Biden vai Trump, onko sillä mitään väliä?

Olemme niin tottuneet seuraamaan Yhdysvaltain presidentinvaaleja, ettemme osaa enää edes kysyä, miksi niin teemme. Yksinkertainen vastaus on tietenkin, että asialla on välillisesti suuri merkitys myös suomalaisille. Totta, mutta ei koko totuus. Seuraamme nimittäin näitä vaaliprosesseja ennen muuta siksi, että media on päättänyt puolestamme, että meidän täytyy olla aiheesta kiinnostuneita ja "osallistua" demokratiaksi väitetyn pelleilyn yleisönä. Ilman yleisöä ei ole sirkusta. Ilman vaalisirkusta on vaikea pitää yllä mielikuvaa kansanvallasta, erityisesti maassa, jossa rikkaimman prosentin ylivalta on räikeää tasoa ja mahdoton kokonaan piilottaa. Tällä hetkellä media pitää yllä mielikuvaa kahden vallasta kiistelevän puolueen välisestä taistelusta, jonka sanotaan symboloivan Yhdysvaltain syvää yhteiskunnallista jakautumista. Tämä mielikuva on kuitenkin valheellinen, eikä suinkaan epähuomiossa. Kyse on propagandasta, jonka tavoitteena on saada meidätkin unohtamaan, että Yhdysvallat on maailman vaarallisin valtio siitä riippumatta, että sitä hallitaan näennäisdemokraattisella tavalla.

Mielikuvaa aasin (demokraatit) ja norsun (republikaanit) vastakkaisuudesta on pidetty yllä sitkeästi, vaikka puolueiden erot ovat paljon vähäisempiä kuin niiden yhteinen arvopohja eli valkoisen miehen ylivallan ympärille kietoutuvan kapitalismin ja sen kansainvälisten etujen takaaminen. Eurooppalaistyyppisen arvomaailma-ajattelun näkökulmasta on kyllä totta, että useimmat republikaanit sijoittuvat nelijakokartalla nurkkaan "konservatiivinen ja oikeistolainen", kun taas osa, mutta vain osa, demokraateista sijoittuu jonnekin sosialidemokratian oikean reunan tuntumaan. Yksittäisissä arvovalinnoissa kuten suhtautumisessa aborttiin voidaan nähdä puoluetasoisia painotuseroja, jotka tosin viimeistään osavaltiotasolle mentäessä alkavat hämärtyä niin, ettei pelkän julkipuheen perusteella ole ulkopuoliselle yleensä mahdollista arvioida, kumpaan puolueeseen puhuja identifioituu.

Mielikuvaa on helppo pitää yllä siksi, että Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on rakennettu pitämään valta yksissä käsissä, joiden teeskennellään olevan välillä aasin, välillä norsun näköiset. Epädemokraattinen enemmistövaalitapa varmistaa, ettei millään valtapuolueiden ulkopuolisella toimijalla ole mahdollisuutta missään tai koskaan nousta todellisen vallan käyttäjäksi. Ulkopuolisista yrittäjistä ei ole pulaa, mutta kuten tiedämme, mediaa ne eivät kiinnosta mistään muusta syystä kuin voidessaan mahdollisesti syödä jommankumman valtapuolueen kannatusta sen verran, että valta keikahtaakin kilpailevalle ryhmittymälle. Yhdysvaltain kansalaiset ovat itsekin hyväksyneet väistämättömänä, että heidän täytyy valita aasi tai norsu, tai jättää äänestämättä (kuten hyvin moni jättääkin). Äänestämättä jättäminen voi demokratiaromantikon arvioissa olla huolestuttava ilmiö, mutta aasia ja norsua asia ei kiinnosta. Niille riittää, että vaalit järjestetään ja toinen voi julistautua voittajaksi vaikka äänin 2-1.

* * *

Vuoden 2024 vaaleissa runsaan vuoden kuluttua on tämän hetken tietojen valossa valittava kahden vanhan ukon välillä, jollei halua protestoida ja äänestää The Green Partyn ehdokasta Cornel Westiä, joka hänkin on jo vanha ukko, mutta aidosti radikaalin vaihtoehdon tarjoaja. Sekä aasin että norsun todennäköiset ehdokkaat ovat eurooppalaisittain todellisia kummajaisia. Sekä Joe Biden että Donald Trump ovat irvokkaan tekopyhiä rikollisia, häikäilemättömiä pelureita, seksuaalisen vallan väärinkäyttäjiä ja valkoisen ylivallan tukijoita. Biden on lisäksi alkava dementikko, korruptoitunut sotaintoilija ja nepotisti. Trumpissa ei näy dementian oireita, mutta asialla ei ole merkitystä, koska hän on synnynnäinen valehtelija ja äärimmäinen narsisti sen lisäksi, että on korruptoitunut nepotisti. Miesten ainoa todellinen ero on suhtautumisessa liittovaltion varojen käyttöön. Biden haluaa niitä rahoja sekä itselleen että Pentagonille, Trump taas ei haluaisi antaa Pentagonille yhtä paljon, vaan käyttää sen omien bisnesten edistämiseen. Valitsi aasin tai norsun, saa joka tapauksessa vallan väärinkäyttäjän.

Mielenkiinto kohdistuukin nyt siihen, pystyykö kumpikaan haastamaan Cornel Westiä syksyllä 2024. Bidenin kohdalla on kysyttävä, onko hän fyysisesti ja psyykkisesti toimintakykyinen vielä vuoden kuluttua, kun jo nyt uutisfilmeihin ikuistuu kompuroiva, täysin ulalla mikrofonin edessä toikkaroiva presidentti, joka ei osaa enää teeskennellä yhdysvaltalaiselle poliitikolle välttämätöntä "empatiaa" (Havaijin tuhoisia paloja Biden kommentoi ensin ilmaisulla "No comments" ja sitten vähättelemällä havaijilaisten kärsimyksiä vertaamalla niitä omassa keittiössään tapahtuneeseen liesipaloon, joka "melkein" tuhosi kodin ja hänen hienon autonsa). Bidenia pidetään pystyssä, koska aasipuolueen johdossa arvioidaan, että vain hän voi päihittää Trumpin. Kun vaalit on käyty, Biden voidaan taluttaa vanhainkotiin ja hänen varapresidenttinsä ottaa vallan. Mutta edes vaaliväittelyihin Bidenia ei uskalleta päästää. Kyselyissä enemmistö äänestäjistä pitää Bidenia jo nyt liian vanhana ehdokkaaksi. Asia päätetään kuitenkin puoluejohdossa, ei seuraamalla kansalaisten näkemyksiä.

Norsulla on erilainen ongelma. Kukaan ei vielä tiedä, onnistuuko Trumpin pyristellä lukuisten vakavien rikossyytteiden vyyhdestä niin, että voi laillisesti asettua ehdokkaaksi. Lukuisilla kilpailevilla ehdokkailla ei näytä olevan kykyä haastaa Trumpin MAGA-koneistoa. Mutta kun Trump on syytteessä erittäin vakavista rikoksista, teoriassa on mahdollista, että norsut eivät voi tarjota häntä ehdokkaaksi laillisesti. Jos näin käy, norsulla on todellinen ongelma. Trumpin vakavaksi haastajaksi aiemmin arvioitu avoimesti fasistinen Floridan kuvernööri Ron DeSantis on romahtanut lukuisten skandaalien ja mokien seurauksena joukkoon "ja muut", eikä siinä porukassa ole ketään muutakaan, jolla olisi laajempaa kannatusta. Ilman Trumpia norsu on pahassa pulassa, aivan kuten se oli ja tulee olemaan pahassa pulassa Trumpin johdolla.

* * *

Muun maailman kannalta tärkeintä on, valitaanko Yhdysvaltain johtoon "Washingtonin" vai "Pentagonin" ehdokas. Jos Trump onnistuu tekemään come backin, Ukrainan sota loppuu todennäköisesti melko nopeasti ja Kiinan vastainen sota typistyy huulenheitoksi. Jos aasi jatkaa, jatkuvat myös sodat ympäri maailmaa, kunnes Yhdysvaltain hegemonia on loppuun kulutettu ja sen tilalle tulee Kiina yksin tai BRICS-liittouma jossain muodossa. Tämä prosessi on jo pitkällä, kun dollarin asema maailman valuuttana (ja pakotteiden välineenä) on erittäin todennäköisesti loppumassa. (Jätän tässä pohtimatta sen vaihtoehdon, että Yhdysvaltain sotakiihkoilu eskaloituu ydinasein käytäväksi maailmansodaksi, joka tuhoaa koko ihmiskunnan.)  Maailmanhegemonian suhteen aasilla ja norsulla ei ole mitään eroa. Kuten ei myöskään Yhdysvaltain oligarkkivetoisen talouspolitiikan kannalta. Aasioligarkin ja norsuoligarkin välillä ei ole mitään merkityksellistä eroa, toisen rahoittajilla on vain enemmän sijoituksia aseteollisuudessa kuin toisella.

Aasin ja norsun rahoittajilla on Yhdysvalloissa todellinen valta, mutta siitä kertominen ei kuulu sikäläisen eikä täkäläisen median tehtäväkuvaan. Median alisteisuus on ilmiselvää, vaikka Yhdysvalloissa sananvapauden laajuus sallii myös voimattomien pikkukoirien räksytyksen. Kansalaisten riittävä enemmistö on alistunut alituiseen imperiumin propagandapuheeseen niin, ettei sitä enää sellaiseksi tunnisteta. Ylivoimaisesti suurin puolue eli ei-äänestävät on lakisääteisesti jätetty ilman vaikutusvaltaa, eikä näitä vaalilakeja tulla koskaan muuttamaan vapaaehtoisesti. Yhdysvaltain presidentiksi valitaan jatkossakin joku, jota on parhaimmillaan äänestänyt noin neljäsosa äänioikeutetuista. Aitoa kansalaisten enemmistöä on mahdotonta saada, yleisen äänestysprosentin pitäminen 50:n yläpuolella on ainoa tavoite tällä saralla.

Jos minulla olisi äänioikeus Yhdysvaltain vaaleissa, äänestäisin varmaan Cornel Westiä. Hänellä ei ole mahdollisuutta tulla valituksi, mutta häntä äänestämällä voi heikentää Joe Bidenin mahdollisuutta päästä toiselle katastrofaalisen petoksen kaudelle tai estää hänen sijaansa astuvan todellisen ehdokkaan (joka ei välttämättä ole varapresidentti Kamala Harris, joka on ollut näkymätön ja aika monien videoklippien perusteella sekavasti puhuva ehdokas) valtaanpääsy. Hintana voi olla toiset neljä vuotta Trumpin seurassa, mutta voisiko se olla vaarallisempaa maailmalle kuin neljä lisävuotta Joe Bidenin aasien häikäilemätöntä sotaimperialismia? Mehän jo tiedämme, millainen lurjus Trump on, ja tiedämme, millainen lurjus Biden on. Aiemmin kokeilemattoman lurjuksen päästäminen vallan kahvaan on aina riskialtista. Järjestelmä ei salli valita aasin tai norsun sijasta rehellistä, luotettavaa ja ahkeraa ihmistä. Joten olisiko se tuttu lurjus kuitenkin varmin valinta? Yllättävän moni äänestäjä voi olla tätä mieltä.