Edistä hormeesia ja elä vanhemmaksi

Nuorena ei yleensä tuhlaa aikaa sen pohtimiseen, miten pitkäksi elämä muodostuu. Jos selviää tilastollisesti ennenaikaisen kuoleman kielistä ja alkaa lähestyä tilastollisia keskiarvoikiä, osa meistä tyytyy kohtaloonsa, osa alkaa haikailla elämän pidentämistä jollain modernin lääketieteen tai "muinaisen viisauden" tarjoamalla keinolla. Toistaiseksi on kuitenkin niin, ettei edes rikkaimmille ole tarjolla ikuisen nuoruuden ihmettä, kuolemattomuudesta puhumattakaan. Tanskalainen tutkija Nicklas Brendborg on koonnut meille uteliaille taviksille tietopaketin siitä, missä kansainvälinen "anti-aging"-tutkimus on. Iätön meduusa ja ikuisen nuoruuden ihme : Mitä tiede kertoo meille pitkästä iästä (Gummerus 2022, sujuva ja moitteeton käännös Aki Räsänen) on lievällä huumorilla maustettu tarina, joka muistuttaa rakenteeltaan television luontodokumentteja. Tähänkin voisi kuvitella David Attenborough'n lukijaksi.

Brendborg lähestyy ikääntymistutkimusta tutkijan uteliaisuudella, mutta kriittisesti isoihin lupauksiin suhtautumalla ja muistuttamalla toistuvasti lupaavien löytöjen kääntöpuolista, joista bisnesorientoituneet eivät koskaan puhu riittävästi. Minusta kirjan parasta antia onkin sen lukijaa kriittiseen ajatteluun kannustava perusasenne. Elämä on ilmiönä suunnattoman monimutkainen järjestelmä, josta tunnemme vasta osan. Pahinta on, ettemme tiedä, kuinka pieni tai suuri tuo osa on. Brendborg tuntuu ajattelevan, että useimmissa keskeisissä asioissa hapuilemme edelleen, vaikka tutkijoitten saavutukset saavat maallikon silmät pyöristymään ja mielen huokailemaan. Aina kun kuvittelemme selvittäneemme jonkin ilmiön, avautuu uusia selitystä vaativia pulmia. Molekyylibiologia ei ole hätäisen työtä, parempi on valita nöyrä ja ahkeruuteen valmis asenne.

Ihmisen ikääntymisen tutkimisessa on isoja rakenteellisia ongelmia, koska rajallisen ajan elävät tutkijat eivät voi mitenkään nopeuttaa ihmisillä tehtäviä tutkimuksia. Ne kestävät vuosikausia tai kymmeniä vuosia, koska vaikka solutasolla monet helpommin tutkittavat eliöt ovat varsin samankaltaisia, ei voida olla varmoja siitä, miten hyvin muilla lajeilla tehdyt havainnot pätevät ihmisin. Toisen rakenteellinen tai eettinen ongelma on se, ettei ihmisiin voi kohdistaa kaikkia samanlaisia tutkimusmenetelmiä, joilla kiusaamme avuttomia eläimiä. Rakenteellisena ongelma voidaan pitää sitäkin, että solutason ilmiöissä on varsin usein vaikeata tietää, milloin on kysymys pelkästä korrelaatiosta, ei kausaalisesta suhteesta. Evoluutio on rakentanut solut joustaviksi ja monimutkaisiksi toimijoiksi, eivätkä parhaatkaan tutkijat aina ymmärrä, onko kokeellisesti todelliseksi havaitun vaikutuksen taustalla jokin täsmällinen kemiallinen elementti vai sellaisten monimutkainen vuorovaikutus.

* * *

Vaikka Brendborg varoo tarkasti lupaamasta ja antamasta lukijalle varmoja lupauksia tämän tai tuon tekemisen hyödyistä pyrittäessä pidentämään elinaikaa. Kirjassa kuvataan silti lukuisia ilmiöitä ja yksittäisiä aineita, joilla näyttää olevan merkittävä rooli ikääntymisessä ja sen hidastamisessa. Yleisellä tasolla näyttää esimerkiksi siltä, että kannattaa syödä niukasti, harrastaa paljon liikuntaa, välttää ehdottomasti tupakointia, syödä kuitupitoista ravintoa ja välttää liiallista raudan kertymistä elimistöön (verenluovuttajat elävät tilastollisesti muuta väestöä pidempään!). Mutta kaikkea on järkevää harrastaa kohtuullisesti (paitsi tupakointia); anemia ei pidennä ikää, eikä ihminen pysy hengissä pelkästään kuituja syömällä.

Monet johtopäätökset, joita myös tutkimustulokset tukevat, perustuvat todistetusti pitkän elämän eläneiden ihmisten elintapojen tutkimiseen. Maailmassa on paikkoja (ei siis kokonaisia valtioita, vaikka niittenkin välillä on merkittäviä eroja), joiden väestössä esiintyy paitsi pitkäikäisyyttä selvästi keskimääräistä enemmän, myös vähemmän tavallisia varhaiseen kuolemaan johtavia ns. kansantauteja. Tunnetaan myös joitakin eläimiä, kuten kaljumyyrikkö, joille tuntuu kasaantuneen juuri sellaisia ominaisuuksia, joita anti-aging-tutkijat jahtaavat. On kuitenkin osoittautunut yllättävän vaikeaksi selittää täsmällisesti, mikä kaikki näissä pienpopulaatioissa selittää pitkäikäisyyden ja hyvän terveyden. Luonnon eli elämän asiat ovat yleensäkin uskomattoman monimutkaisia ja solutason asiat ovat sitä vielä suuremmassa määrin.

Yhden tieteen näkökulmasta jokseenkin kiistattoman ikääntymistä hillitsevän ilmiön Brendborg nimeä. Sana hormeesi ei taatusti kuulu ihmisten arkisanastoon, mutta olisi ehkä syytä painaa mieleen. Se näyttää nimittäin olevan mukana melkein kaikissa ilmiöissä, jotka ikääntymiseen liittyvät. Hormeesilla tarkoitetaan meille kaikille sinänsä tuttua biologista ilmiötä, jossa ihmiselle sinänsä haitalliset ärsykkeet kuten stressi tai myrkky vaikuttavat pieninä annoksina vastustuskykyä lisäävästi, koska ne herättävät eliön lukuisat eri suojamekanismit aktiiviseen toimintaan. Tyypillisiä esimerkkejä hormeesista ovat avantouinti ja saunominen, kuntosalilla ahkeroiminen ja esimerkiksi puita jatkuvasti taivutteleva tuuli, joka pakottaa puun solut pysymään vahvoina ja joustavina. Itselleni tuli mieleen korvasieni, jota valtaosa maailman kansalaisista kammoksuu myrkyllisenä, mutta jota me suomalaiset syömme. Ehkä jotkut suomalaisen sisun ilmentyvät ovat tulosta gyromitriinin vähäisestä nauttimisesta...

* * *

 Vaikka en henkilökohtaisesti tavoittele mahdollisimman pitkää elämää (koska sen hintana näyttää olevan elimistön vääjäämätön rappeutuminen), pidän hyvin ymmärrettävänä sitä, että asiaa tutkitaan. Vaikka ei ajateltaisi, että kaikkien pitää saada voida elää yli 100-vuotiaaksi, on selvää, että ikääntymisen hallinta, joka samalla merkitsisi elimistön rappeutumisen hidastumista tai jopa estymistä, on mitä tavoiteltavin asia. Maailmassa on varmasti ihmisiä, joiden mielestä ihminen elää sen minkä jumalat sallivat, eikä asiaan pidä puuttua. Mutta vaikka keski-ikä on jatkuvasti noussut (joitakin poikkeuksiakin tunnetaan), turhan moni kuolee ainakin yhteiskunnallisesti ennenaikaisesti, vaikka ei ehkä biologisesti ajatellen. Olisi valtava asia ihmiskunnalle, jos ikääntymistutkimuksen tuloksena olisi nykyistä parempi ymmärrys esimerkiksi syöpäsolujen maailmasta tai Alzheimerin taudin syistä. 

Brendborg varoittaa kuitenkin sellaisesta tieteiskertomusten kuvitelmasta, että ihminen jonain päivänä hallitsee kaikki biologiset prosessit, mitään tauteja ei enää ole ja ihminen elää niin kauan kuin haluaa. Biologiseen elinkaareen vaikuttaa valtavan monia tekijöitä, joista esimerkiksi bakteerit ja muut pieneliöt eivät ole ollenkaan sivuosien näyttelijöitä, vaan monessa mielessä hyvin keskeisiä. Bakteerien evoluutio etenee riippumatta siitä, mitä vaikutuksia sillä on ihmisen hyvinvoinnille ja elämän pituudelle. Ajatus siitä, että oppisimme hallitsemaan pieneliöitä ja niiden evoluutiota, on selvästi suuruudenhullu. On myös muistettava, ettemme elä ja kuole pelkästään ravinnon tai liikunnan määrän varassa. Monet tutkimustulokset ja yleinen elämänkokemus viittaavat vahvasti siihen, että elämämme laadun ja keston merkittävä tekijä on mielemme tila. Onnellinen ihminen elää terveemmin ja pidempään kuin onneton. Useimmat onnelliset ihmiset elävät toisten onnellisten ihmisten kanssa. Bakteerit eivät siitä piittaa, mutta meidän kannattaa.

Ihminen ei kuitenkaan ole ratkaisevasti erilainen kuin muu elonkirjo. Samat solutason ilmiöt, jotka säätelevät bakteerien toimintaa, säätelevät myös ihmisten, puiden, valaiden ja saniaisten elämän kulkua, laatua ja kestoa. Evoluutio ei tavoittele pitkää, tervettä tai onnellista elämää, sille riittää kyky lisääntyä ja sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Mutta sen samaisen evoluution piirissä olemme me kaikki elolliset oliot, lajiin ja ulkonäköön katsomatta. Pieneliön elämä voi olla ohi parissa sekunnissa, jäähai voi elää 400 vuotta, puu tuhansia vuosia ja Brendborgin kirjan nimieläin, ihmisen pikkusormen kynnen kokoinen meduusa Turritopsis dohrnii osaa peräti kääntää ikääntymisen nuortumiseksi ja elää näin käytännössä ikuisesti (voi se silti tulla syödyksi kesken kaiken ihanuuden). Vielä paremmaksi panevat jotkin bakteerit, jotka saattavat viettää miljooniakin vuosia eräänlaisessa horrostilassa ja herätä sitten taas henkiin. Ihminen on eliökunnassa varsin lyhytikäinen laji ja sellaiseksi myös jää. Valitusosoitetta ei ole.