Ei-sionistiset juutalaiset tarvitsevat tukeamme

Twitterin viestit – ei siis suomalainen media – kertovat toistuvasta juutalaisiin kohdistuvasta väkivallasta sekä Israelissa että Yhdysvalloissa. Tämän väkivallan takana eivät kuitenkaan ole perinteiset antisemiitit kuten julkinatsit vaan sionistit, joista useimmat ovat itsekin juutalaisia. Olemme tulleet historian pisteeseen, jossa selkeästi suurin uhka juutalaisille etnisuskonnollisena ryhmänä kumpuaa juutalaisuuden historiaan yhdistyvästä ideologiasta eli sionismista. Moderni sionismi on äärioikeistolainen, erittäin rasistinen ja juutalaista ylivaltaa kannattava aate. Sen vihollisiin kuuluvat erityisesti ne juutalaiset, joiden mielestä juutalaisuus ei ole ylivalta-ajattelua ja rinnakkainelo mm. arabien ja kristittyjen kanssa on täysin mahdollista. Twitterissä asiasta muistuttaa toistuvasti nimeä Torah Jews käyttävä ryhmä, joka on erittäin huolissaan siitä, miten länsimaissa sallitaan sionismin ja juutalaisuuden tulkitseminen samaksi asiaksi. Näille juutalaisille se on suuri pelon ja kauhistuksen lähde. Olen itsekin sitä mieltä, että sionismi on juutalaisille suurempi uhka kuin militantti Hamas tai Iran koskaan.

Olen tottunut hyväksymään Israelin olemassaolon sekä arjen tasolla että kansainvälisen politiikan realismin näkökulmasta. Lokakuun 7:n päivän jälkeinen kehitys on kuitenkin pakottanut vakavasti pohtimaan, onko Israelilla olemassaolon oikeutta, jos sen syvin ja tärkein päämäärä on valloittaa väkisin koko Palestiina ja pakolla siirtää tai surmata valloitetun maan asukkaat. Tiedän, että kaikki Israelin juutalaiset eivät tätä kannata tai aja ainakaan aktiivisesti. Israelissa on ollut valtavia mielenosoituksia, joissa on vastustettu Benjamin Netanjahun äärioikeistolaisen hallituksen toimia. Näistä huolimatta ja riippumatta ilmeisesti selvä enemmistö Israelin juutalaisista asukkaista hyväksyy ajatuksen palestiinalaisten maan anastamisesta ja muuttamisesta Israelin valtion alueeksi inhimillisestä hinnasta eli palestiinalaisten kärsimyksistä piittaamatta. Netanjahun hallituksella on niukka enemmistö, mutta mikä tahansa Israelin parlamentissa eli knessetissä syntyvä hallitus suhtautuu Palestiinan valtaamiseen hyväksyvästi.

Pitäisi olla jokaiselle rehelliselle ihmiselle selvää, että Israelin valtiota ei perustettu reilulla tai muutenkaan hyväksyttävällä tavalla vuonna 1948. Vaikka suhtautuisi kuinka myönteisesti ja hyväksyvästi ajatukseen juutalaisten oikeudesta omaan valtioon – kuten itse suhtaudun –, on mahdotonta asiaperustein kiistää sitä, että Israel perustettiin Ison-Britannian imperialistisen hallinnon tuella Palestiinaan alueelle, joka ei ollut tyhjä, vaan monista etnisistä ryhmistä koostuneen väestön asuttama. Tuo alue, jolle Israel perustettiin, tunnettiin Palestiinana, vaikka kyseessä ei ollut virallisesti valtio, vaan brittien protektoraatti. Palestiinan asukkaiden mielipidettä ei kysytty eikä siitä piitattu, kun Israelin valtio perustettiin. Se oli kylmä imperialistinen ratkaisu, jolla eurooppalaiset entisiksi siirtomaavalloiksi muuttuneet valtiot (Ranska ja Iso-Britannia kärjessä) pyrkivät hyvittämään toisen maailmansodan aikaisen Saksan aiheuttaman holokaustin eli juutalaisten kansanmurhan sekä hoitamaan juutalaisten sinänsä oikeutetun toiveen pois työlistalta. Ehkä muutkin kuin Hitler ja sionistit olisivat hyväksyneet ajatuksen Israelin perustamisesta Madagascarin saarelle, elleivät logistiset haasteet olisi ollet ylivoimaisia.

* * *

Israelin valtion perustaminen oli suuri voitto diasporassa elämisestä kärsineille juutalaisille, mutta ennen muuta sionistiselle liikkeelle. Palestiinan alueen pääosan ryöstäminen palestiinalaisilta juutalaisille ei kuitenkaan toteutunut siististi ja väkivallatta, vaan se aiheutti paljon palestiinalaisiin kohdistunutta väkivaltaa, jota kutsutaan termillä nakba (katastrofi, arabiaksi (لنكبة. Tämän "ensimmäisen nakban" yhteydessä Israelin perustaneet juutalaiset tuhosivat palestiinalaisten yhteiskunnalliset rakenteet, ajoivat suuret ihmisjoukot maanpakoon, ottivat näiden maat (78 % silloisen Palestiinan alueesta) käyttöönsä ilman korvausta, tuhosivat yli 500 kylää ja kielsivät Israelin alueelle jääneiltä palestiinalaisilta kansalaisoikeudet. Ainakin 700 000 palestiinalaista karkotettiin Israelin rajojen ulkopuolelle diasporaan. Nakban aikana ja siihen liittyneen sodan kuluessa surmattujen palestiinalaisten määrää ei tiedetä tarkasti, mutta todennäköisesti joudutaan puhumaan kymmenistä tuhansista uhreista. Palestiinalaisia surmasivat aluksi sionistiset puolisotilaalliset joukot, myöhemmin Israelin armeija.

Israelin perustaminen väkivallalla Palestiinan sisälle synnytti pysyvästi epäoikeudenmukaisen tilanteen, jonka takia Israelin oikeus olla olemassa voidaan helposti kiistää. Itse lähden siitä, että tämän päivän Israelin juutalaiset eivät ole vastuussa Israelin synnyttämiseen liittyneistä vääryyksistä ja väkivallasta. He ovat kuitenkin vastuussa siitä, että heidän enemmistönsä hyväksyy palestiinalaisiin kohdistuvan väkivallan ja rasismin eikä pidä Israelin syntytapaa epäoikeudenmukaisuutena. Tämä tekee useimmat Israelin juutalaiset sionisteiksi tai ainakin sionismin tukijoiksi aivan kuten Adolf Hitlerin hallinnon hyväksyneet saksalaiset voidaan määritellä natsismin tukijoiksi, vaikka tuki olisi ollut täysin passiivista. On pakko kysyä, ovatko juutalaisten rodulliseen ylivaltaan pyrkivät sionistit moraalisesti tai juridisesti oikeutettuja Palestiinan pysyvään miehitykseen. Itse vastaan kysymykseen kieltävästi. Israelille on pysyvän olemassaolon oikeutus vain valtiona, joka hylkää sionistiset ylivaltaperiaatteet ja hyväksyy kansalaisten perusoikeudet etnisestä taustasta, uskonnosta tai muista lähtökohdista riippumatta.

En silti kannata jyrkimpien näkemysten linjaa, jonka mukaan Israel pitäisi "perua" eli pyyhkäistä vuorostaan kartalta ja pakottaa israelilaiset poistumaan Palestiinan alueelta kuoleman uhkalla pakottamalla. Joka sellaista ehdottaa, asettuu moraalisesti jyrkimpien sionistien rinnalle. Ainoa inhimillisesti ja eettisesti kestävä ratkaisu on kahden itsenäisen valtion rauhanomainen rinnakkainelo. Se tarkoittaisi käytännössä Israelin rajojen palauttamista vähintään vuoden 1948 tasolle, mahdollisesti jopa pienemmäksi (50 % olisi symmetrisesti reilu ratkaisu). Kuten oheisesta kuvasta näkee, vuoden 1948 rajat vedettiin maantieteellisesti kovin hankalasti eli jättäen palestiinalaisten alueet toisistaan erillään oleviksi palasiksi, mitä ei koskaan voi pitää onnistuneena ratkaisuna. Jos Palestiinan valtio syntyy Israelin vierelle, se ei voi koostua muutamasta Länsirannan murusesta ja Gazan kaistaleesta. Israelin nykyinen alue koostuu vuoden 1948 ratkaisun lisäksi vuoden 1967 sodassa vallatuista alueista sekä Länsirannan väkivaltaisen siirtokunta-asutuksen myötä miehitetyistä alueista, joita kansainvälinen oikeus ei tunnusta Israelin valtioon kuuluviksi. Gaza ei ole muodollisesti ollut Israelin miehittämä, mutta käytännössä Israel on väkivalloin estänyt liikkumisen Gazaan ja sieltä ulos, joten sitä pidetään yleensä kansainvälisoikeudellisesti Israelin miehittämänä alueena. Tällä hetkellä Israelin hallinto näyttää päättäneen miehittää Gaza myös muodollisesti, vaikkei ratkaisulle ole saatavissa kansainvälistä laajaa hyväksyntää. Sitähän Israel ei tarvitse, kun vain Yhdysvallat hyväksyy sen toimet.

* * *

Yhden vai kahden valtion ratkaisu? Israelin juutalaisten selvä enemmistö näyttää hyväksyvän sionistisen ohjelman etnisesti puhtaasta valtiosta, joten mahdollisuus muodostaa Israelista ja Palestiinasta yksi valtio, jossa kaikilla on yhtäläiset ihmis- ja kansalaisoikeudet, näyttää käytännössä olemattomalta. On vaikea tietää, hyväksyisivätkö palestiinalaiset itse yhdistymisen aidosti demokraattisen Israelin puitteissa. Ehkä, koska demografisesti palestiinalaiset lisääntyvät juutalaisia nopeammin, mikä voisi taata ei-rasistisessa Israelissa palestiinalaisten äänen kuulumisen. Harva tuntuu tällä hetkellä haaveilevan juutalaisten ja palestiinalaisten yhteisestä valtiosta, uskoa ja luottamusta ei kerta kaikkiaan löydy. En itsekään pidä sitä realistisena, ennen muuta Israelin juutalaisten ja maahan koko ajan muuttavien muualla syntyneiden juutalaisten jyrkkien asenteiden takia (oletan itse, että ns. liberaalit ja maltilliset juutalaiset eivät tunne mitään halua muuttaa jatkuvassa sotatilassa olevaan ja selkeästi äärioikeistolaisesti hallittuun Israeliin eli muuttoliike on myös ihmisten ideologioitten tasolla vahvasti vääristynyt).

Kahden valtion ratkaisun vakavin este on ilman muuta maan jako. Moni juutalainen hyväksyy historiallisesti epätoden, lähinnä Raamatun pohjalta rakennetun mielikuvan Palestiinasta juutalaisten "pyhänä maana", jonka ei.-juutalaiset ovat vallanneet ja joka "kuuluu" juutalaisille. Vaikka Raamatusta ei löydy Israelin karttaa, vallalla on ajatus, että minne juutalaiset haluavat asettua, se kuuluu tuohon "pyhään maahan". Palestiinalaisten näkökulmasta tällainen puhe on paitsi historiallisesti perusteetonta, myös ylimielistä ja itsekästä. Palestiina kuuluu siellä "aina" asuneille, joihin kuuluvat sekä islaminuskoiset palestiinalaiset, juutalaiset, kristityt että muut pienemmät etnisuskonnolliset ryhmät. Juutalaisten ylivaltaa eivät viime kädessä kannata muut kuin äärisionistiset juutalaiset ja heidän tukijansa. Se voi riittää estämään kahden valtion ratkaisun ainakin toistaiseksi. Osa juutalaisista näyttää myös omaksuneen näkemyksen, jonka mukaan juutalaiset ovat kaikkia muita "rotuja" korkeammalla tasolla ja siksi oikeutettuja alistamaan muut valtansa alle. Vaikka kaikki juutalaiset eivät tietenkään näin ajattele, näkemys on vakava este mille tahansa tasapuoliselle ratkaisulle.

Juuri tällä hetkellä palestiinalaiset tarvitsevat kansainvälistä tukea Israelin hallinnon aktiivisen maanryöstö- ja kansanmurhapyrkimysten takia. Samalla kun vaaditaan Gazan pommitusten lopettamista, on silti hyvä miettiä myös kaukaisempaa tulevaisuutta. Jos varsinkaan Yhdysvaltain ehdoton tuki sionisteille ei muutu, eivätkä arabimaat ryhdy sanoista tekoihin, näköpiirissä on kyllä yhden valtion ratkaisu, mutta myös palestiinalaisten kansanmurha, suunnaton pakolaisjoukko ja Israelin valtion rajojen siirtäminen "joelta merelle" eli koko Palestiinan alueen anastaminen. Pieni joukko palestiinalaisista on nytkin Israelin kansalaisia, ja he saavat ehkä jäädä Israeliin, mutta juridisesti toisen luokan kansalaisina. Meidän kahden valtion kannattajien ja myös juutalaisten tuhoutumisesta huolestuneiden (uhkana on paitsi sisäinen fasismi että islamistinen ydinasehyökkäys, johon Israel vastaa omilla ydinaseillaan kaikkien tuhoutuessa) on pakko keskittyä muistuttamaan maailman päättäjiä siitä, että kaikille oikeudenmukainen ratkaisu on mahdollinen, mutta se ei voi toteutua sionistisen ylivalta-ajattelun oloissa. Ainoalta ratkaisulta näyttääkin tukea Israelin sisällä eläviä juutalaisia, jotka eivät hyväksy sionismia. Vain näiden juutalaisten pääseminen äänestäjien enemmistöksi turvaa tulevaisuuden sekä juutalaisille että palestiinalaisille. Miten tätä tukea voitaisiin käytännössä antaa, sitä en tiedä. Olen kuitenkin varma, että Israel ja juutalaiset tuhoutuvat sionismin kiveämällä tiellä.