjassa kuvatun ennustusturnajaisen kaltaista toimintaa, joka tähtää ennen muuta poliittisten ja sotilaallisten päätöksentekijöiden työn helpottamiseen. Yhdysvaltalaiseen pahaan tapaan tämä toiminta on irrotettu yhteiskuntamoraalisista yhteyksistään, jolloin ei kysytä ennusteen seurauksista vaan kiinnostutaan vain ennustuksen osuvuudesta. Kirjan kuvaamat superennustajat (nimitys niille, joiden kyvyt ovat selvästi keskimääräistä tasoa suuremmat, pysyvästi) eivät ota kantaa siihen, keitä tai mitä heidän ennustuksensa auttavat. Heille näyttää riittävän - ainakin kirjan kuvausten perusteella - ajatus siitä, että he palvelevat "omaa hallitusta".

Paljon kiinnostavampaa on pohtia, voiko tulevaisuutta ihan oikeasti ennustaa "tieteellisesti" eli valideiksi osoitetuilla välineillä, tekniikoilla ja persoonallisuuksilla. Tässä kohdassa Superennustajat valottaa kiinnostavasti todennäköisyyksiä ja ihmisaivojen psykologiaa kietoen mukaan Daniel Kahnemanin ja Nassim Nicholas Talebin kaltaiset tunnetut ajattelijat ja uusien näkymien avaajat. Tuloksena on kymmenen käskyä sille, joka mielii superennustajaksi: (1) keskity mielekkäisiin ennusteisiin, (2) pilko monimutkaiset tehtävät osiin, (3) tasapainota sisä- ja ulkopuolinen näkymä, (4) tasapainota yli- ja alireagointi, (5) etsi ristiriitaisia kausaalisia tekijöitä, (6) erittele epävarmuuden asteet huolellisesti, (7) tasapainota itseluottamus, varovaisuus ja päättäväisyys, (8) opi virheistä mutta vältä jälkiviisausvinoutuma, (9) hyödynnä muitten osaamista ja pane muut hyödyntämään omaasi, (10) taspainota väistämättömät virheet kuten polkupyörän ajaja joutuu tekemään. Ja kaiken tämän jälkeen: älä noudata orjallisesti näitäkään ohjeita, vaan ajattele luovasti!

* * *

Jätän omasta puolestani avoimeksi kysymyksen siitä, onko "superennustaminen" tiedettä edes osittain, vai jotain muuta (minusta Tetlockin ja Gardnerin todistusaineisto kertoo kyllä siitä, että osa ihmisistä ennustaa merkittävän paljon paremmin kuin muut, mutta en pidä ilmiötä erityisen "tieteellisenä"). Kiinnostavinta on minusta kysyä, millainen rooli tulevan ennustamisella kulttuurissamme oikeastaan on ja miksi olen ilmeisesti itsekin siihen sotkeutunut.

Minua tämä näkökulma on kiinnostanut ainakin kolme vuosikymmentä, kun on ollut tilaisuus pohtia sekä laajojen yhteiskunnallisten ilmiöiden että konkreettisten teknisten ratkaisujen vaiheita. Jouduin monen muun kaltaiseni tavoin esimerkiksi ihmettelemään, etteivät sen paremmin Neuvostoliiton arkkiviholliset kuin liittolaiset osanneet ennustaa supervallan romahdusta - ja vielä vähemmän ja huonommin kaikkea siitä seurannutta (prosessihan on edelleen täydessä käynnissä, eikä pelkästään Ukrainassa).

Näin 1980-luvun loppupuolella unen, jossa Moskovan kaduilla oli isoja englanninkielisiä kaupallisia ulkomainoksia. Minään ennustuksena en sitä pitänyt edes silloin. Silti on mahdollista, että aivoni pohtivat - varmuuden vuoksi unessa - sellaistakin vaihtoehtoa, että sosialistinen järjestelmä korvautuu elinaikanani markkinakapitalismilla. En muista muutenkaan tehneeni yhteiskunnallisia ennusteita esimerkiksi Suomen hallitusten kokoonpanoista. Äänestin EU:hun liittymistä vastaan, mutta arvasin - en ennustanut - että Suomi kulkee Ruotsin taktisesti viitoittamaa tietä. Ennustin elokuussa 2014, ettei Timo Soini viihdy enää pitkään Perussuomalaisten johdossa, vaan siirtyy kansainvälisiin ympyröihin. Niin taitaa käydä, mutta ministerikokemuksen Soini halusi sitä ennen, toisin kuin uumoilin.

* * *

Paljon useammin olen tehnyt tulevaisuuteen liittyviä ennusteita kirjastonhoitajan roolissa. Kirjastojen verkkoon siirtymisen ja verkostoitumisen vauhti pääsi ehkä yllättämään, mutta tuskin itse asia. Se oli minusta niin ilmeistä koko 1990-luvun ajan. Sen sijaan CD-levyn tulevaisuuden ennustin täysin pieleen. Kuvittelin levy-yhtiöiden lopettavan niiden valmistamisen taloudellisista syistä heti, kun musiikin verkkolevitys pääsee vauhtiin. Aliarvioin pahasti yhtiöiden vanhoillisen hitauden ja talouskonttorin varman päälle pelaamisen. Vertaisverkot sun muut säikyttivät teollisuuden pahemman kerran ja siksi CD pidettiin valikoimissa, vaikka ei olisi ollut pakko (LP-levyjen valmistaminen lopetettiin aikoinaan teollisuuden omalla päätöksellä). Loppusilauksen on antanut vanhoillinen kuluttaja, joka edelleen antaa joululahjaksi mieluummin CD:n kuin Spotifyn kahden kuukauden lupamaksun.

Onnistuneitten teknisten ennusteitten joukkoon lasken SACD:lle lukemani varhaisen tuomion ("ei tule yleistymään, jää pienen hifistijoukon jutuksi") ja sen, etten ole koskaan antanut yksittäisille e-kirjoille ja varsinkaan niiden lukulaitteille läpimurron mahdollisuutta, vaikka hypetysuutiset ovat aina välillä panneet epäilemään hetkeksi. Olen ollut skeptinen myös kirjallisuuden Spotify-palvelun syntymisen suhteen, vaikka sen osalta olisin mielellään epäonnistunut ennustaja. Pidänkin siinä edelleen porttia raollaan, asia ei ole ratkennut, toisin kuin musiikin ja videon jakelussa, jossa fyysiset tallenteet ovat CD:n ja DVD:n sinnittelystä huolimatta jääneet vähän sivuraiteelle.

En ole edellä mainitsemiani "ennusteita" tehnyt siksi, että olisin pyrkinyt superennustajaksi tai saadakseni itselleni mainetta ja mammonaa (kumpaakaan ei ole ollut edes tarjolla). Oma intoni ennustella asioita on ollut hyvin käytännöllistä, samoisinkin kuluttajanvalistuksellista. En ole halunnut, että kirjastomme tuhlaavat rahansa nopeasti vanhentuvaan tekniikkaan (e-kirjojen lukulaitteet) tai ylihinnoiteltuun verkkopalveluun (äänitteiden tarjonta levyteollisuuden hinnoilla) ja olen siksi yrittänyt ääneen varoitella, usein tahattomasti ennusteen muodossa. Onko sillä ollut merkitystä, sitä en osaa sanoa. Mutta kyllä minua edelleenkin harmittaa, etten aikoinaan älynnyt varoittaa kirjastoja tekemästä Kuntaliiton "neuvottelemaa" kiskurisopimusta kotimaisten elokuvien kirjastojakelusta (olin ns. sivuraiteella ja siellä kuuli vasta toteutuneen).

* * *

Delfoin oraakkeli ratkaisi ennustamiseen liittyvän suurimman epäkohdan eli erehtymisen mahdollisuuden jo tuhansia vuosia sitten pitämällä ennusteet monitulkintaisina. Tätä metodia ovat innolla soveltaneet myös myöhempien aikojen ennusukot ja -eukot. Konstikos silloin on väittää, että Nostradamus osasi ennustaa myöhempien vuosisatojen tunnetut tapahtumat. Kukaan ei kai ole pitänyt listaa epäonnistuneista ennustuksista, vaikka saatamme lyhytaikaisesti rekisteröidä jälleen yhden pieleen menneen maailmanlopun ennusteen. Mutta sen kerran, kun se pieni todennäköisyys sattuman kaupalla toteutuu, aina löytyy intomieliä uskomaan, että kyseessä oli tosi osuva ennuste, ei sattuma (tai ilmeisen ääneen lausuminen).

Tämä on ennustamisen noidankehä. Ihminen ei halua uskoa, että ennustaminen on vaikeaa ja mitä kauempana tulevaisuudessa tapahtuvista asioista puhutaan, sitä vaikeammaksi kaikki muuttu. Siksi markkinoilla on aina tilaa ajatukselle, että erinäisillä tekniikoilla ennustamisen laatua voidaan parantaa merkittävästi. Silloin vaan helposti unohdetaan, että on yksi asia arvioida monien informaatiosäikeiden perusteella jonkin tapahtuman todennäköisyyttä ja aivan toinen asia aidosti "ennustaa" eli ennalta tietää jokin tapahtuma, jonka toteutumisen todennäköisyys on fifty-fifty. Ei ole ollenkaan tyhmää kysyä, miksi ennustajat eivät koskaan osoita taitojaan ennustamalla seuraavan viikon lottoriviä.

Itse en halua väheksyä "superennustajien" taitavuutta. Ihailen siihen liittyvää tarmokasta informaation analysointia, kriittistä ja itsekriittistä suhtautumista erilaisille vinoumille alttiiseen informaatioon ja viime kädessä ennustetta korjaavaan virheiden havaitsemista ja eliminointia. Se kaikki muistuttaa tieteellisen tutkimuksen metodia, vaikka lopputulos ei välttämättä "tiedettä" olekaan. Se on kuitenkin eri asia kuin tempaista tyhjästä "ennuste" seuraavalla viikolla skorpionia odottavasta taloudellisesti tärkeästä tapahtumasta. Oikea ennuste on aina varovainen ja epätäydellinen, "liian hyvä" on todennäköisesti pelkkää huijausta.