Väärästä ja oikeasta matkailusta

Lapsena olin innokas mielikuvitusmatkailija, joka tutki herkeämättä ja väsymättä Maan ja avaruuden tutkimattomia nurkkia. Olen edelleen utelias ja haluaisin tutkia samoja nurkkia, mutta minusta on vanhemmiten tullut myös konkreettiseen matkailuun nuivasti suhtautuva kotonakyräilijä. Junamatka Helsingistä Kajaaniin on minulle teko, josta toipumiseen menee tovi. Kun kymmenen vuoden passini vanheni viime vuonna, siihen oli kertynyt yksi surkea Tallinnan leima. Olen siis mitä huonoin ihminen puhumaan väärästä ja oikeasta matkailusta, joten ei kun menoksi.

Heti kärkeen on tarkennettava. Kannatan mitä lämpimämmin tutustumista uusiin maihin, ihmisiin, kulttuureihin ja olosuhteisiin. En osaa arvostaa elämäntapaa, joka perustuu kaiken vieraan torjumiseen. Lyhyelläkin matkalla oppii asioita, joita ei kotona turvallisesti nyhjäillen voi oppia. Ongemana ei olekaan matkailu sinänsä, vaan sen toteuttamistavat. Hirvittävä määrä matkailua on sinänsä turhaa, koska se ei pinnallisuutensa takia opeta mitään ja ekologisesti rikollista, koska hiilijalanjälki on sekä vastuuttoman suuri että hallitsematon.

Ainoa täysin moitteeton tapa matkailla on kävellä paikasta toiseen kaikki välttämätön repussa mukana kulkien (roskia ei tietenkään saa reitille jättää). Hyvin lähelle tätä päästään polkupyörällä, soutu- ja purjeveneellä, suksilla ja luistimilla. Ekologisesti moitittavampia apuvälineitä, mutta ei pahimmasta päästä, ovat junat, moottoroidut laivat ja bussit. Viheliäisin kaikista on lentokone, joka kerosiinia ryystäen ja ympäristöä tuhoten kuljettaa laiskaa, ylipainoista lihaa maailman miljooniin turistikohteisiin tunnista toiseen. Tarvitaan reilu tulivuorenpurkaus ja tuhkapilvi edes hiukan rajoittamaan tätä hulluutta. Olen lapsesta lähtien rakastanut lentokoneita, mutta esteettinen ihailuni on nykyään salaista, koska inhoan lentokoneiden mahdollistamaa väärää matkailua.

* * *

Vääränlaisen matkailun edistämisen innovaatioiden joukossa on yksi, joka herättää minussa aivan erityistä inhoa: pyörillä varustetut matkalaukut. Arvostamani ajattelija Nassim Nicholas Taleb pitää matkalaukkupyöriä nerokkaana keksintönä, vaikka onkin kävelemällä ajattelun saarnamiehiä. Taleb on kuitenkin tässä asiassa väärässä. Mikään ei ole ekologisesti tuhoisalle matkailulle yhtä myrkyllistä kuin mahdollisuus lisätä mukana kuljetettavan turhan tavaran määrää. Kun matkalaukkuaan ei enää tarvitse edes jaksaa kantaa, sen kokoa ja painoa voidaan lisätä lähes rajattomasti. Sen seurauksena lentokoneitten kokoa on täytynyt lisätä, kerosiinia kuluu entistäkin enemmän ja kaiken lisäksi miljardien jättimäisten laukkujen halvalla tehtyjen pyörien meteli tekee kenet tahansa hulluksi jo Helsingin päärautatieaseman kaltaisessa paikassa.

Tilanne on aika selkeä. Toisella puolella on jalkaisin liikkuva, kaiken tarvittavan repussaan kantava utelias ja oppimiskykyinen ihminen, toisella puolella ylipainoinen, pyörillä varustettua vaatekaappirivistöä mukanaan kuljettava tuhlari, joka ei ehdi koskaan nähdä ja kokea mitään, koska siirtyy suljetussa metallituubissa tuhansia kilometrejä vain siksi, että se on mahdollista. Kävelijän aiheuttama ekologinen stressi maailmalle on olematon, matkalaukkuvuoren kanssa hiekkarannalle lojumaan lentävän suunnaton. Kävelijöitä on kourallinen, lentäjiä miljardeja.

Jokainen asiaan paneutuva ymmärtää, ettei nykyisenkaltainen lentämiseen perustuva massaturismi ole sovitettavissa Maan luonnonvarojen kestävän kehityksen tavoitteen kanssa. Jompikumpi loppuu ja jos se meistä laiskoista ihmisistä riippuu, kuten tietenkin riippuu, käytämme luonnonvarat ja Maan toimintakyvyn ensin loppuun ja sen jälkeen ihmettelemme suureen ääneen, miten ihmeessä tässä nyt näin kävi, eikös se Esko Valtaojakin luvannut, että kaikki menee aina vain parempaan suuntaan ja tiede ratkaisee kaikki ongelmat?

* * *

Mitä asialle voi tehdä? Eihän vauras ihminen vapaaehtoisesti luovu mahdollisuudesta lentää puoli-ilmaiseksi toiselle puolelle maapalloa, kunhan siellä voi lojua melanoomaa auringossa odotellen paikallisten köyhien kantaessa halpaa juotavaa mitätöntä tippiä vastaan. Osa lentävistä puolustautuu raivoisasti muistuttaen, että hehän ovat kaupunkilomailijoita, joiden aika ja voimat menevät kuljeskeluun maineikkaissa taidemuseoissa ja pittoreskeilla sivukujilla kohdemaan aitoon kulttuuriin henkilökohtaisesti tutustuen ja siitä vaikutteita imien. Ties vaikka seuraavassa mallistossa näkyisi vaikutteita. Siis silkkaa hyötymatkailua.

Oma ratkaisuehdotukseni on radikaali, eikä siksi saa kannatusta. Mielestäni lentomatkailu täytyy tehdä niin kalliiksi, että se pääosin loppuu riittävän varakkaiden ihmisen vähäisen lukumäärän takia. Kokouslentäminen on pääosin tarpeetonta, koska nykytekniikka sallii olla läsnä virtuaalisesti missä tahansa. Kulttuurimatkailu on nätti idea (joskin osin valheellinen), mutta senkin hintaa voidaan huoletta nostaa niin, että juna ja laiva alkavat houkutella. Halpalentoyhtiöt täytyy tietenkin lakiteitse lopettaa säätämällä pakolliseksi rittävä jalkatila sekä sujuvat lentokenttäpalvelut ja siedettävät lennon aikaiset olosuhteet. Lentäminen täytyy tehdä sietämättömän kalliksi. Muuta keinoa ei ole.

Ja tietenkin pyörillä varustetut matkalaukut on ehdottomasti kriminalisoitava samalla kun myös junissa ja laivoilla tulee voimaan ehdottomat ylärajat mukaan otettaville matkalaukuille (samalla loppuu se typerä ihmettely, kun ei se virtahevon poikasen kokoinen ja muotoinen pikku nyssykkä mahdukaan sinne VR:n ylähyllylle vaan se täytyy jättää käytävälle muitten riesaksi). Erikoisryhmille joitain erivapauksia, mutta lähtökohtana olkoon, että matkailija kantaa itse tavaransa. Ilman ekologisesti haitallista konevoimaa matkaileville tarjotaan verovaroin tuettuja hotelliseteleitä. Kun on kävellyt Helsingistä Porvooseen reppu selässä, on ihan kohtuullista päästä suihkuun ja nukkumaan kunnon sänkyyn. 

Näin helppoa on Maan pelastaminen väärältä matkailulta.