Elämme propagandan vankeina

Euroopassa on käynnissä kaksi sotaa, joihin media suhtautuu aivan eri lailla ja sen eli propagandan myötä myös me tavalliset kansalaiset hahmotamme sodat aivan eri tavoilla. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainan rajan yli alkuvuodesta 2022, käynnistyi valtava mediaponnistus, jonka seurauksena koko EU valjastettiin Ukrainan tueksi sekä taloudellisesti, sotilaallisesti että emotionaalisesti. Merkittävä osa tästä ponnistuksesta oli asiallisesti ottaen sotapropagandaa, joka ei piitannut totuudesta sen enempää kuin Venäjän propaganda. Media pyrki tosissaan luomaan mielikuvaa siitä, miten kaikki ukrainalainen on "hyvää" ja kaikki venäläisyyteen vivahtavakin oli kauhistuttavaa, vihattavaa ja ennen muuta valheellista. Nyt vajaan kahden vuoden jälkeen tuota alun tuota sotapropagandaa esiintyy vähemmän ja vähemmän, koska sota ei ole edennyt sodan rahoittajan eli Yhdysvaltojen kirjoittamien nuottien mukaisesti. Silti Ukrainan liput hulmuavat edelleen pontevasti Helsingin keskustassa ja iltapäiväroskalehdistömme muistaa uskollisesti tehdä vähintään joka toinen päivä Vladimir Putinia demonisoivan jutun.

Kun Israelin joukot hyökkäsivät lokakuun alussa Gazan alueella asuvien kimppuun raskaan mittaluokan pommituksin (toisin kuin Ukrainassa, Gazassa ei ole ilmatorjuntaa), asia oli tuskin maininnan arvoinen medialle, joka oli melkein kaksi vuotta pommittanut lukijoitaan sodalla Ukrainassa. Erityisen tarkasti läntinen media on pitänyt huolta siitä, etteivät Israelin sotatoimet millään tavalla rinnastu Ukrainan tapahtumiin, vaikka faktojen tasolla Israel tuhoaa parhaillaan täydellisellä piirityksellä miehittämäänsä Palestiinan osaa eli tilanne on kansainvälisen politiikan näkökulmasta identtinen Ukrainan kanssa. Israel on sotilaallisesti ylivoimainen hyökkääjä, joka samanaikaisesti pommittaa myös muita naapurimaita ja on käynnistänyt miehittämällään Länsirannalla mittavat sortotoimet (Länsirantaa ei pommiteta, koska siellä voivat pommit osua myös israelilaisiin siirtokuntalaisiin, jotka ovat levittäytyneet kaikkialle).

Länsimaisen median kyky kertoa kahdesta melko samanlaisesta sodasta täysin erilaisin ehdoin ei ole tietenkään sattumaa tai yllättävää, vaan tarkasti harkittua ja usein ennenkin sovellettua politiikkaa. Häkellyttävää on korkeintaan se, miten aukottomasti se kattaa kaikki median eri sektorit muutamaa pienilevikkistä aviisia lukuun ottamatta. Kaikkein uskomattominta on, miten kattavasti myös länsimaisen median varassa oleva valtava ihmisjoukko pitää tilannetta "normaalina" eli ei protestoi heille tyrkytetyn yksipuolisen propagandan takia ja vaadi avointa ja rehellistä uutisointia myös Gazan 10 000 murhatun lapsen osalta. Olemme lipuneet vähitellen samaan tilanteeseen kuin Yhdysvaltain väestö, joka on sokea vuosikymmenten mittaiselle propagandalle ja vastaa siitä kyselevälle vilpittömästi "What propaganda?" Meistä on tullut propagandan vankeja.

* * *

Ironiseksi tämän kaiken tekee se, ettei ihmiskunnan suurella enemmistöllä ole koskaan ollut nykyistä enempää erilaisia informaatiokanavia. Ongelmana ei olekaan informaation määrä, vaan sen laatu. Median nuorin osa eli some on tunnetusti varsinainen disinformaation hornankattila, mutta vaikea on myöskään enää löytää sellaista sanomalehteä, joka kirjoittaisi käynnissä olevista sodista muuten kuin propagandistiseksi. Kaikki propaganda ei ole valhetta, mutta kaikki valheet kelpaavat propagandan osaksi (Israelin mahtava ja globaali propagandakoneisto on tosin osoittautunut Gazan tuhoamisen kohdalla kykenemättömäksi löytämään mitään vakuuttavaa anti-Hamas-propagandassaan; ainakin Twitterissä liikkuneet klipit ovat lähinnä myötähäpeää synnyttävän surkeita). Ns. perinteiset laatulehdet ovat aikoja sitten lopettaneet yrityksenkin olla riippumattomia valtiollisesta ja elinkeinoelämän propagandasta. Ne eivät ole kyenneet olemaan riippumattomia ja luultavasti eivät ole edes halunneet.

Sota Gazassa on eurooppalainen sota, koska EU ja USA haluavat tulkita Israelin kuuluvan jollain tavalla Eurooppaan (vahvin todiste on tietenkin osallistuminen Euroviisuihin). Voimme unohtaa globaalit vertailut ja keskittyä hämmästelemään sitä, miten yksituumaisesti läntinen media tottelee Washingtonissa laadittuja propagandaohjeita. Kun Yhdysvallat on ilmoittanut, että Venäjä on vihollinen ja Israel on rakas ystävä, eurooppalainen media on kaivanut esiin ennenkin paljon käytetyn kaksoisstandardin, jonka mukaan yksi Ukrainassa mahdollisesti tapahtunut siviileihin kohdistunut sotilaallinen terroriteko (Butša) on loppumattoman kauhistelun asia, mutta kun Israel todistetusti murhaa tuhansia lapsia tunnista ja päivästä toiseen, länsimedian mukaan Gazassa on korkeintaan "valitettavasti saanut surmansa myös joukko lapsia". Hamasin väitettyjä terroritekoja pidetään otsikoissa, mutta todisteita ei esitetä. Israelia ei kritisoida teoista, jotka Venäjän tekeminä olisivat jättiotsikoiden arvoisia.

Blogitekstin arvoista ei tässä ole huomio siitä, että läntinen media on puolueellinen. Sellainen se on ollut aina, koska se ei ole riippumatonta vaan puhuu omistajiensa suulla. Huomion arvoista ja samalla tavattoman masentavaa on helppous, jolla me Euroopan vapaat ja varakkaat kansalaiset hyväksymme tällainen älyllisen vedätyksen. Elämme propagandan vankeina, mutta teeskentelemme ainakin itsellemme olevamme vapaita ja totuudellisia, moraalisesti ylivertaisia. Emme ole. Ilman Twitterin tarjoamaa uutisvirtaa en tietäisi Gazan kauhuista ja käynnissä olevasta kansanmurhasta. Israelin sionistinen hallinto toteuttaa kansanmurhaa ja väestönvaihtoa, jonka tarkoituksena on tyhjentää Gaza ja Länsiranta palestiinalaisista ja liittää molemmat Israelin valtioon. Länsimedia ei ole tietääkseen koko asiasta, äänestää tyhjää tai latelee merkityksettömiä "paheksuvia" sanoja, jotka eivät koskaan muutu teoiksi.

* * *

Ei meitä ole aseella uhaten pakotettu uskomaan median syytämää propagandistista valhekuvaa käynnissä olevista sodista. Olemme vaan niin hyväuskoisia, ettemme kykene uskomaan, että media valehtelee koko ajan, vaikenee kiusallisista asioista ja keskittää huomiomme epäolennaisuuksiin samalla kun meiltä viedään viimeisetkin itsenäisyyden ja humaanin käyttäytymisen rippeet. Gazan kansanmurhasota on varmasti yksi eniten koskaan autenttista dokumenttimateriaalia tuottava raa'an väkivallan lähde. Minä olen nähnyt jo aivan liikaa kuvia verisistä, tuskin elossa olevista lapsista, loputtomasti kuvia pommitettujen asuintalojen, koulujen, sairaaloiden ja kirkkojen raunioihin kuolleista pölynharmaista lapsista ja tuskasta epätoivoisia näiden lasten vanhempia. Länsimedia ei näitä kuvia näytä, ei voi näyttää, koska ne mitätöisivät sen propagandan, joka meidän halutaan omaksuvan. Että Israel "puolustautuu Hamasin terroristeilta" surmaamalla tuhansittain pikkulapsia. Propaganda haluaa meidän uskovan, ettei palestiinalaisten lasten kärsimyksillä ja kuolemilla ole mitään merkitystä. Vain israelilaisten kärsimykset merkitsevät ja ne ne vasta merkitsevätkin!

Olen jatkuvasti kauhuissani siitä, miten hyvin läntinen propaganda puree ja ahmaisee. Siinä missä Ukrainan kohdalla turvauduttiin propagandan ylitarjontaan, Gazan kohdalla valinta on ollut enimmäkseen vaikeneminen, muualle katsominen, palestiinalaisuhrien vähättely, Israelin kantojen puolustelu ja viime kädessä myös omien eettisesti kestämättömien ratkaisuiden selittely. Tässä suhteessa EU ja sen militaristinen keulakuva Ursula von der Leyen ovat pettäneet kaikki odotukset, jos sellaisia nyt on ollutkaan. EU tukee täysillä sekä Ukrainaa (uhri) että Israelia (miehittäjä ja hyökkääjä), vieläpä suunnilleen samoin argumentein. Moraalinen rappio on niin syvä, ettei sieltä voi mitenkään nousta. EU:n piti tarjota eurooppalaisille tapa kilpailla taloudellisesti Yhdysvaltojen ja Aasian maiden kanssa. Nyt meillä on EU, joka on alistunut Yhdysvaltain vasalliksi niin taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. EU:n talouteen rajun kielteisesti vaikuttanut NordStream-kaasuputkien sabotointi ei ole EU:n mielestä edes tutkimisen arvoinen asia, koska tiedetään, että sen toteutti Yhdysvallat ja koska sen kanssa ei kerta kaikkiaan olla eri mieltä yhtään mistään. Vasalli käyttäytyy kuten vasallin täytyy.

Kun Suomi-niminen kansainvälisoikeudellinen yksikkö viettää itsenäisyyttään, siitä ei todellisuudessa ole jäljellä muuta kuin propagandan liemellä huumatta kansa, jonka mielestä on tärkeintä, että Venäjän vastainen raja "suljetaan" ja pensan hintaa lasketaan, että USA saa käyttää Suomen tukikohtia omiin operaatioihinsa ja metsästää saa mitä haluaa ja milloin haluaa. EU vei juridisen itsenäisyyden, euro taloudellisen ja Nato sotilaallisen. Pian allekirjoitettava DCA-sopimus alistaa Suomen USA:n sotilastukikohdaksi. Tämänkö vuoksi kymmenet tuhannet miehet surmattiin 1900-luvun sodissa? Mitä ihmettä on se "itsenäisyys", joka porvarillinen Suomi nyt juhlii? Vain sitä, että nyt ollaan virallisesti ja lopullisesti "länttä". Muulla ei ole väliä, kunhan ollaan lännettyneitä ja rakastetaan Amerikan hegemoniaa. Sitä Suomea, johon itse synnyin, ei enää ole. Nykyinen "Suomi" ei ole minun isänmaani, ei voi olla. Minun maailmassani ei ole väkivallan ammattilaisia, rikkaita eikä empatiakyvyttömiä. Pitäkää "läntenne" ja sen suoltama valheellinen propaganda. Minua ette saa koskaan puolellenne.