Katoaako universumi, jos kukaan ei sitä havainnoi?

Tähdet ja Avaruus on tähtitieteellisen yhdistyksen eli URSA:n julkaisema aikakauslehti, joka sisältää myös palstan Kysymyksiä & vastauksia, jolla asiantuntijat vastaavat meidän lukijoiden usein aika hölmöihin, triviaaleihin ja ajoittain myös erinomaisiin kysymyksiin. Numerossa 2/2024 on seuraava kysymys (kaikki palstan kysyjät ovat nimettömiä): ”Eikö universumin olemassaolo olisi ihan turhaa, jollei se pystyisi synnyttämään sitä havainnoivaa ja ihmettelevää älyllistä elämää?”

Kysymykseen vastaa Esko Valtaoja, joka kirjoittaa melko laveasti tuoden mukaan Niels Bohrin, Albert Einsteinin ja John Archibald Wheelerin väittelemään siitä, onko vain havaittu ilmiö todellinen, kuten Wheeler on ehdottanut kvanttifysiikan pohjalta. Valtaoja jättää Wheelerin väittämän pyörimään lukijan mielessä ottamatta siihen kantaa suuntaan tai toiseen. Samalla Valtaoja tulee mielestäni jättäneeksi kysymyksen ytimen kokonaan vastaamatta, vaikka lehden toimittaja on osannut muuntaa kysymyksen aivan oikein otsikoksi ”Tarvitseeko maailmankaikkeus älykkäitä asukkaita?”

Anonyymi kysyjä ei mielestäni pohdi ollenkaan Wheelerin esittämää väittämää, vaan tuntuu ajattelevan, että universumi olisi ilmaantunut (luotu?), jotta se pystyisi tuottamaan universumia ihmettelevän älyllisen elämän. Kysyjällä on selkeästi antroposentrinen näkökulma ajatellessaan, että universumilla täytyy olla tavoite tulla älyllisen olion havaitsemaksi ja ihmettelemäksi ja toisaalta jonkinlainen teleologisfilosofinen ajatus siitä, että maailmankaikkeudella olisi ylipäätään jotain tavoitteiden kaltaisia rakenteita.

Mielestäni Valtaoja olisi aivan turvallisesti voinut todeta, että riippumatta jonkun Wheelerin ajatusleikeistä maailmankaikkeuden kvanttifyysisistä havainnoinnin seurauksista meillä ei ole mitään perustetta tai tarvetta ajatella, että maailmankaikkeudella on tavoitteita tai päämääriä, puhumattakaan siitä, ettei maailmankaikkeutta voisi olla ilman että jokin on sen synnyttänyt kehitysalustaksi meidän tuntemallemme älylle. Kysyjän ajatushan on lähinnä uskonnollinen toive, johon vastaaminen myönteisesti edellyttää uskomista maailmankaikkeuden luojaan, jolla on syy ja tarkoitus maailmankaikkeuden luomistyössä: äly, joka on syntynyt pienellä kiviplaneetalla pienessä aurinkokunnassa, joka on yksi paikallisen galaksin miljoonista aurinkokunnista maailmankaikkeudessa, jossa on tietämämme mukaan miljardeja galakseja.

Kaikki tämä palvelemassa sitä, että jokin ”äly” ryhtyisi pohtimaan maailmankaikkeutta tai Wheelerin tapaan, että syntyisi havaitsija, että kvanttitila voi romahtaa olemassa olevaksi maailmankaikkeudeksi? Ei jostain syystä kuulosta kovinkaan uskottavalta tai todennäköiseltä. Jotta maailmankaikkeudella voisi olla tarkoituksia tai suunnitelmia, täytyy aina olettaa tällaisten tahtotilojen kehittelijä. Vaikka miten kääntelisi, sieltä pilkistää se ikiaikainen jumalolento, jota ilman jotkut ihmiset eivät näytä pärjäävän.

Ei kysymyksessä kuitenkaan ole mitään vikaa, kysymistä varten tällaiset palstat ovat olemassa. Itsekin luen ne joka lehdestä, vaikka jonkun muun jutun voin ohittaa nopeasti. Voisi ehkä silti toivoa, että kun tiedelehden asiantuntija vastaa teologisfilosofiseen kysymykseen, hän toteaisi sen sellaiseksi ja muistuttaisi, ettei tiede voi ottaa kantaa uskonnollisiin uskomuksiin, ne ovat jokaisen ihmisen mielen ikiomia asioita.