Soinin näköinen puolue?

Kirjoitin Timo Soinista viimeksi kaksi ja puoli vuotta sitten. Silloin yllykkeenä oli tuore kirja (Peruspomo), nyt tuore ilmoitus jättää Perussuomalaiset oman onnensa nojaan. Ilmoitus ei ollut millään tavalla yllättävä, kuten eivät myöskään Soinin imelän epäuskottavat vakuuttelut siitä, että puolueväki kyllä osaa valita hänelle hyvän seuraajan. Juuri nyt on mahdotonta kenenkään tietää, mitä Perussuomalaisten puoluekokouksessa tapahtuu. Sen sijaan erilaisten vaihtoehtojen mahdollisia seurauksia voi pohdiskella ja sellaiseen on painavia syitä, jotka eivät liity suoranaisesti itse puolueeseen tai edes Timo Soiniin.

Soinin ilmoitus ei ollut yllätys, koska on jo pidemmän aikaa ollut ilmeistä, ettei Soinin kroppa kestä kahden reen vetämistä. Kun toinen niistä on vieläpä rankan kannatuksen laskun raskauttama, Soinin ratkaisu on inhimillisesti täysin ymmärrettävä. Ilmoittamalla, että hän mielellään jatkaisi kuitenkin ulkoministerinä, vahvistaa kahden reen tulkintaa. Soini viihtyy kansainvälisissä kuvioissa ja siirtyy johonkin kristillis-vanhoilliseen "kansainväliseen tehtävään" mieluiten täyspitkän ministeripestin kautta. Jää nähtäväksi, kuinka painava Soinin toive on sen jälkeen, kun hän on päästänyt puoluevallan kahvasta.

Soinin ilmoituksen tärkein sisältö on luonnollisesti se, että hän ei ole jatkossa pitämässä hyvin eri suuntiin ideologisesti kiskovaa puolueväkeä kurissa ja kasassa. Kukaan ei tiedä, kykeneekö Sampo Terho tai Jussi Niinistö paikkaamaan Soinia juuri tässä roolissa. Oma veikkaukseni on, että eivät kykene, kun Jussi Halla-aho tulee Brysselistä nostamaan osinkovoittojaan. Sillä ei sinänsä ole suurta merkitystä, kuka Soinin paikan perii. Ratkaisevaa on, että puolue tulee hajoamaan joka tapauksessa. Soini on ollut Perussuomalaisille sekä Messias että liima. Halla-aho voi osalle porukasta olla vaikka minkälainen Messias, mutta hänen valintansa puheenjohtajaksi olisi todennäköisesti liikaa Sipilän uusliberalistiselle koalitiolle.

* * *

Miksi piittaan siitä, mitä Perussuomalaisten puolella tapahtuu? Yksinkertaisesti siksi, että puolue toimii tänä päivänä tärkeimpänä äärioikeistoa äänestävän väestönosan julkisena edustajana. Soini ei ole sallinut avointa natsimielisyyttä, vaikka onkin suhtautunut sallivasti äärioikeistolaiseen hörhöilyyn. Halla-aho puheenjohtajana tarkoittaisi vääjäämättä puolueen julkisten näkemysten tiukentumista kohti vaivoin peiteltyä fasistisuutta, ja kun Halla-ahon puheenjohtajuus olisi seurausta puolueen kannattajakunnan kasvaneesta äärioikeistolaisuudesta, asiaan on syytä suhtautua vakavasti. En itse ennusta, että Halla-aho nousee puheenjohtajaksi. Se on silti täysin realistinen vaihtoehto.

Monet ihmiset pitävät Soinia kaappinatsina. Minä olen eri mieltä. Halla-aho saattaa kaappinatsi olla, kun jo hänen julkinen kuvansa on niin lähellä sitä. Mutta Soini on lähempänä Yhdysvaltain republikaanipuolueen vanhoillis-uskonnollista oikeistoa kuin Ku-Kux-Klania. Ilmoitus luopua PS:n puheenjohtajuudesta ei johdu siitä, että Soini haluaisi Halla-ahon ottavan puolueen käsiinsä, vaan siitä huolimatta. Kun vaakakupissa on toisella puolella oma terveys (joka ei ulkopuolisen silmissäkään hyvältä näytä), seuraajan natsihenkisyyden aste jää kakkoseksi.

Soini ei testamentannut puheenjohtajuutta kenellekään. Syynä voi olla laskelmointi eli Soini haluaa ensin nähdä, ketkä tyrkylle aidosti haluavat. Todennäköisesti hyvissä ajoin ennen kokousta Soini tulee kyllä vihjaisemaan selkokielellä, kuka ainakin olisi hyvä seuraaja. Onko se Terho vai J. Niinistö, sitä on nyt turha veikkailla. Olennaista lienee, että se ei tule olemaan Jussi Halla-aho. Mutta ryhtyykö Soini aktiivisiin toimiin Halla-ahon kuningastien plokkaamiseksi, sillä tulee olemaan merkitystä. Soini on vielä toistaiseksi asemassa, josta käsin hän voi pitää puoluettaan itsensä näköisenä ja muotoisena. Puoluekokouksen jälkeen kaikki ei välttämättä jatku kuten tähän asti.

* * *

Olen kuullut näkemyksiä, joiden mukaan Jussi Halla-aho on natsi, mutta että häntä on turha pelätä, koska niin ikävä ihminen ei koskaan saa suuria porukoita ympärilleen. Näinkin voi olla, mutta täytyy muistaa, etteivät saksalaisetkaan äänestäneet valtaan sitä Hitleriä, joka päättäväisesti syöksi koko maailman sotaan ja hävitykseen. Soinin vetäytymisen yksi seurausvaikutus voi olla, että vuosikausia puoliväkisin hiljentynyt äärioikeisto ryhtyy tosissaan vaatimaan politiikan muuttamista. Riittää, kun kuvittelee Halla-ahon PS:n puheenjohtajana hetkellä, jolloin Eurooppaan rantautuu satojen tuhansien afrikkalaisten nuorten miesten kärsimätön ja vihainen joukko. Jos joku väittää pystyvänsä sulkemaan Suomen rajat ja turvaamaan perinteisen elämäntavan, miksi hän ei saisi laajaa kannatusta?

Naapurimaa Ruotsissa äärioikeistoa eli Sverigedemokrater-puoluetta kannattaa neljännes äänioikeutetuista. Soinin puolueen samaa tavoitellut kannatus romahti hallitusvastuun myötä (sama tapahtuisi Ruotsissa, mutta ovat liian jääräpäisiä edes kokeillakseen), eikä Halla-aho voi vakavissaan odottaa 4-5 prosenttia suurempaa kannatusta omalle linjalleen. On kuitenkin mahdollisuuksien rajoissa, että Suomenkin poliittiselle kartalle syntyy puolue, jonka tavoitteet ovat avoimesti äärioikeistolaisia, rasistisia ja maahanmuuttajavihamielisiä. Jos se syntyy sen ansiosta, että Timo Soini on elättänyt kyytä povellaan hyvin tietäen sen olevan kyy eikä pyy, historiallista syyllisyyttä on vaikea välttää. Soini on katkonut joitakin kaikkein julkisimpia äärioikeistolaisia oksia, mutta jättänyt itse puun rauhaan. Se saattaa kostautua seuraavissa eduskuntavaaleissa.

Onko SFP;n tai KD:n kokoinen äärioikeistolainen ja avoimesti rasistinen pienpuolue todellinen uhka? Ei ehkä ns. normaalioloissa, mutta sopivalla hetkellä sellaisen kannatus voi roihahtaa aivan kuten Perussuomalaisten kannatus jytkähti sen takia, että perinteiset puolueet eivät kuunnelleet äänestäjiä enää edes puolella korvalla. Vielä vaarallisemmaksi tilanne voi muuttua, jos perinteiset isommat puolueet rupeavat laskelmoimaan äänestäjien peloilla ja rukkaavat suhtautumistaan esimerkiksi maahanmuuttoon tai kehitysapuun äärioikeistoa mielistelevään suuntaan. Piti siitä tai ei, Timo Soini on pakottanut Perussuomalaiset näköisekseen: arvokonservatiiviseksi, mutta ei avoimesti äärioikeistolaiseksi. Kun tulppa lähtee, kukaan ei tiedä, mitä sieltä putkesta loppujen lopuksi alkaa virrata.